Ford Mustang (1964)
| Ford Mustang (1. sukupolvi) | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat Meksiko [1] Venezuela [2] |
| Valmistaja | Ford |
| Valmistusvuodet | 1964–1973 |
| Korimalli |
2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet |
| Luokka | poniauto |
| Seuraaja | Ford Mustang 2. sukupolvi |
| Teknisesti samankaltaisia | Ford Falcon |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
- Pääartikkeli: Ford Mustang
Ensimmäisen sukupolven Mustang on amerikkalaisen Fordin maaliskuusta 1964 vuoteen 1973 valmistama malli. Mustangin esittely loi Yhdysvaltain henkilöautomarkkinoille täysin uuden poniauto-luokan. Auton ominaispiirteisiin kuuluivat pitkä keula ja lyhyt perä, ja tämä design sai pian seuraajia muiden valmistajien malleista.
Mustang tuli markkinoille hardtop- ja convertible-versioina, fastback tuli myyntiin elokuussa 1965. Koska alkuperäinen Mustang perustui alustaltaan Ford Falcon -mallin tekniikkaan, se luokiteltiin aluksi kompaktiluokan autoksi.
Jokaisen uudistuksensa yhteydessä Mustang kasvatti sekä kokoaan että tehoaan. Mallivuodelle 1971 auton ulkoasu muuttui edeltäjiinsä verrattuna täysin uudenlaiseksi. Mustangin alkuvuosien huiman kysynnän tasaantuessa, ja hevosvoimasodan mentyä ohitse jopa hieman laskiessa, Fordilla oli oltu jo hyvissä ajoin liikkeellä uuden mallin suunnittelun suhteen. Uusi pienempi, ja lähempänä mallin alkuperäistä ideaa ollut toinen sukupolvi tuotiin markkinoille mallivuodelle 1974. Tämä oli Fordille lievää parempi onnenpotku, sillä loppuvuodesta 1973 alkanut öljykriisi romahdutti vähääkään muskeliautoa muistuttaneiden autojen markkinat lopullisesti.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustangin historia alkoi jo vuonna 1962, kun Fordin varapääjohtaja, markkinoinnista vastaava Lee Iacocca päätti että Ford tarvitsee uuden, edullisen urheiluautomallin.[3] 1950-luvun puolivälissä lanseerattu Ford Thunderbird oli kasvanut kaksipaikkaisesta alustaan seuraavalla vuosikymmenellä suureksi nelipaikkaiseksi loistoautoksi,[4] ja ainoa yhdysvaltalainen urheiluauto, Chevrolet Corvette oli yli 4 000 dollarin hinnaltaan useimpien autonostajien ulottumattomissa,[5] ja kysyntään vastasivat edulliset englantilaiset urheiluautomallit. Fordilla siis nähtiin olevan markkinarako, kun sodan jälkeiset suuret ikäluokat ostaisivat ensimmäisen autonsa.
Fordin muotoiluosaston johtaja Gene Bordinant luonnosteli uuden mallin suuntaviivat ja muotoilijat John Najjar ja Jim Sipple aloittivat alustavan suunnittelun kaksipaikkaiseksi urheiluautoksi suunnittelija Roy Lunnin johdolla, muotoilija Phil Clarkin mallipiirrosten pohjalta; auton mallinimeksi harkittiin muun muassa Cheetahia, Pumaa, Thunderbird II:ta, Cougaria, Coltia, Special Falconia, Torinoa ja Mustangia, mutta tiettävästi ilmailua harrastava John Najjar sai auton nimetyksi toisen maailmansodan kuuluisan hävittäjän mukaan Mustangiksi.[6]
Mustang I (1962)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alustavien suunnitelmien pohjalta rakennettiin nopeasti, 22 viikossa, Trautman-Barnesin erikoisautojen rakennuspajalla Los Angelesissa putkirunkoinen alumiinilevykorinen, keskimoottorinen, kaksipaikkainen urheiluauto, joka teki ensiesiintymisensä Yhdysvaltojen Grand Prix -ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa lokakuussa 1962. Autossa oli Cardinal-konseptiautoa varten alun perin kehitetty, epätavallinen 90-hevosvoimainen tehoinen 91-kuutiotuumainen V4-moottori, jossa oli yksikurkkuinen Solex-kaasutin. Myöhemmin tämä V4-moottori oli pienin muutoksin käytössä Fordin eurooppalaisissa malleissa ja Saabin 95/96-malleissa. Mustang I painoi vain noin 600 kiloa ja saavutti 120 mailin (193 km/h) huippunopeuden.
Vaikka auto saikin innostuneen vastaanoton, Lee Iacocca kuitenkin totesi, ettei kyseessä ollut hänen haluamansa volyymiauto.
Mustang II (1963)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ykkösmallin näin jäätyä pelkäksi uuden mallinimen lanseeraajaksi, muotoiluosasto tuotti vuoden 1962 kesän ja syksyn aikana useita täysikokoisia savimalleja kiilamaista I-mallia selvästi perinteisemmästä etumoottorisesta pikkucoupésta.
Mallit, joissa näkyi selviä piirteitä muun muassa Thunderbirdistä, eivät kuitenkaan tyydyttäneet Iacoccaa, ja hän julisti yhtiön sisäisen suunnittelukilpailun, jonka voittivat Fordin Lincoln-Mercury-divisioonan suunnittelijat David Ash ja Joseph Oros. Auton suunnittelu jatkui 1963 Ford Falconin alustalle, ja tuotantomalli alkoi hiljalleen muotoutua, nokan muodon ollessa pisimpään hakusessa; Mustang II:n ajokelpoista prototyyppiä myös esiteltiin automessuilla ja U.S. Grand Prix -ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa, lokakuussa 1963.
Mustangin tuotantomallin pitämiseksi mahdollisimman edullisena, sen tuli mahdollisimman pitkälle perustua johonkin jo tuotannossa olevaan malliin, joksi valittiin Fordin pienin silloinen automalli Falcon – ensimmäiset Mustangit valmistettiinkin Michiganin Dearbornissa sijainneessa Falcon-tehtaassa.
1964–1966
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ford Mustang 1964–1966 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Meksiko [1] Venezuela [2] |
| Valmistaja | Ford |
| Valmistusvuodet | 1964–1966 |
| Korimalli |
2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet |
| Muotoilija |
Joe Oros David Ash Gale Haldeman Charlie Phaneuf (fastback) Philip T. Clark (Mustang I -konsepti) John Najjar (Mustang I -konsepti) |
| Teknisesti samankaltaisia | Ford Falcon |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
2,8 l Thriftpower R6 3,3 l Thriftpower R6 4,3 l Windsor V8 4,7 l Windsor V8 289 cu in Windsor Hi Perf V8 [8] |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto |
3-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen manuaali 2-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Massa | 1 109 kg (perus) [7] |
| Pituus | 4 613 mm |
| Akseliväli | 2 743 mm |
| Leveys | 1 732 mm [9] |
| Korkeus | 1 300 mm |
Tuotantoon tullut Mustang oli saatavana kaksiovisena, nelipaikkaisena, itsekantavakorisena hardtop-coupéna ja convertible-avomallina. Auton akseliväli oli 275 senttimetriä ja kokonaispituus 461 senttimetriä. Sen etu- ja taka-akselisto oli suoraan peräisin Falconista ja joitain pisteosia oli Falconin lisäksi Ford Fairlanesta.
