Ford Thunderbird (1955)
| Ford Thunderbird I | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Ford |
| Konserni | Ford Motor Company |
| Valmistusvuodet | 1955–1957 |
| Korimalli | 2-ovinen convertible |
| Seuraaja | Ford Thunderbird II |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2 |
| Moottori | V8 |
| Iskutilavuus | 4,8–5,1 l |
| Teho | 193–340 hv |
| Huippunopeus | 169–201 km/h |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto |
3-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Pituus |
4 453 mm (1955) 4 704 mm (1956) 4 608 mm (1957) |
| Leveys | 1 786 mm |
Ensimmäisen sukupolven Ford Thunderbirdiä valmistettiin vuosina 1955–1957. Nämä ensimmäisten tuotantovuosien Thunderbirdit olivat kaksipaikkaisia, ja vasta vuonna 1958 esitelty toinen sukupolvi kasvoi nelipaikkaiseksi.[1]
Ford Thunderbird (1955–1957)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fordin autosuunnittelijat olivat vuosia harkinneet kaksipaikkaista automallia mallistoonsa, mutta ajatusta ei ollut toteutettu urheiluautojen vähäisen kysynnän vuoksi. Vuonna 1953 Fordin pahin kilpailija General Motors avasi kaksipaikkaisten autojen markkinat tuomalla myyntiin Chevrolet Corvetten. Fordin vastaus oli vuotta myöhemmin esitelty Thunderbird, joka nimettiin Pohjois-Amerikan lounaisrannikon intiaanien vaurauden ja sateen jumalan mukaan. Thunderbird ei ollut teknisesti yhtä edistyksellinen kuin lasikuitukorinen Corvette, mutta se oli helposti räätälöitävissä lukuisten lisävarusteiden ansiosta. Muotoilu oli haluttu pitää yksinkertaisena ja konstailemattomana. Thunderbird sai hyvän vastaanoton, ja autoa myytiin 24 kappaletta yhtä myytyä Corvettea kohden.[1]
Thunderbirdissä oli edessä erilliset kierrejouset, takana puolestaan oli lehtijousitus. Moottori oli 4,8-litrainen OHV V8, jossa oli tehoa 193 hevosvoimaa. Voimansiirtona oli kolmivaihteinen manuaalivaihteisto, jonka sai halutessaan myös ylivaihteella varustettuna. Lisävarusteena sai kolmiportaisen Ford-O-Matic-automaattivaihteiston.[1]
Vakiona Thunderbirdissä oli irrotettava lasikuitukatto, mutta optiona oli tilattavissa myös kangaskatto. Lisävarustelistalta oli valittavissa muun muassa ohjaustehostin, sähköikkunat, radio, sähkösäätöiset istuimet, jarrutehostin ja sähkötoiminen katto.[1]
Vuonna 1956 Thunderbirdiä uudistettiin kevyesti. Tavaratilan kokoa kasvatattiin siirtämällä varapyörä erilliseen takaluukun kanteen asennettuun koteloon. Ohjaamon ilmanvaihdon parantamiseksi etupyörien taakse tuli tuuletusaukot. Maksuttomana lisävarusteena sai nyt myös pienen pyöreän ikkunan lasikuitukattoon. Suurempi 5,1-litrainen V8-moottori tuli tarjolle pienemmän rinnalle.
Seuraavat uudistukset tulivat vuonna 1957. Etupuskuri ja -säleikkö muotoiltiin uudelleen ja pyrstöevien kokoa suurennettiin. Takavalot olivat uudet ja aiempaa suuremmat. Varapyörä siirtyi takaisin tavaratilaan, jota oli muutettu siten, että varapyörä mahtuisi sinne paremmin. 5,1 litran moottorista valmistettiin myös McCulloch-ahtimilla varustettuja 300- ja 340-hevosvoimaisia versioita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Willson, Quentin: Classic American Cars. Dorling Kindersley Limited, 1997. ISBN 0-7513-0473-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Thunderbird (1955) Wikimedia Commonsissa
- International Thunderbird Club (englanniksi)
- Classic Thunderbird Club International (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)