Finnfund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teollisen yhteistyön rahasto
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1980
Toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi[1]
Puheenjohtaja Robert Wihtol[1]
Avainhenkilöt
Kotipaikka Porkkalankatu 22 A
Helsinki, Suomi
Toimiala Muualla luokittelemattomat rahoituspalvelut
Liikevoitto -15,5 milj. € (2022)[1]
Henkilöstö 90[1]
Omistaja
Kotisivu www.finnfund.fi

Finnfund, virallisesti[2] Teollisen yhteistyön rahasto Oy[3] (ruots. Fonden för industriellt samarbete Ab, engl. Finnish Fund for Industrial Cooperation Ltd) on suomalainen kehitysrahoittaja ja vaikuttavuussijoittaja[4], joka tarjoaa pitkäaikaisia sijoituslainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten hankkeisiin kehitysmaissa.[5] Finnfundin lakisääteisenä tehtävänä on edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä kehitysmaissa.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980–1999

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfund on perustettu vuonna 1980.[7] Vuonna 1986 yhtiön toimitusjohtajana aloitti Markku Pekonen, joka oli toiminut Finnfundin apulaisjohtajana vuodesta 1981 lähtien. Yhtiössä oli tuolloin noin 15 työntekijää.[8]

1980-luvulla yhtiö teki vuosittain rahoituspäätöksiä noin 40-50 miljoonan markan arvosta.[9]

Finnfundin tavoite oli rahoittaa kehitysmaihin perustettavia ja niissä toimivia yhteisyrityksiä sijoittamalla, lainaamalla ja takauksia antamalla sekä suuntaamalla varoja yritysten toiminnan aloittamiseen ja rahoittamalla kehitysmaissa toimivia kehityspankkeja. Finnfundin tuli lain mukaan toimia siten, että sen kautta välitetyt julkiset varat voitiin luokitella julkiseksi kehitysavuksi.[10]

Vuoteen 1990 mennessä Finnfund oli rahoittanut 30 osakkuusyhtiötä kehitysmaissa. 220 miljoonasta markasta kolmannes oli osakepääomasijoituksia ja loput lainaa. Rahaston mukaan sen investointipanoksen myötä kohdemaahan tulee keskimäärin seitsenkertainen investointi. Finnfundin rahoittamiin osakkuusyhtiöihin oli sijoitettu yhteensä 1,6 miljardia markkaa. Suurin osa rahoitetuista hankkeista kohdistui raskaaseen metalliteollisuuteen, kun suomalaisten yritystentuotannollista toimintaa edistettiin kehitysmaissa. Käytänössä tämä tarkoitti esimerkiksi Koneen hissejä, Valmetin metsäkoneita ja Wärtsilän dieselvoimalaitoksia. Yhtiö arvioi, että jatkossa painoarvoa saavat myös kevyempi teollisuus ja palvelualat kuten matkailu.[9]

Vuonna 1992 Finnfund alkoi tukea rahoitustoimintaa Itä- ja Keski-Euroopassa. Ensimmäiset hankkeet sijoittuivat Viroon, Venäjälle, Puolaan, Unkariin ja Tšekkiin. Yhtiö oli keskittynyt edistämään teollisuuden ja palvelualojen investointeja OECD-alueen ulkopuolelle eli Keski- ja Itä-Euroopan lisäksi myös Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Afrikkaan ja Lähi-itään.[11]

Finnfundin lisäksi valtion erityisluottolaitoksina toimivat Valtiontakuukeskus, Suomen Vientiluotto Oy ja Kera Oy.[12]

Vuonna 1994 Finnfundilla oli eniten investointihankkeita Virossa, Venäjällä, Intiassa, Turkissa, Malesiassa ja Tunisiassa.[13] Se aloitti toimintansa myös Etelä-Afrikassa.[14]

Vuonna 1996 Finnfund työllistii 33 henkilöä ja sen tase oli noin miljardi markkaa. Yhtiö lainasi rahaa ulkomailta ja teki niihin liittyviä rahoituspäätöksiä vuosittain vajaan sadan miljoonan markan arvosta. Edullisin rahoituslähde yhtiölle olivat japanilaiset vakuutusyhtiöt, joilta sai lainaa pitemmäksi ajaksi ja edullisemmin kuin pankeilta.[8]