Korimuotoilu oli kuitenkin täysin omansa; ohjaamo oli työnnetty tavallista taemmaksi, minkä ansiosta autossa oli pitkä nokka ja lyhyt perä, ja kori oli normaalia perheautoa matalampi. Korin kyljissä oli takalokasuojiin päättyvät valeilmanotto-syvennykset muistuttamassa ykkösmallista, jäähdyttimen säleikkö oli koristeltu suurella laukkaavaa hevosta kuvaavalla merkillä ja takavalot oli jaettu kolmeen pystyosaan.
Moottorivaihtoehtoina oli kuusisylinterinen 2,8-litrainen, jonka vaatimattomat 101 hevosvoimaa olivat kuitenkin kaukana auton urheilullisesta ulkomuodosta. Toinen kuusisylinterinenmoottori oli 116-hevosvoimainen 3,3-litrainen. V8-moottorivaihtoehdot olivat kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 164-hevosvoimainen 4,3-litrainen, 210 hevosvoiman 4,7-litrainen tai sama nelikurkkuisena 225-hevosvoimaisena. Kesäkuussa tarjolle tuli niin sanottu K-code eli 4,7-litrainen (271 hv) moottori nelikurkkuisin kaasuttimin. K-code-moottoristen autojen etulokasuojiin kiinnitettiin ”High Performance” -mallia ilmaisevat merkit.
Vaihteistona oli kaikissa malleissa vakiona kolmivaihteinen manuaalivaihteisto, optiona nelivaihteinen manuaalivaihteisto (ainoa vaihtoehto K-codessa) sekä kaksivaihteinen Cruise-O-Matic-automaattivaihteisto.
Jarruiksi voi valita tehostamattomien sijaan tehostetut rumpujarrut; kummankin vaihtoehdon jarrutusteho tosin häipyi muutaman täysjarrutuksen jälkeen. Sen sijaan Mustangin nelimäntäisillä satuloilla varustetut levyjarrut olivat tehokkaat. Sähköä autoon toimitti vanhanaikainen tasavirtalaturi, joka vaihtui jo syksyllä vaihtovirtalaturiksi.
Mustangin myyntifilosofia oli edullinen perusmalli, johon saattoi vaihtaa ja lisätä osia. Auton houkuttelevat mainokset saivat aikaan suoranaisen ostoryntäyksen, ja amerikkalaisen nelipaikkaisen auton lyhettetty versio täytti kaikki mies- ja naisasiakkaiden odotukset.[10] Vaikka ajo-ominaisuudet eivät olleet Mustangin parasta antia, se hankki hyvän imagon, joka takasi erinomaisen myynnin. Mittavasta lisävarusteluettelosta johtuen valmistuslinjoilta tuskin tuli ulos montakaan täysin identtistä Mustangia.[11] Useimmista aikalaisistaan poiketen Mustangissa oli vakiona erilliset etuistuimet, yhtenäisen ”sohvan” tosin sai lisävarusteena. Istuimet ja muu verhoilu olivat vinyyliä (keinonahkaa), autossa oli myös vakiona kokolattiamatto. Myös erikoispölykapselit olivat vakiovaruste.
Turvavarusteeksi oli mahdollista tilata etuistuimille lantioturvavyöt. Ohjauspyörä oli ”urheilullisesti” alumiinikeskiöinen, mutta aikansa tapaan ohut- ja suurikehäinen. Alkuajan vaakasuora mittaristo taas ei poikennut mitenkään tavanomaisen perheauton mittaristosta. Vaihteenvalitsin sijaitsi lattialla. Auton pituus/leveys/korkeus oli 461 × 173 × 130 senttimetriä ja se painoi mallista riippuen 1 170–1 360 kiloa.
Markkinointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisittain mielenkiintoista on, että Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä Are Oy:n autonäyttelyssä 12. huhtikuuta 1964. Tämä oli siis ennen kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13. huhtikuuta alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä.[12]
Samaan aikaan kun lopullista tuotantomallia hiottiin valmistuskuntoon, Fordin markkinointiosasto suunnitteli uutuuden myyntikampanjaa. Vuosittaiseksi myyntitavoitteeksi oli otettu varovainen 100 000 kappaletta ja lähtömyyntihinta oli 2 320,96 dollaria eli noin puolet Chevrolet Corvetten hinnasta.
Vaikka uutuuden mallinimi olikin peräisin lentokoneelta, mainonnassa sille haluttiin aivan muu assosiaatio. 1960-luku oli muun ohessa television kulta-aikaa ja aikansa suosituin tv-ohjelmatyyppi oli lännensarjat (Bonanza, Wagontrain, Rawhide, The Virginian jne.). Ei siis ihme että autokin haluttiin yhdistää villin lännen avoimiin preerioihin ja tehdä siitä vapauden symboli.
Mustangin pitämiseksi otsikoissa markkinointiosasto suunnitteli useita pr-temppuja, esimerkiksi Henry Ford II:n veljenpoika ajoi lounaalle Detroitin keskustaan mustalla esituotanto-Mustangilla ja Newsweek uutisoi tapauksen.
Huhtikuun 16. päivä sanomalehdissä julkaistiin ilmoitus, jonka mukaan ”illan jännittävin tv-ohjelma tulee olemaan mainos kello 21.00” ja illalla 29 miljoonaa katsojaa näki uuden automallin yhtaikaisen paljastuksen ABC-, NBC-, ja CBS-kanavilla.
