Famsikloviiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Famsikloviiri
Famsikloviiri
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[2-(asetyloksimetyyli)-4-(2-aminopurin-9-yyli)butyyli]asetaatti
Tunnisteet
CAS-numero 104227-87-4
ATC-koodi J05AB09
PubChem CID 3324
DrugBank DB00426
Kemialliset tiedot
Kaava C14H19N5O4 
Moolimassa 321,342
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 102–104 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 77 %[2]
Proteiinisitoutuminen 20–25 %[3]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 2 h[4]
Ekskreetio Renaalinen, ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, topikaalinen

Famsikloviiri (C14H19N5O4) on nukleosidianalogeihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä hoidettaessa herpesvirusten aiheuttamia infektioita.

Huoneenlämpötilassa famsikloviiri on kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen, asetoniin ja metanoliin ja huonommin etanoliin.[1] Famsikloviiri on aihiolääke, josta muodostuu ihmiselimistössä maksassa pensikloviiriä. Pensikloviiri on antimetaboliitti, joka sitoutuu virusten DNA-polymeraasiin ja estää siten virusten lisääntymisen. Famsikloviiri tehoaa muun muassa Herpes simplex-, Varicella-zoster- ja Epstein–Barr-viruksiin. Pensikloviirista poiketen famsikloviiria voidaan antaa myös tablettina lääkevoiteen lisäksi, koska se imeytyy paremmin. Ainetta käytetään muun muassa herpeksen ja vyöruusun hoidossa. Teholtaan famsikloviiri on verrattavissa asikloviiriin tai sitä tehokkaampi.[2][4][5][6]

Famsikloviiri on hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pääkipu, ruuansulatuskanavan oireet kuten vatsakipu, oksentelu tai ripuli.[4][5][2][6]

  1. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 666. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. a b c Timo Vesikari & Jorma Paavonen: Viruslääkkeet ja käytännön lääkäri. Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 1, s. 27–36. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.8.2018.
  3. Famciclovir DrugBank. Viitattu 9.8.2018. (englanniksi)
  4. a b c Sherwood L. Gorbach, John G. Bartlett, Neil R. Blacklow: Infectious Diseases, s. 306. Lippincott Williams & Wilkins, 2004. ISBN 978-0781733717 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2018). (englanniksi)
  5. a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 57. Virustautien hoitoon tarkoitetut mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 8.8.2018.
  6. a b Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs, s. 247. Elsevier, 2015. ISBN 9780444537171 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.8.2018). (englanniksi)