Vuonna 1997 kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö, ulkoministeriö ja Suomen Pankki kävivät läpi valtion erityislaitosten tehtäviä ja työnjakoa. Selvitys koski Finfundin lisäksi Fideä, Keraa, Kera Start Fund of Keraa, Suomen Teollisuussijoitusta, Suomen Vientiluottoa sekä Valtiontakuukeskusta, mutta myös alueellisia pääomasijoitusyhtiöitä, joissa valtio oli mukana Keran ja Sitran kautta.[15] Elokuussa virkamiestyöryhmä esitti, että valtion omistamat Kera, Takuukeskus, vientiluottojen korkotukia myöntävä Fide sekä kehitysmaihin erikoistunut Finnfund sulautetaan.[16] Valtio hyväksyi esityksen ja päätti keskittää pääomasijoitustoiminnan Suomen Teollisuussijoitukseen ja Sitraan.[17] Valtiovarainministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön suunnitelmien mukaan Finnfundista piti tulla valtion uuden erityisrahoituskonsernin tytäryhtiö, mutta kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavisto ja Eurooppa-ministeri Ole Norrback halusivat pitää yhtiön itsenäisenä. Täyttä itsenäisyyttä oli kannatettu paitsi Finnfundin johdossa myös ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla.[18] Helmikuussa 1998 hallitus hyväksyi Keran ja Valtiontakuukeskuksen yhdistämisen. Finnfund aiottiin siirtää Veran osakkuusyhtiöksi, kun taas Fidestä tulisi Veran tytäryhtiö. Finnfundiin suunniteltiin kahta erillistä rahastoa, joista toinen keskittyisi kehitysmaihin ja toinen Suomen lähialueisiin.[19]

2000–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Finnfundin toiminta perustui tuotannollisten investointien rahoittamiseen kehittyvissä maissa kuten Kiinassa, Malesiassa, Turkissa, Puolassa ja Unkarissa. Sen omistajia olivat Suomen valtio, Finnvera, Leonia sekä Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT.[20]

Vuodesta 2006 alkaen ulkoministeriö alkoi rahoittaa Finnfundin hallinnoimaa Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmaa, jolla pyrittiin lisäämään yritysten ja kehitysmaiden taloudellista yhteistyötä.[21]

Vuonna 2014 Finnfund lähti mukaan kaikkien aikojen suurimpaan hankkeeseensa: Afrikan suurin tuulipuisto Keniassa. 660 miljoonan euron tuulipuisto on myös Kenian kaikkien aikojen suurin yksityinen investointi. Rahoittajien joukossa ovat esimerkiksi Euroopan investointipankki ja Afrikan kehityspankki. Finnfund on sijoittanut hankkeeseen noin 20 miljoonaa euroa.[22]

Vuoteen 2016 mennessä Finnfund oli saanut valtiolta rahaa noin 165 miljoonaa euroa ja sen omaisuuden arvo oli noin 250 miljoonaa euroa.[7] Maaliskuussa Juha Sipilän hallitus kertoi antavansa Finnfundille yllättäen 90 miljoonaa euroa enemmän rahaa kuin se oli pyytänyt. Eduskunnan hyväksymä budjetti myönsi 130 miljoonaa euroa rahoitusta vuodelle 2016, vaikka yhtiön hallintoneuvosto itse oli esittänyt vain 40 miljoonan euron pääoman lisäystä koko vaalikauden aikana.[7] Päätös 130 miljoonan euron lainasta tehtiin marraskuussa.[23] Hallitus teki leikkauksia perinteiseen kehitysapuun ja kansalaisjärjestöjen rahoitukseen, esimerkiksi yritysten väärinkäytöksiä paljastavan Finnwatchin budjettiin.[24] [25] Vuoden lopulla Finnfundin sijoitusten arvo oli lähes 400 miljoonaa euroa[24].

Kevääseen 2019 mennessä Finnfund oli sijoittanut Afrikan metsähankkeisiin noin 80 miljoonaa euroa. Finnfundin tavoite on tehdä kannattavia sijoituksia, joilla on sekä ilmasto- että kehitysvaikutuksia, kuten uusien työpaikkoja luomista. Esimerkiksi vuonna 2010 perustettu Miro Forestry, johon Finnfund on sijoittanut lähes kymmenen miljoonaa euroa, työllistää Länsi-Afrikassa yli tuhat henkilöä.[26] Syksyllä 2019 Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa määriteltiin, että finanssisijoituksia käytetään jatkossakin kehitysmaiden kestävän kehityksen investointeihin. Kun niihin saadaan yksityistä ja yritysrahoitusta varmistetaan myös Finnfundin toimintaedellytykset.[27] Lokakuussa Finnfund sai Suomen valtiolta 210 miljoonan euron lainan, josta puolet varattiin kehitysmaiden naisten taloudellisen itsenäisyyden parantamiseen ja heille tärkeiden palveluiden tuottamiseen. Loput summasta sijoitettiin ilmastonmuutoksen hillintään.[28] Finnfund käyttää tasa-arvoa edistävissä sijoituksissaan kansainvälisen tasa-arvosijoittamiseen keskittyneen 2X Challengen määrittämiä 2X-kriteereitä.[29]

