Oldsmobile

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oldsmobile Division
Perustettu 21. elokuuta 1897
Lakkautettu 29. huhtikuuta 2004
Avainhenkilöt Ransom E. Olds (perustaja)
Kotipaikka Lansing, Michigan, Yhdysvallat
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet autot
Omistaja General Motors

Oldsmobile on entinen yhdysvaltalainen automerkki ja autovalmistaja. General Motorsin omistuksessa olleen automerkin valmistus lopetettiin 29. huhtikuuta 2004.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha logo.

Oldsmobilen historia alkaa vuonna 1897, kun Ransom E. Olds perusti yhdessä lansingilaisen liikemiesryhmän kanssa Olds Motor Vehicle Companyn. Ensimmäisen vuoden aikana valmistui kaikkiaan neljä autoa. Oldsmobile-nimi otettiin automerkin käyttöön vuonna 1900, mihin saakka autot oli tunnettu nimellä Olds.

Olds aloitti ensimmäisenä Yhdysvalloissa henkilöautojen sarjavalmistuksen, kun Curved Dash -mallin valmistus vuonna 1901 alkoi. Ensimmäisenä vuonna mallia valmistui 425 kappaletta. Curved Dasheja myytiin neljän valmistusvuotensa aikana yli 16 000 kappaletta. Auton huippunopeus oli vaatimattomat 20 mailia tunnissa (noin 30 km/h).

Vuonna 1908 Oldsmobilen taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut tehdas myytiin General Motorsille. Ransom E. Olds vetäytyi Oldsmobilen johdosta ja keskittyi vuonna 1904 perustamansa REO Motor Car Companyn johtamiseen. Oldsmobile-merkki oli General Motorsin koekenttänä: useiden erikoisempien lisävarusteiden toimivuutta kokeiltiin ensin Oldsmobilen malleissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Oldsmobilen autonvalmistusta rajoitettiin, ja tehdas määrättiin kokoamaan kenttäkeittiöitä ilmavoimille.

Oldsmobilen saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1901 Oldsmobile ryhtyy ensimmäisenä Yhdysvalloissa sarjavalmistamaan bensiinikäyttöisiä autoja (Curved Dash).
  • 1926 Oldsmobile on markkinoiden ensimmäinen automerkki, jossa on kromatut korivarusteet.
  • 1932 Oldsmobile on markkinoiden ensimmäinen automerkki, johon on tarjolla automaattiryyppy.
  • 1940 Oldsmobile valmistaa ensimmäisen täysautomaattisella Hydra-Matic Drive -vaihteistolla varustetun ajoneuvon.
  • 1946 Oldsmobile markkinoiden ensimmäinen automerkki, jonka suunnittelussa on huomioitu vammaisten tarpeet autoilussa (Valiant-projekti)
  • 1949 Oldsmobile esittelee ensimmäisen massatuotantoisen kansiventtiilimoottorin, Rocket V-8:n.
  • 1956 Oldsmobilessa kokeillaan automaattista Autronic-eye-valojenvaihtajaa ja jalkanapilla ohjattavaa kaukohakuista radiota ensimmäisenä GM:n merkkinä.
  • 1962 Oldsmobile esitteli sarjatuotantoisen turbomoottorin Jetfire-malliinsa.
  • 1966 Oldsmobile esitteli ensimmäisen sodanjälkeisen amerikkalaisen etuvetoisen auton, Toronadon. Seuraavana vuonna esitellään samalta pohjalta Cadillac Eldorado.
  • 1974 Oldsmobile tarjosi Toronadoon lisävarusteena saatavan Airbag-laitteiston.
  • 1978 Oldsmobile esitteli ensimmäisenä V8-dieselmoottorin. Heti perään esiteltiin myös 4,3-litrainen V6-dieselmoottori. Moottoreissa oli tyyppivikoja, ja kun Oldsmobile oli kehittänyt "Tuned Induction Diesel" -moottorin, GM lopetti vuonna 1985 dieselmoottoreihin panostamisen.
  • 1980 Oldsmobile esitteli tietokoneistetun moottorin ohjausjärjestelmän, joka tuli pohjaksi kaikkiin GM-autoihin vuodesta 1981 lähtien.
  • 1984 Oldsmobilen 307cid-moottori vakiomoottoriksi kaikkiin GM:n B-body-malleihin; viimeinen kaasuttimella varustettu moottori, joka täytti tiukimmat päästömääräykset vuoteen 1990 saakka.
  • 1988 Oldsmobile rikkoi suljetun radan maailmanennätyksen Aerotech-autolla, jota ajoi A. J. Foyt.
  • 1988 Oldsmobile esitteli quad4-moottorin, 4-sylinterisen 4-venttiilikansilla varustetun moottorin.
  • 1989 Oldsmobile esitteli ensimmäisenä maailmassa Heads-up display -näytön kuljettajan kohdalle tuulilasiin kohdennettuna Cutlass Supreme International -malleissa. Varuste tuli seuraavana vuonna saataville myös Cadillaciin.
  • 1995 Oldsmobile esitteli ensimmäisen sarjavalmisteiseen autoon asennettavan GPS-pohjaisen suunnistusjärjestelmän.
  • 1997 Oldsmobile juhli satavuotista historiaansa. Se oli Yhdysvaltojen vanhin automerkki.
  • 1999 Oldsmobile esitteli ensimmäisenä maailmassa henkilöautoon integroidun AV-järjestelmän.
  • 2001 Oldsmobile Bravda oli ensimmäinen SUV-luokan maasturi, joka toimii pace-car-lähettäjäautona Indianapolis 500 -autokilpailussa.