Mustangia rekisteröitiin kalenterivuonna 1965 kaikkiaan 518 252 kappaletta.[13] Seuraavan vuoden malleissa oli muun muassa uusi krominen jäähdytinseleikkö, joka korvasi aiemman kennomaisen säleikön, ja kojetaulu uusittiin. Vuosi 1966 oli kaikkien aikojen menestyksekkäin Mustangille, sillä sen tuotantolinjoilta valmistui vuoden aikana 607 568 autoa. Seuraavana vuonna kilpailu poniauto-luokassa kiristyi, sillä Plymouth Barracudan ja Dodge Chargerin myötä Mustang sai uusia vakavasti otettavia kilpailijoita. Mercury vastasi haasteeseen tuomalla markkinoille Cougar-mallinsa. Pontiac esitteli Firebirdinsä, ja Chevrolet lisäsi mallistoonsa urheilullisen Corvair Monza Spyderin. Vuoden 1967 Mustangin tuotanto putosi jonkin verran ja linjalta valmistui 472 121 autoa.[13]
1965 Mustang AWD -prototyyppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1965 Ferguson Research Ltd. osti kolme porrasperä-Mustangia ja muutti ne nelivetoisiksi. Projektin tarkoituksena oli edistää Ferguson Formula 4WD -järjestelmän tunnettuuta ja myyntiä.[14] Vastaavaa järjestelmää oli käytetty F1-luokan Ferguson P99 -kilpa-autossa ja se tulisi käyttöön Jensen FF:ssä, jota pidetään yleisesti ensimmäisenä sarjavalmisteisena nelivetoisena henkilöautona. Kuten Jensen FF:ssä, myös AWD-Mustangissa järjestelmän ominaisuuksiin kuului lukkiutumaton jarrujärjestelmä, kauan ennen kuin siitä tuli autoilun arkipäivää.[15]
Tekniset tiedot 1964-1966
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malli Moottorin nimi |
170 Six (std) Mustang Six |
200 Six (std) | 260 V8 (opt) | 289 V8 (opt) | 289 V8 (opt) Challenger V8 |
289 V8 (opt) Challenger Special V8 |
289 High-Performance V8 (opt) Challenger High Performance V8 (1965) Cobra V8 (1966) |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistusaika | 1964 | 1965–66 | 1964 | 1965–66 | 6/1964–66 | ||
| Kaasutin | 1-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | ||
| Puristussuhde | 8,7:1 | 9,2:1 | 8,8:1 | 9,0:1 | 9,3:1 | 10,0:1 | 10,5:1 |
| Ominaisuudet | hydrauliset nostimet | kovat nostimet, kaksoispakoputkisto | |||||
| Teho | 101 hv | 120 hv | 164 hv | 210 hv | 200 hv | 225 hv | 271 hv |
| Vaihteisto std | 3-Speed Manual | Synchro-Smooth Drive | Syncro-Smooth Drive | ||||
| Vaihteisto opt. | 4-Speed Manual | 4-Speed Manual | |||||
| Cruise-O-Matic | |||||||
| 3-Speed Manual = 3-portainen manuaali, jossa 1. vaihde synkronoimaton Syncro-Smooth Drive = 3-portainen manuaali, jonka kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu Cruise-O-Matic = Fordin valmistama 3-portainen automaatti | |||||||
-
Hardtop -
Fastback -
Convertible -
1966 Ford T-5- emblemmi (Saksa). -
Keulan eri ilmeet. -
1965 Ferguson AWD -prototyyppi.
.jpg)
1967–1968
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ford Mustang 1967–1968 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Meksiko Venezuela |
| Valmistaja | Ford |
| Valmistusvuodet | 1966–1968 |
| Korimalli |
2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet |
| Luokka | poniauto |
| Muotoilija | Ross Humphries |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
3,3 l Thriftpower 4,3 l Windsor V8 4,7 l Windsor V8 289 cu in Windsor Hi Perf V8 4,9 l Windsor V8 6,4 l FE V8 7,0 l Cobra Jet V8 (Shelby GT 500-KR) |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto |
3-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen manuaali 2-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Massa | 1 251 kg (perus) |
| Pituus | 4 663 mm |
| Akseliväli | 2 743 mm |
| Leveys | 1 801 mm |
| Korkeus | 1 311 mm |
Mustang sai ensimmäisen kasvojenkohotuksensa mallivuodelle 1967. Mallin saaman hyvän vastaanoton siivittämänä Fordin designerit olivat piitäneet uudistuvasta mallista hieman aiempaa suurempikokoisen. Vaikka Lee Iacocca myöhemmin arvosteli Mustangin paisuttamista, muutokset tehtiin hänen hyväksyminään.[16] Kasvaneen pituuden, leveyden ja korkeuden myötä myös auton matkustamo ja tavaratila olivat aiempaa suuremmat. Ulkopuolen visuaalisiin muutoksiin kuuluivat koverat takavalot, kyljen valeilmanottoaukkojen uudet muodot, kromiset kylkikoristeet (1968), kulmikas taustapeili sekä vuosittaiset koristekapselien ja tankin korkin ulkonäkömuutokset. Teknisellä puolella suurin uudistus oli isolohkoisten V8-moottorien lisääminen valikoimaan. 289 high-performance -optiomoottorin yläpuolelle oli tuotu uudempi, Ford Thunderbird -mallistosta peräisin ollut, nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu, 335-hevosvoimainen, 390-kuutiotuumainen FE-perheen moottori. Car and Driver kellotti vuoden 1968 390 GT -mallille 14,8 sekunnin varttimailiajan ja 94,6 mailin (152,24 km/h) loppunopeuden. Joulukuussa 1967 Ford polkaisi käyntiin Cobra Jet -ohjelmansa, valmistamalla Super Stock -drag-racing-luokkaan 50 Wimbledon White -valkoista fastback-Mustangia. Huhtikuun 1. päivänä vuonna 1968 335-hevosvoimainen 428 Cobra Jet tuli tehdasoptioksi Mustang GT coupé-, fastback- ja convertible-malleihin. Tällä optiolla varustetut autot olivat helposti tunnistettavissa konepeiton mustasta raidoituksesta ja toimivasta skuupista, joka ohjasi ajoviiman ilmansuodattimelle alipainetoimisen läppäventtiilin kautta.[17]