Kesäkuussa 2021 Finnfund julkaisi kolmen muun eurooppalaisen kehitysrahoittajan kanssa Simosolin suunnitteleman Frescos-sovelluksen. Se laskee metsitysprojektien vaikutuksen hiilensidontaan kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n periaatteiden mukaan.[30][31]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfundin omistavat Suomen valtio (95,7 %), Finnvera (4,2 %) ja Elinkeinoelämän keskusliitto (0,1 %).[5] Se ei jaa voittoaan osinkoina vaan käyttää ne uusiin investointeihin kehitysmaissa.[7]

Vuonna 2021 yhtiöllä oli noin 90 työntekijää Helsingissä.[5]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfundin investointien tulee olla taloudellisesti kannattavia, vastuullisuusia ja niillä tulee olla paikallisia kehitysvaikutuksia.[6] Sen hankkeet kehitysmaissa voivat liittyä esimerkiksi puhtaaseen energiantuotantoon, kestävään metsä- tai maatalouteen tai rahoitusalaan.[32]

Finnfundin rahoitus muodostuu Suomen valtiolta, yksityisiltä pääomamarkkinoilta ja sijoitustensa tuotosta saaduista varoista.[5]

Erityisesti matalatuloisissa maissa Finnfund rahoittaa usein hankkeita yhdessä muiden eurooppalaisten kehitysrahoittajien kanssa.[33] Finnfund on EDFIn (Association of European Development Finance Institutions) jäsen.[34]

Finnfund hallinnoi esimerkiksi ulkoministeriön rahoittamaa Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmaa, joka aloitettiin vuonna 2006. Ohjelmalla pyritään lisäämään suomalaisten yritysten ja kehitysmaiden taloudellista yhteistyötä.[21][33]

Finnfundin operoimalla OP Finnfund Global Impact Fund I -vaikuttavuusrahastolla tavoitellaan myönteisiä vaikutuksia muun muassa ilmastonmuutokseen, ruokaturvaan, sukupuolten tasa-arvoon sekä rahoituksen saatavuuteen kehitysmaissa.[35]

Arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfundia on syytetty toiminnan läpinäkymättömyydestä. Finnfundin mukaan sen asiakasyritykset maksavat verot ja se rahoittaa yleensä hankkeen rakentamisvaihetta, jolloin verotettavaa tuloa ei vielä kerry.[7]

Finnfund hoitaa joitakin rahoitushankkeita muun muassa veroparatiisi Mauritiuksen kautta, mitä yhtiö perustelee sillä, että kohdemaan verotuslainsäädäntö ja viranomaistoiminta on kehittymätöntä tai hyvin epäselvää, eikä se halua tuhlata suomalaisten veronmaksajien rahoja.[7]

Hondurasissa murhattiin maaliskuussa 2016 alkuperäiskansa- ja ympäristöaktivisti Berta Cáceres, joka vastusti Finnfundin Hondurasissa rahoittamaa vesivoimalahanketta. Finnfund ja hollantilainen FMO keskeyttivät hankkeen rahoituksen välittömästi tämän jälkeen. Finnfund rahoitti hanketta yhteensä kahdella miljoonalla eurolla. Finnfundin mukaan paikallisia yhteisöjä oli kuunneltu ennen rahoituspäätöksen tekemistä ja yrityksen käsityksen mukaan suurin osa paikallisista tuki hanketta. Lopullisesti Finnfund vetäytyi hankkeesta kesällä 2017.[36]

Murhan taustoista laadittiin syksyllä 2017 raportti, jonka mukaan Finnfundin yhteistyöyritys Desarrollos Energéticos (Desa) ja Hondurasin valtion edustajat suunnittelivat ja toteuttivat murhan ja peittelivät sitä. Raportin mukaan Finnfund ja muut voimalan rahoittajat olivat suhtautuneet piittaamattomasti Desan toimiin, eivätkä olleet tehneet tarpeeksi suojellakseen voimalahankkeen alueella asuvien alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia tai Cáceresin henkeä, eivätkä tehneet tarpeeksi varmistaakseen, että murhasta tehdään asianmukainen rikostutkinta. Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi kiisti Finnfundin olleen tietoinen tai osallinen murhaan. Murhan tutkinta oli vielä kesken ja marraskuussa 2017 pidätettyinä oli muun muassa Desan ympäristövastaava sekä entinen turvallisuusjohtaja.[36]