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oldsmobilen ensimmäinen maahantuoja Suomessa 1910- ja 1920-lukujen taitteessa oli Suomen Auto Oy.[1] 1920-luvun aikana Oldsmobile-autoja toi Suomeen ja muihin pohjoismaihin General Motorsin Kööpenhaminassa toiminut markkinointiyhtiö. Loppuvuonna 1927 GM perusti Tukholmaan General Motors Nordiska Ab:n, joka toimitti GM-autot ja niiden varaosat Ruotsin ja Suomen jälleenmyyjille vuoteen 1939, toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Vuonna 1941 perustettiin Helsinkiin General Motors Nordiska Ab:n miltei kokonaan omistama yhtiö Suomalainen Autohuolto Oy, jonka nimi muutettiin Suomen General Motors Oy:ksi vuonna 1949. Vuonna 1965 Suomen General Motors Oy:stä tuli yhdysvaltalaisen pääyhtiön itsenäinen tytäryhtiö.[2]

Oldsmobile oli Suomessa suhteellisen yleinen automerkki ennen toista maailmansotaa, jolloin autokanta oli muutoinkin vahvasti yhdysvaltalaisvoittoinen. Esimerkiksi Suomen Automobiiliklubin jäsenistössä Oldsmobilen omistajia oli 1930-luvulla huomattavan paljon.[3]Tilanne muuttui sotien jälkeisinä tuontisäännöstelyn vuosina, jolloin Oldsmobilen tuonti rajoittui pieneen edustusautojen joukkoon. Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 210 Oldsmobile-henkilöautoa ja 117 Oldsmobile-kuorma-autoa.[4] Vuonna 1961 Oldsmobile F-85, jota mainostettiin "amerikkalaisena kansanautona", maksoi Suomessa 1 577 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 29 960 euroa).[5]

Oldsmobile Toronado esiteltiin vuonna 1966 suomalaisissakin autolehdissä Cord 810:n seuraajana, vaikka valtaosalla lukijoista tuskin oli minkäänlaista mielikuvaa Cord-autosta. Toronado oli Yhdysvaltojen autoteollisuudessa ensimmäisen etuvetoinen automalli sitten 1930-luvun. Moottorin teho oli 385 hv (SAE). Toronadon hinta oli Suomessa yli 50 000 mk.[6][7]

1960-luvun aikana Oldsmobilen myynti Suomessa jäi muutamaan kymmeneen autoon ja rekisteröintitilastossa se sijoittui "muut merkit" -osioon.[8] Ajoneuvorekisterissä oli vuoden 1969 lopussa vain hieman yli sata Oldsmobilea ja todennäköisesti moni vuosikerta oli ilman ainoatakaan edustajaa.[9]

Yhdysvalloissa kiristyneet pakokaasumääräykset ja öljyn hinnan nousu pakottivat autojen valmistajat kehittämään moottoritekniikkaa. Oldsmobilen moottorivaihtoehdoksi tuli 1970-luvun lopulla General Motorsin dieselmoottori, jonka ansiosta Oldsmobile-autojen määrä Suomessa kasvoi seitsenkertaiseksi 1970-luvun alun lukuihin nähden. Dieselmoottorilla varustetuista Oldsmobile Cutlass- ja Delta 88 -malleista tuli muutaman vuoden ajaksi suosittuja autoja taksikäytössä. Käytäntö osoitti kuitenkin pian, että GM:n dieselmoottori oli laskettu markkinoille liian hätäisesti eikä sen käyttövarmuus vastannut läheskään esimerkiksi saksalaista Mercedes-Benziä.[9]

Vuonna 1981 Oldsmobile Cutlass Diesel maksoi Suomessa 126 650 markkaa (vuoden 2005 rahassa 46 605 euroa)[10], kun Mercedes-Benzin taksikokoisen mallisarjan pienimmän mallin (200D) hinta oli 117 000 markkaa (43 055 €).[11] Muista taksikokoisista henkilöautoista Datsun 280 Dieselin hinta oli 104 280 markkaa (38 375 €)[12], Toyota Crown Dieselin hinta 97 500 markkaa (35 880 €)[13], Peugeot 504 Dieselin hinta 84 300 markkaa (31 020 €)[14] ja Volga 24 Dieselin hinta 71 900 markkaa (26 460 €).[15] Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli rekisterissä 1 684 Oldsmobilea.[16]

Oldsmobile-malleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oldsmobile 10HP Tonneau 1904
Oldsmobile Super 88 Holiday coupe 1958
Oldsmobile Alero

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Olli J. Ojanen: Autot Suomessa, osa 5: Letukoita ja limusiineja, s. 7. Helsinki: Alfamer Oy, 1999.
  2. ↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 392. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983.
  3. ↑ Ojanen 1999, s. 40.
  4. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211–212. Helsinki: Otava, 1955.
  5. ↑ O. Pohjanen ja A. I. Walli: Uusi autokirja (19. painos), s. 638–639. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1961.
  6. ↑ Ojanen 1999, s. 101.
  7. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 252. Otava, 1966.
  8. ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 99. Helsinki: Alfamer Oy, 2002.
  9. ↑ a b Timo Laitinen: Auto Suomessa 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 131–133. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
  10. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1981, s. 168. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1981.
  11. ↑ Laurell (toim.), 1981, s. 207.
  12. ↑ Laurell (toim.), 1981, s. 38.
  13. ↑ Laurell (toim.), 1981, s. 110.
  14. ↑ Laurell (toim.), 1981, s. 132.
  15. ↑ Laurell (toim.), 1981, s. 90.
  16. ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999, osa 2. Tekniikan Maailma 12/2000, s. 150. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oldsmobile&oldid=22606279”