Mallivuodelle 1967 Mustangin sisutus muuttui täydellisesti. Vakiovarustus tarjosi seitsemän täysvinyyliverhousta. Lisäksi autoon oli valittavissa Interior Decor Option -paketti, johon kuului seitsemän yleillistä täysvinyyliverhoilua, kattokonsoli jossa karttavalot (hardtop ja fastback), ovivalot, kojelaudan paneli harjattua alumiinia sekä sähkökello. V8-moottorien kanssa mittaristoon sai optiona kierroslukumittarin. Vuoden 1967 uutuuksiin kuului muun muassa Tilt-Away-ohjauspyörä, joka kääntyi sivuun kun auton ovi avattiin. Ohjauspyörän kallistus oli säädettävissä yhdeksään eri asentoon. Valinnaisen SelectAire-ilmastointilaitteen suuttimet oli integroitu kojetaulun muotoihin. Valinnaisen keskikonsolin pystyi varustamaan uudella Stereo-Sonic-kasettisoitin/AM-radiolla. Keskikonsolissa olivat myös Convenience Control Panel -option merkkivalot, jotka muistuttivat kytkemään turvavyön, vapauttamaan seisontajarrun sekä varoittivat polttoaineen loppumisesta ja avoimesta ovesta. Mikäli autoon ei valittu keskikonsolia, tämän option valot sijaitsivat mittaristossa. Fastback-malliin oli mahdollista valita Sport Deck -optio, joka tarjosi alas taittuvan takaistuimen selkänojan. Convertibleen oli valittavissa lasinen, alastaittuva takaikkuna.[18]
Vuodelle 1968 umpimallien etuistuimen reunapaikkojen vakiovarusteeksi tuli kolmipisteturvavyö, vuonna 1967 olkavyö oli vielä valinnaisvaruste. Muita vuoden 1968 uusia turvallisuusvarusteita olivat energiaa absorboivat ohjauspyörä ja rattiakseli sekä äärivalot ja sivuheijastimet edessä ja takana. Sisätaustapeili oli nyt liimattu tuulilasiin. Ulkoisesti näkyvin muutos oli ”FORD”-kirjaimien poistuminen keulapelliltä, kylkiin sai valinnaisena näyttävän C-raidoituksen. Teknisenä uutuutena vuonna 1968 oli nelikurkkuisella kaasuttimella vaustetun, 302-kuutiotuumaisen (4,9 l) V8-moottorin lisääminen valikoimaan.[19]
Visuaalisesti Shelby-malleihin perustuva California Special Mustang, tai GT/CS-erikoismalli oli myynnissä ainoastaan Yhdysvaltain läntisissä osavaltioissa. Sen sisarmalli High Country Special oli myynnissä Coloradon Denverissä. Kun GT/CS oli saatavana ainoastaan coupé-korisena, High Country Special oli tarjolla fastback- ja convertible-muodossa mallivuosina 1966 ja 1967 ja coupéna 1968.[20]
Vuoden 1968 Ford Mustang GT Fastback nousi ikoniksi sen jälkeen, kun se oli esiintynyt Steve McQueenin tähdittämässä elokuvassa Bullitt.[21]
Tekniset tiedot 1967–1968
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malli Moottorin nimi |
200 Six (std) | 289 V8 (opt) Challenger V8 |
289 Premium Fuel V8 (opt) Challenger Special V8 |
302 (five liter) V8 (opt) Challenger Special V8 |
289 High Perf V8 (opt) Cobra V8 |
390 V8 (opt) Thunderbird V8 |
302 Hi Perf V8* | 390 V8 (opt) Thunderbird Special V8 | |||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistusaika | 1967 | 1968 | 1967 | 1968 | 1967 | 1968 | 1967 | 1968 | 1967 | 1968 | |
| Kaasutin | 1-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | ||||||
| Puristussuhde | 9,2:1 | 8,8:1 | 9,3:1 | 8,7:1 | 9,8:1 | 10,0:1 | 10,5:1 | 11,0:1 | 10,5:1 | ||
| Ominaisuudet | hydrauliset nostimet | kovat nostimet, kaksoispakop. |
hydr. nostimet | kovat nostimet, kaksoispakop. |
hydr.nostimet kaksoispakop. |
kovat nostimet kaksoispakop. |
hydr. nostimet | hydr.nostimet kaksoispakop. | |||
| Teho (Brake hp) |
120 hv @ 4400 r/min |
115 hv | 200 hv @ 4400 r/min |
195 hv | 225 hv @ 4800 r/min |
230 hv | 271 hv @ 6000 r/min |
280 hv | 306 hv | 320 hv @ 4800 r/min |
325 hv |
| Vääntö | 190 lbs-ft (257 Nm) @ 2400 r/min |
282 lbs-ft (382 Nm) @ 2400 r/min |
305 lbs-ft (413 Nm) @ 3200 r/min |
312 lbs-ft (423 Nm) @ 3400 r/min |
427 lbs-ft (579 Nm) @ 3200 r/min |
||||||
| Vaihteisto std | Synchro-Smooth Drive | - | 4-spd Manual | lisämaksusta HD 3-speed | - | ||||||
| Vaihteisto opt. | - | 4-Speed Manual | - | 4-Speed Manual | |||||||
| SelectShift Cruise-O-Matic Drive | - | SelectShift Cruise-O-Matic | |||||||||
| * = Ainoastaan erikoistilauksesta Synchro-Smooth Drive = 3-portainen manuaali, jonka kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift Cruise-O-Matic Drive = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus | |||||||||||
-
1968 Fastback -
Convertible -
1967 Shelby -
1968 Shelby -
Mustang GT/CS -
Keulan eri ilmeet.
.JPG)
.jpg)
.jpg)
1969–1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ford Mustang 1969 – 1970 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Dearborn, Michigan San Jose, Kalifornia Edison, New Jersey Meksiko, Mexico City Venezuela, Valencia |
| Valmistusvuodet | 7/1968 – 6/1970 |
| Korimalli |
2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen convertible |
| Muotoilija | Gale Halderman (1966)[22] |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
200 cu in (3,3 l) Thriftpower 250 cu in (4,1 l) Thriftpower 302 cu in (4,9 l) Windsor V8 302 cu in (4,9 L) Boss V8 351 cu in (5,8 l) Windsor V8 351 cu in (5,8 l) Cleveland V8 390 cu in (6,4 l) FE V8 428 cu in (7,0 l) Cobra Jet & Super Cobra Jet V8 429 cu in (7,0 l) Boss V8[23] |
| Vaihteisto |
3-portainen manuaali 4-portainen manuaali 3-portainen automaatti |
| Mitat | |
| Massa | 3122 lb (1416 kg) (perus) |
| Pituus | 187.5 in (4762 mm) |
| Akseliväli | 108 in (2743 mm) |
| Leveys | 71.7 in (1821 mm) |
| Korkeus | 50.5 in (1283 mm) |
Mallivuoden 1969 kasvojenkohotus antoi Mustangille lisää kokoa. Akseliväli pysyi edelleen alkuperäisessä 108 tuumassa, mutta edeltäjäänsä verrattuna auto sai pituutta liki neljä- ja leveyttä puoli tuumaa. Myös auton paino nousi merkittävästi[24] Vuoden 1969 malli on helposti tunnistettavissa maskiaukon molemmin puolin sijoitetuista tuplavaloista. Maskin keskellä aitauksessa laukkaava poni oli vaihtunut maskin kuljettajan puoleiselle sivulle sijoitettuun "pony and tribar" -logoon.[25] Uusi kupera kylkipellitys lisäsi entisestään aiempaa matalamman korin pullistelevaa imagoa. Fastback-koriversio sai uuden nimen Sportsroof.[25]