Sijoitus veroparatiisi Caymansaarille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2017 Paratiisin paperit -tietovuodon avulla selvisi, että Finnfund oli vuonna 2012 sijoittanut kahdeksan miljoonaa euroa rahoituksestaan Ison-Britannian veroparatiisi Caymansaarille rekisteröityyn rahastoon, Tropical Asia Forest Fundiin (TAFF), jonka oli määrä toteuttaa metsähankkeita Indonesiassa, Laosissa ja Malesiassa. Tietovuodon mukaan rahoitettavalle yhtiölle oli luvattu, ettei sen tarvitse maksaa veroja seuraavaan 50 vuoteen. Finnfund itse ei luovuttanut TAFF:iin liittyviä asiakirjoja, perustellen sitä liikesalaisuudella. Toimitusjohtaja Kangasniemen mukaan Caymansaarilla on rahastosijoittajan kannalta ennustettavat järjestelyt, eikä Caymansaarilla ole tarkoituskaan maksaa veroja, vaan tulot virtaavat valtion läpi ja hankeyhtiöt ja sijoittajat maksavat veronsa omiin maihinsa.[24]

Veroparatiisikulttuuri haittaa eniten kehitysmaita, joita Finnfundin on tarkoitus kehittää. Kehitysmaissa veroja saadaan kerättyä erittäin vähän ja kehitysmaista laittomasti siirretystä pääomasta suuri osa viedään veroparatiiseihin, joilla on keskeinen rooli korruptiossa. Kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistaminen on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. Veroparatiiseja tutkivan kansalaisjärjestö Tax Justice Networkin tutkija Alex Cobhamin mukaan olisi tärkeää, että Finnfund julkistaisi yhteistyökumppaniensa verotiedot, joista näkyisi minkälaista voittoa yhteistyökumppanit tekevät ja miten paljon niistä maksetaan veroja; sekä olla selvillä maksavatko muut sijoittajat veronsa omiin maihinsa. Kangasniemi ei tiennyt miten paljon Indonesian metsähankkeen yhteistyökumppanit maksavat veroja, mutta lupasi selvittää asiaa. Saatuaan verotiedot TAFF:ilta hän ilmoitti, että ei voi kertoa niitä.[24]