Mallivuodelle 1969 esiteltiin Mach 1 -versio, jossa yhdisteltiin kisakoneen ja GT-auton tyylillisiä ominaisuuksia. Auton kyljissä ja peräpeilissä oli heijastava teippiraidoitus, auki ponnahtava, pop-open-tankin korkki, kaksoispakoputkisto, mattamusta konepeitto valescoopilla ja NASCAR-tyyppinen konepeiton pinnikiinnitys.[26] Korostetuin kirjaimin varustetut Goodyear Polyglas -renkaat oli istuttettu kisatyyppisille teräsvanteille. Valinnaisvarusteena oli saatavana toimiva "shaker"-scooppi. Nimitys tulee siitä että konepeiton reiän läpi tuotu scooppi, joka oli kiinni ilmansuodattimessa, värisi moottorin käydessä. Muita valinnaisvarusteita olivat takapään spoileri ja takaikkunan ritilä. Mach 1:n sisustus oli hyvää GT-luokkaa: teak-sävytetty kojetaulu ja puujäljitelmä-ohjauspyörä, korkeaselkänojaiset istuimet, paksumpi äänieristys, korin väriset kisataustapeilit auton molemmin puolin. Mach 1 löysi ystävänsä ja versiota myytiin sen ensimmäisenä vuotena 72 458 kappaletta.[27]
Voimaversio Boss 302 luotiin vastaamaan Trans Am -sääntöihin. Boss 429 luotiin Ford 385 -sarjaan perustuvan Boss 429 -moottorin luokittelemiseksi NASCAR-sarjaan. Kuluttajamarkkinoille valmistettiin 1628 kappaletta Boss 302:aa ja 859 kappaletta Boss 429:ää, joten ne ovat melko harvinaisia malleja.[27]
Vuoden 1969 uutuuksiin kuului myös GT-auton ja personal luxury -auton ominaisuuksia yhdistellyt Grande-versio. Siihen kuuluivat pehmeämpi jousitus, erikoispaksu äänieristys, istuimien tekstiili-vinyyliverhous, teak-sävytetty kojetaulu ja mittaristo, puujäljitelmä-ohjauspyörä ym. Tämäkin versio sai pajon ystäviä, Grande-versiota myytiin mallivuoden 1969 aikana 22 182 kappaletta.[27]
Vuoden 1969 lukuisiin erikoismalleihin lukeutui myös lähinnä kuriositeetiksi jäänyt Mustang E, jota valmistettiin ainoastaan 50 kappaletta. Mallin voimalinjana oli 250-kuutiotuumainen rivikuutonen, vakioautomaatti korkean stall speedin momentinmuuntimella ja hyvin harva, 2.33:1 perävälitys. Näillä eväillä pyrittiin alhaiseen polttoaineenkulutukseen ja siksi Mustang E:hen ei ollut mahdollista saada esim. ilmastointilaitetta.[26][28]
Mustang GT pudotettiin pois valikoimasta kesken mallivuotta 1969, koska uusi Mach 1 oli syönyt sen markkinat lähes täydellisesti. Kyseisenä vuonna myytiin ainoastaan 5396 GT-mallia.[29]
Uusi, 155 hv:n 250 Thriftpower -rivikuutonen täytti aukon aiemman 200 Thriftpower-rivikuutosen ja V8-moottoripaletin välissä.
Vuodelle 1969 jatkettiin pääosin samoilla V8-moottoreilla, jotka kuuluivat tarjontaan jo vuotta aiemmin. Jonkin verran muutoksia oli kuitenkin tehty; 302 Windsor antoi nyt tehoa 220 hv eli aiempaa vähemmän, 390 FE -moottorin teho oli noussut 320 hv:aan ja vasta aivan hiljan markkinoille tuodulle 428 Cobra Jet -moottorille, Ram-Air -järjestelmällä tai ilman, ilmoitettiin 335 hv:n teho. Ford pyrki pitämään Mustangin markkinaosuuden hallussaan tiukasti kilpailluilla markkinoilla, jotka odottivat autoilta jatkuvaa uudistumista. Tähän tarkoitukseen Mustangin moottoripalettiin lisättiin uusi 351 Windsor (351W) V8, joka oli mahdollista valita joko 250- tai 290 hv:n versiona.
428 Cobra Jet -moottori jatkoi muutoksitta mallivuodet 1969 ja 1970. Tehdas ilmoitti sen tehoksi 335 hv, vaikka todellinen lukema oli lähellä 410:aa hevosvoimaa. Mikäli Cobra Jet Mustang tilattiin V tai W -koodin taka-akselilla (3.90 tai 4.30 lukkoperä), tämä poiki muutoksia myös moottoripuolelle, joiden tarkoituksena oli parantaa luotettavuutta stripillä. Parannuksiin kuuluivat öljynjäähdytin (jonka takia ilmastointia ei voitu valita), vahvempi kampiakseli ja kiertokanget sekä parannettu tasapainotus. Näillä muutoksilla toteutettu moottori sai nimen Super Cobra Jet.
Vuonna 1969 Shelby Mustangin valmistus siirtyi Fordin käsiin. Tästä huolimatta malli poikkesi ulkonäöltään vakio-Mustangista huomattavasti.[30] Oman ilmeen mallille antoi lasikuituinen keulan jatkopala, joka kasvatti auton pituutta kolmella tuumalla, sen ympäri kiertävä puskuri ja keulapeiton viisi ilmanottoaukkoa.[30] Tarjolla oli kaksi mallia, 290-hevosvoimaisella 351 Windsor (351W) -moottorilla varustettu GT-350 ja 428 Cobra Jet -moottorilla varustettu GT-500. Molemmat mallit olivat tarjolla sportsroof- ja convertible -versiona. Kaikki 1969–1970 Shelby Mustangit valmistettiin vuonna 1969. Mallin myynti ei vetänyt entiseen tapaan ja 789 myymätöntä vuoden 1969 autoa saivat uuden valmistenumeron ja ne myytiin mallivuoden 1970 autoina.[30] Vuodelle 1970 autot saivat lisäksi keulan modifioidun ilmanohjaimen ja konepellin mustat raidat.[25][31]
Vuodelle 1970 Mustang sai uuden, vähemmän aggressiivisen ulkonäön. Maski muuttui selkeän yksiosaiseksi ja tuplavalot jäivät pois.[27] Kyljet muuttuivat aiempaa sileämmiksi ja takapyöränaukon valeilmanottoaukot oli siivottu pois. Takapaneli oli muuttunut koverasta tasaiseksi. Sisätilat pysyivät pääosin muuttumattomina.[31]
Mallivuodelle 1970 351W V8 -moottorioptio korvattiin uudella 351 Cleveland (351C) V8:lla, joko kaksi- tai nelikurkkuisella kaasuttimella varustettuna. Jotkin vuoden 1969 puolella valmistuneet autot saivat vielä keulalleen 351W-moottorin. 351C 4V (koodi M) moottorin puristussuhde oli 11.0:1 ja se tuotti tehoa 300 hv (bhp) @ 5400 r/min. Uuteen tehomoottoriin oli yhdistetty ominaisuuksia Ford 385 -sarjan- ja Boss 302 -moottoreista, lisäksi sen ominaispiirteitä olivat ohutvalulohko ja sylinterikannen poly-angle-palotila ja canted -venttiilit.[32][33] Termit tarkoittavat toisiinsa nähden kulmittain asennettuja venttiilautasia ja pyörein muodoin toteutettua monikulmiota.
Loppuvuodesta 1969 Ford valmisti Kansasin Ford-dealereille 96 kappaletta Mustang Twister Special -erikoismalleja. Twister Specialit olivat erikoisdekaaleilla varustettuja, Grabber Orange -värisiä Mach 1 -malleja. Ford valmisti myös joitain Sidewinder-erikoismallin autoja, jotka valmistettiin Dearbornissa, rahdattiin Omahaan ja myytiin Iowan ja Nebraskan osavaltioissa. Näiden väreinä olivat Grabber Green, Grabber Blue, Calypso Coral ja Yellow. Autojen teippiraidat kulkivat tavaratilassa ja ne asennettiin paikalleen dealereiden toimesta.[31][34]
Tekniset tiedot 1969 – 1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malli | 200 Six | 250 Six | 302 V8 | 302 "Boss" V8 | 351 V8 | 390 V8 | 428 Cobra V8 | 428 Cobra Jet Ram-Air V8 |
429 "Boss V8 | |||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistusaika | 1969 | 1970 | 1969-1970 | 1969 | 1970 | 1969-1970 | 1970 | 1969 | 1969-1970 | 1970 | ||
| Kaasutin | 1-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | |||||||
| Puristussuhde | 8.8:1 | 9.0:1 | 9.5:1 | 10.5:1 | 9.5:1 | 10.7:1 | 11.0:1 | 10.5:1 | 10.6:1 | 10.5:1 | ||
| Ominaisuudet | hydrauliset nostimet | kovat nostimet | ||||||||||
| Teho | 115 hv | 120 hv | 155 hv | 220 hv | 290 hv | 250 hv | 290 hv | 300 hv | 320 hv | 335 hv | 375 hv | |
| Vaihteisto | ||||||||||||
| 3-spd manual | std | – | ||||||||||
| Select-Shift | opt | – | opt | – | ||||||||
| 4-spd manual wide-ratio |
– | opt | – | |||||||||
| 4-spd manual close-ratio |
– | opt | ||||||||||
| 3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus | ||||||||||||
-
Hardtop -
Sportsroof -
Convertible -
Shelby -
1970 Ford Mustang Grande -
Keulan eri ilmeet
1971 – 1973
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ford Mustang 1971 – 1973 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Dearborn, Michigan San Jose, Kalifornia Edison, New Jersey Meksiko, Mexico City Venezuela, Valencia |
| Valmistusvuodet | 1970 – 1973 |
| Korimalli |
2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen convertible |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
250 cu in (4,1 l) Thriftpower 302 cu in (4,9 l) Windsor V8 351 cu in (5,8 l) Cleveland V8 429 cu in (7,0 l) Cobra Jet & Super Cobra Jet V8 |
| Vaihteisto |
3-portainen manuaali 4-portainen manuaali 3-portainen automaatti |
| Mitat | |
| Massa | 3560 lb (1615 kg) (perus) |
| Pituus | 189.5 in (4813 mm) |
| Akseliväli | 109 in (2769 mm) |
| Leveys | 74.1 in (1882 mm) |
| Korkeus | 50.1 in (1273 mm) |
1971
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mallivuoden -71 Mustang esiteltiin syyskuussa 1970. Mallin valmistukselle oli näyttänyt vihreää valoa Fordin uusi pääjohtaja Semon "Bunkie" Knudsen. Uudistettu malli oli jälleen kasvanut kokoa. Leveyttä auto oli saanut lisää kolme tuumaa, näin Fordin isolohko-429 V8 mahtumaan sen keulalle, lokasuojien väliin.[35]
Kuten aiemmin, korimalleja oli tarjolla kolme: Hardtop (base ja Grande), Sportsroof (base, Boss 351 ja Mach 1) ja convertible.
-
1971-72 hardtop -
1971-72 hardtop Grande -
1971-72 Grande, kuvassa näkyy perän tunnelback-muotoilu hyvin -
1971-72 Mach 1 -
1971 Boss 351 -
1971-72 convertible
Hardtop
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1971 uuden hardtop-korin silmiinpistävänä ominaispiirteenä oli perän "tunnelback"-muotoilu ja siihen liittyvät virtaavat takapilarien muodot. Grande-varustelun ulkoisia tunnuksia olivat vinyylikatto ja C-pilarin "Grande"-merkit.
Vuoden 1971 maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana tarjolla oli Spring Special -erikoismalli, jossa hardtop-korimalliin oli yhdistetty Mach 1:n design-piirteitä, kuten kylkien teippiraidat, kaksivärimaalaus, uretaani-etupuskuri sekä lisävaloilla varustettu hunajakennomaski.[36][37]
Sportsroof
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sportsroof-malli oli saatavana perusversion lisäksi urheilullisempana Mach 1 -versiona ja Boss 351 -tehoversiona.
Mach 1 -varustukseen kuului mm. kaksivärimaalaus, lokasuojien Mach 1 -dekaalit ja perän teippiraita Mach 1 -dekaalilla, kaksoispakoputkisto, korin väriset taustapeilien kuoret auton molemmin puolin ja konepellin NACA tai NASA -scoopit (molempia muotoja käytetään), jotka olivat toimivat Ram-Air -option kanssa. Mach 1:n vakiovarustukseen kuuluivat lisäksi uretaani-etupuskuri ja oransseilla sportlight-lisävaloilla varustettu maski. Vaikka Mach 1 assosioituu usein NASA-konepeltisenä mallina (kyseessä oli no-cost -optio), se voi olla myös lähempänä perusmallia, eli varustettu scoopittomalla konepellillä ja vakiomoottori 2V 302 V8:lla.[38]
Boss 351 examples were similar in appearance to the Mach 1, and included a larger black-out hood than Mach 1's, front and rear spoilers, dual exhaust with no rear valance cutouts, and chrome bumpers paired with the sportlamp grill.
Convertible
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Convertible-mallit oli varustettu sähkötoimisella kattomekanismilla ja lasisella takaikkunalla. Vuoden 1973 mallit olivat viimeiset avo-Mustangit, kunnes korimalli teki paluun vuonna 1982.[39][40][41] Uusikoristen convertible-mallien varustukseen ei kuulunut mitään ulkoista varustepakettia niiden ensimmäisenä vuotena.
1972
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiristyneiden päästövaatimusten takia Boss 351 -malli ja 429-optiomoottori pudotettiin valikoimasta vuoden 1971 jälkeen,[38] jolloin 351 V8:n variantit jäivät suurimmiksi saatavilla oleviksi moottoreiksi vuosina 1972 ja -73.