Uutisen julkaisua seuraavana päivänä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kokoomus) kertoi, ettei Finnfund tee enää sijoituksia OECD:n listaamien veroparatiisien kautta ja että sen verolinjauksia oltiin parhaillaan päivittämässä niin, ettei se voi jatkossa vältellä veroja aggressiivisesti. Muutoksen tavoite oli, että jatkossa kaikista järjestelyistä, joissa Finnfund on mukana voidaan raportoida avoimesti.[37]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Päättäjät: Teollisen yhteistyön rahasto Oy Asiakastieto. Viitattu 29.1.2024.
  2. ↑ Yhteystiedot Finnfund. Viitattu 25.10.2019.
  3. ↑ Lyhenneluettelo: F–G Kotus. Viitattu 12.6.2016.
  4. ↑ Suomen valtio sijoittaa avokadoihin ja untuvikkoihin, yksityissijoittajat pian tervetulleita mukaan www.iltalehti.fi. Viitattu 15.10.2021.
  5. ↑ a b c d Finnfund Finnfund. Viitattu 15.10.2021.
  6. ↑ a b Vaikuttavuus Finnfund. Viitattu 15.10.2021.
  7. ↑ a b c d e f Sari Vanninen: Kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille tulossa yllätyspotti valtiolta Savon Sanomat. 1.3.2016. Viitattu 5.5.2016.
  8. ↑ a b 50-vuotias | Bisnesmies ja maailmanparantaja Helsingin Sanomat. 29.9.1996. Viitattu 1.9.2021.
  9. ↑ a b Suomalaisilla lähes sata tehdasta kehitysmaissa Helsingin Sanomat. 5.5.1990. Viitattu 1.9.2021.
  10. ↑ Finnfund sai 53 miljoonaa lainaa yritysten kehitysapuun Helsingin Sanomat. 9.8.1991. Viitattu 1.9.2021.
  11. ↑ Finnfundilla 50 miljoonan hankkeet Itä-Euroopassa Helsingin Sanomat. 28.3.1993. Viitattu 1.9.2021.
  12. ↑ Työryhmä esittää uutta rahoitusmuotoa viennin edistämiseksi Helsingin Sanomat. 20.2.1994. Viitattu 1.9.2021.
  13. ↑ Valtion Finnfund aikoo laajentaa omistuspohjaa Osakeanti sijoittajille mahdollisesti jo ensi vuonna Helsingin Sanomat. 6.4.1994. Viitattu 1.9.2021.
  14. ↑ Suomi lupaa kehitysapua nyt Etelä-Afrikan tasavaltaan Helsingin Sanomat. 7.10.1994. Viitattu 1.9.2021.
  15. ↑ Rahoituslaitosryhmälle jatkoaikaa Helsingin Sanomat. 11.1.1997. Viitattu 1.9.2021.
  16. ↑ Työryhmä esittää: Kera ja Takuukeskus pitäisi sulauttaa Neljä valtion rahoittajaa yhteen Helsingin Sanomat. 7.8.1997. Viitattu 1.9.2021.
  17. ↑ Järkevää yhdistämistä Helsingin Sanomat. 9.8.1997. Viitattu 1.9.2021.
  18. ↑ LYHYESTI | Finnfund säilyy omana yhtiönään Helsingin Sanomat. 24.1.1998. Viitattu 1.9.2021.
  19. ↑ Vera tarvitsee vielä kansainvälisiä varmistuksia Helsingin Sanomat. 25.2.1998. Viitattu 1.9.2021.
  20. ↑ Finnfund ylsi hyvään tulokseen Helsingin Sanomat. 25.3.2000. Viitattu 1.9.2021.
  21. ↑ a b vieraskynä | Suomalaisyritykset hyötyvät myös tuonnin edistämisestä Helsingin Sanomat. 1.3.2007. Viitattu 1.9.2021.
  22. ↑ Afrikan suurin tuulipuisto Keniassa on isompi kuin Espoo ja Vantaa yhteensä, ja se valmistui osin suomalaisten rahoilla Helsingin Sanomat. 4.10.2018. Viitattu 18.10.2019.
  23. ↑ Valtioneuvosto siunasi lainan Finnfundille Valtioneuvosto. Viitattu 15.10.2021.
  24. ↑ a b c d Valtion kehitysrahasto Finnfund on sijoittanut kahdeksan miljoonaa euroa veroparatiisiyhtiöön Yle Uutiset. 6.11.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 5.12.2017.
  25. ↑ Suvi-Tuulia Nykänen: Finnwatchin toiminnan rahoitus jäihin: "Dramaattisia vaikutuksia" KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 18.10.2019.
  26. ↑ Afrikan metsittäminen ei säästä Suomea päästövähennyksiltä: ”On tehtävä kaikki mahdollinen” Vihreä Lanka. 6.3.2019. Viitattu 18.10.2019.
  27. ↑ Skinnari: Hallitus pyrkii eroon poukkoilevuudesta kehityspolitiikassa – Afrikka-painopiste saanut jo hyvää palautetta demokraatti.fi. 17.6.2019. Viitattu 22.10.2019.
  28. ↑ Kehitysyhteistyöministeri Skinnari julkaisi ison 210 miljoonan lainapäätöksen Finnfundille – voi auttaa suomalaisia yrityksiä saamaan jalansijaa Afrikasta demokraatti.fi. 8.10.2019. Viitattu 2.7.2021.
  29. ↑ Finnfundin sijoitukset edistävät naisten asemaa kehitysmaissa Valtioneuvosto. Viitattu 24.8.2021.
  30. ↑ FRESCOS on kaikille avoin työkalu metsähankkeiden hiilensidonnan laskentaan Finnfund. Viitattu 1.9.2021.
  31. ↑ Uusi sovellus hiililaskentaan Metsälehti. Viitattu 1.9.2021.
  32. ↑ Miten investoimme Finnfund. Viitattu 1.9.2021.
  33. ↑ a b Lisää tietoa – Finnpartnership finnpartnership.fi. Viitattu 1.9.2021.
  34. ↑ EPIC: Finnfund EDFI. Viitattu 1.9.2021. (englanti)
  35. ↑ Tuula Laatikainen: Suomalainen vaikuttavuusrahasto sijoittaa isoon siipikarjayritykseen Etiopiassa Tekniikkatalous. Viitattu 1.9.2021.
  36. ↑ a b Finnfundin entinen kumppaniyhtiö Hondurasissa suunnitteli ja toteutti aktivistin murhan, uusi raportti väittää – syyttää myös Finnfundia piittaamattomuudesta Helsingin Sanomat. 2.11.2017. Sanoma Media Finland. Viitattu 5.12.2017.
  37. ↑ Mykkänen Finnfundista: Verolinjausta päivitetään – ei saa olla häivähdystäkään aggressiivisesta verojen välttämisestä Yle Uutiset. 7.11.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 5.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Finnfund&oldid=22469998”