Totuttuun tapaan usean vakiomallisen sisustusvaihtoehdon lisäksi autoa pystyi personoimaan mieleisekseen erilaisten varustepakettien ja yksittäisten lisävarusteiden avulla. Uudistettu ulkopuolen "Decor Group" -paketti antoi hardtop- ja convertible -mallien ostajille mahdollisuuden varustaa autonsa Mach 1 -mallin tavoin kaksivärimaalauksella, lisävaloilla varustetulla hunajakennomaskilla ja uretaanipuskurilla.
Vuoden 1972 maaliskuun ja kesäkuun välisenä aikana oli myynnissä Olympic Sprint Edition -erikoismalli.[42] Sprint-paketti oli saatavana Hardtop- ja Sportsroof -malleihin ja siihen kuului valkoinen väri vaaleansinisillä aksenteilla ja korin takaneljänneksen USA-vaakunadekaaleilla. Washington D.C:n vuosittaiseen kirsikankukkafestivaaliin toimitettiin vuonna 1972 50 kappaletta "Sprint"-väriteemalla toteutettua avomallia.[43][44]
Vuosi 1972 oli Fordin suuritehoisten muskeliautojen ja moottoreiden viimeinen. Lajinsa viimeisiksi edustajiksi jäivät 398 kappaletta 351 HO -moottorilla varustettua autoa. Kyseinen moottori oli saatavilla jokaiseen koriversioon, ei ainoastaan Sportroof-malliin. Teknisiltä ominaisuuksiltaan 351 HO muistutti aiempaa Boss 351 -mallia: ei ilmastointia, neliportainen vaihteisto Hurst-shifterillä, 9-tuuman lukkoperä 3.91-välityksellä ym.[45]
1973
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi 1973 toi mukanaan kevyitä ulkonäkömuutoksia. Uretaanipuskurista tuli kaikkien mallien vakiovaruste ja sen koko kasvoi uusien turvallisuusvaatimusten mukaiseksi. Aiemmat maskin sportlamp-lisävalot toimivat nyt seisontavaloina ja suuntavilkkuina, samalla ne oli käännetty pystyasentoon. Mach 1 sai pitää oman hunajakennomaskinsa.
Mach 1:n kylkiteipit saivat uudet muodot ja 3/4-vinyylikatto oli mahdollista valita Sportsroof-korin vakio- ja Mach 1 -version yhteydessä. Uutena optiona tarjolle tuli viisiaukkoiset, kiillotettua takoalumiinia olevat vanteet, jotka korvasivat Magnum 500 -vanteet.[39][46][47][48]
Mallivuoden 1973 Mustang oli alkuperäisen idean pohjalta kovasti muuttuneen poniauton viimeinen painos.[49] Seuraavan sukupolven Ford Pinto-perustainen Mustang II painotti taloudellisia arvoja.
Tekniset tiedot 1971
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1972 amerikkalaiset ajoneuvovalmistajat siirtyivät moottorien tehon ja vääntömomentin ilmoittamisessa SAE netto -muotoon, aiemman SAE brutto (gross) -muodon sijaan. Tämä tekee vuosimallien 1971 ja -72 välisen ominaisuuksien vertailun hankalaksi. Samaan aikaan kiristyneet päästövaatimukset pudottivat moottoritehoja jopa huomattavassa määrin. Jotta edllisvuodesta todella reilusti alaspäin pudonneet teholukemat eivät olisi aiheuttaneet ostajien keskuudessa suotta hämmennystä, monet valmistajat jättivät nämä tiedot brosyyreistään pois.[50][51] Vuoden 1973 Mustangin myyntiesitteessä ei mainita mallien voimalinjasta mitään, sen sijaan siinä keskitytään sisutukseen, ulkonäköön ja turvallisuusvarusteisiin. Ero muutaman vuoden takaisiin esitteisiin ja mainoksiin on silmiinpistävä ja kertoo hyvin markkinoiden muuttumisesta.
| Malli | 250 Six | 302 V8 | 351 V8 | 351 H.O. Dual Ram-Air V8 |
429 CJ V8 | 429 CJ-R Dual Ram-Air V8 | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkk. | 2-kurkk. | 4-kurkk. | ||||
| Puristussuhde | 9.0:1 | 10.7:1 | 11.7:1 | 11.3:1 | |||
| Ominaisuudet | hydrauliset nostimet, Boss 351 ja Drag Pack -optio: kovat nostimet | ||||||
| Teho | 145 hv | 210 hv | 240 hv | 285 hv | 330 hv | 370 hv | |
| Vaihteisto | |||||||
| 3-spd manual | X | X | X | ||||
| Select-Shift | X | X | X | X | X | X | |
| 4-spd manual wide-ratio |
X | X | |||||
| 4-spd manual close-ratio |
X | X | |||||
| 3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus | |||||||
| Malli | 3-spd manual | Select-Shift | 4-spd manual |
|---|---|---|---|
| 250 1V Six | X | X | |
| 302 2V V8 | X# | X | |
| 351 2V V8 | X# | X | |
| 351 4V V8 | X | X | |
| # = Ei saatavana Kaliforniassa 3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus | |||
-
Hardtop -
1973 Mach 1 -
1973 Convertible -
Keulan eri ilmeet
.JPG)
Muita variantteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieni määrä Meksikossa valmistettuja autoja varustettiin Shelby de Mexico -yhtiön lisenssillä GT-351 -varustepaketilla. Belgialainen Shelby-dealeri Claude Dubois modifioi Euroopan markkinoille 14 autoa Shelby Europa -varustuksella ja dekaaleilla.[52][53][54]
Myynti Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1965 Ford Mustang maksoi Suomessa 4735 cm³:n V8-moottorilla varustettuna 20 700 markkaa. Samassa hintaluokassa sen kanssa olivat muiden muassa yhdysvaltalaiset Buick Special, Chevrolet Impala, Dodge Coronet, Oldsmobile F85 ja Plymouth Fury sekä eurooppalaiset Jaguar Mark II, Mercedes-Benz 220, Opel Admiral ja Volvo P1800.[55] Vaikka Mustangin kohderyhmänä olivat nuoret ja nuorekkaat autoilijat, suomalaisilla nuorilla oli tuskin varaa edes unelmoida siitä. Suomen automarkkinoita hallitsivat niin kutsutut kansanautot Fiat 600, Ford Anglia, Austin ja Morris Mini sekä Volkswagen Kupla.[56] Mustangeja myytiin Suomessa vuosina 1965–1967 noin 150 kappaletta. Turkulainen autourheilija Jouko Valli kilpaili Mustangilla rata-ajoissa, vaikka suurimpien autojen luokka ei herättänyt mainittavaa kiinnostusta sen enempää yleisössä kuin kilpailijoissakaan.[12] Vuodesta 1968 lähtien Ford Mustangia, kuten muitakin yhdysvaltalaisia Fordeja, tuotiin Suomeen lähinnä näyteautoina ja erikoistilauksesta.[57]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fria, Robert: Mustang Genesis: The Creation of the Pony Car. McFarland & Co Inc, 2010. ISBN 978-0786458400 (englanniksi)
- Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274 (englanniksi)
- Flory J."Kelly" jr: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295 (englanniksi)
- Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3 (englanniksi)
- Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218
- Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 66.mustang.net - 1966 Mustang Production Stats and Data Plate Codes (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ford.com.ve - Ford en Venezuela (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ History of the Ford Mustang Classicponycars.com. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Langworth 1989, s. 144.
- ↑ Gunnell 1982, s. 193.
- ↑ Fria 2010, s. 83.
- ↑ Auto Editors of Consumer Guide: 1965, 1966 Ford Mustang Specifications Auto.howstuffworks.com. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 21.2.2016.
- ↑ 1964 Ford Mustang Brochure s. 6–7. Oldcarbrochures.com.
- ↑ 1965 Ford Mustang Fastback car tech specs, auto data - 2 door 4.7 liter (4727 cc) V8 228.1 PS, 4 speed manual Carfolio.com.
- ↑ Sedwick 1981, s. 155.
- ↑ Sedwick 1981, s. 190.
- ↑ a b Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 72. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
- ↑ a b Gunnell 1982, s. 374.
- ↑ For Sale: Four-Wheel-Drive, 1965... Mustang? Motor Authority. 7.12.2011. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Anti-lock Brakes: Who Was Really First? Hagerty. 9.4.2013. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ Mueller, Mike: Mustang 1964-1/2-1973, s. 59. MBI Publishing, 2000. ISBN 978-0-7603-0734-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mustangfords.com - Best Of The Big-Blocks
- ↑ Oldcarbrochures.com - 1967 Ford Mustang Brochure (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 1968 Ford Mustang Model Year Profile About.com Guide. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.2.2016.
- ↑ Shnack.com - 1967 Ford Mustang
- ↑ The Story Behind The 1968 Bullitt Mustang Car Decal Geek.
- ↑ Web.archive.org - 1969 1970 Ford Mustang
- ↑ 1969 Mustang: The Essential Guide To Muscle Cars musclecarfacts.net. Arkistoitu 6.10.2010. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Mueller, Mike: Mustang 1964-1/2-1973, s. 59. Motorbooks. ISBN 9780760307342 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Ford Mustang History - 1969 Shnack.com.
- ↑ a b Background of 1969 Mustangs Mustangspecs.com.
- ↑ a b c d 1969 Mustang Production Numbers Carmemories.com.
- ↑ 1969 Ford Mustang Special Models Mustangattitude.com.
- ↑ Welcome to the 1969 Mustang GT Registry Page Home.comcast.net.
- ↑ a b c Auto Editors of Consumer Guide: 1969 and 1970 Shelby Mustang Auto.howstuffworks.com.
- ↑ a b c Ford Mustang History - 1970 Shnack.com.
- ↑ Diyford.com - Small-Block Ford Cylinder Heads Parts Interchange
- ↑ Network54.com - The 351 Cleveland Cylinder Head
- ↑ Fritts, Terry L.: Twister Special Registry twisterspecialregistry.com.
- ↑ Heasley, Jerry: Jerry Heasley's Rare Finds: Mustangs & Fords, s. 69. CarTech, 2012. ISBN 9781613250341 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Limited Edition 600 - Mustang Specials Limited600mustang.net.
- ↑ Bright Red 1971 Ford Mustang Special Spring Value Edition Hardtop - MustangAttitude.com Photo Detail Mustangattitude.com.
- ↑ a b Mueller, Mike: Mustang 1964-1/2-1973, s. 124–. MBI Publishing Company LLC, 2000. ISBN 978-0-7603-0734-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Ford Mustang History - 1973 Shnack.com.
- ↑ Farr, Donald: 1973 Mustang Grande Hardtop - Mustang Monthly Magazine Mustangmonthly.com. Arkistoitu 14.4.2012. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ The 1971 Ford Mustang Auto Editors of Consumer Guide. HowStuffWorks.com. Arkistoitu 2.4.2012. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ 1972 Mustang Olympic Sprint Registry 1972mustangsprint.com.
- ↑ 1972 Mustang Sprint Parade Convertibles lovingcreek.com. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ 1972 Mustang Sprint Production & Specification Lovingcreek.com. Arkistoitu 3.2.2012. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ Mustangfords.com - 1972 Ford Mustang Mach 1 351 H.O. - H.O. For Go
- ↑ Shnack.com - 1971 Ford Mustang
- ↑ 1973 Ford Mustang (brochure) mustangattitude.com.
- ↑ 1973 Mustang Body Styles Mustangattitude.com.
- ↑ The 1972 Ford Mustang Auto Editors of Consumer Guide. 11.2.2007. howstuffworks.com. Arkistoitu 21.4.2012. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ Ford Mustang History - 1971 Shnack.com.
- ↑ Ford Mustang History - 1972 Shnack.com.
- ↑ South of the Border Mustang Registtry Hammar.dyndns.org. Arkistoitu 28.10.2011. Viitattu 29.2.2016.
- ↑ 1971/1972 Shelby Europa Ponysite.de.
- ↑ Kohrn, Wolfgang: 14 Shelby Europa Mustangs Mustangandfords.com.
- ↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1965.
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Kaikilla herkuilla: lisävarustelu kautta aikojen (Mobilia-vuosikirja 2004), s. 15. Kangasala: Mobilia-säätiö. 2004.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (4.- uudistettu painos), s. 95. Helsinki: Alfamer/Karisto Oy, 2018. ISBN 978-952-47-294-0.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1964
- 1964 Ford Mustang -esitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1964 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1964 Ford Mustang -videoita
- 1965
- 1965 Ford Mustang -esitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1965 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1965 Ford Mustang -videeoita
- 1966
- 1966 Ford Mustang -esitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1966 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1966 Ford Mustang -videoita
- 1967
- 1967 Mustang, myyntiesitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1967 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1967 Mustang -videoita
- 1968
- 1968 Mustang, myyntiesitteitä ym.[vanhentunut linkki]
- 1968 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1968 Mustang -videoita
- 1969
- 1969 Mustang myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1969 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1969 Mustang -videoita
- 1970
- 1970 Mustang myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1970 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1970 Mustang -videoita
- 1971
- 1971 Mustang, myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1971 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1971 Mustang, videoita
- 1972
- 1972 Mustang, myyntiesite (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1972 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1972 Mustang, videoita
- 1973
- 1973 Mustang, myyntiesite (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1973 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
- 1973 Mustang, videoita