Pensikloviiri
| |
Pensikloviiri
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-amino-9-[4-hydroksi-3-(hydroksimetyyli)butyyli]-3H-purin-6-oni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | D06 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C10H15N5O3 |
| Moolimassa | 253,27 |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 275–277 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | 1,7 g/l (20 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | < 20 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2 h[3] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Topikaalinen |
Pensikloviiri (C10H15N5O3) on puriinijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä eräiden virustautien esimerkiksi huuliherpeksen hoitoon.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa pensikloviiri on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen.[1] Pensikloviiri tehoaa herpesviruksiin muun muassa Herpes simplex- ja Varicellazosterviruksiin. Aineen vaikutusmekanismi perustuu siihen, että viruksen tymidylaattikinaasientsyymi fosforyloi sen pensikloviirifosfaatiksi. Tämä yhdiste on DNA-polymeraasientsyymin inhibiittori ja estää virusten jakautumisen. Sen biosaatavuus suun kautta on huono, minkä vuoksi sitä käytetään lähinnä voiteena ulkoisesti esimerkiksi huuliherpeksen hoidossa. Pensikloviiristä on kehitetty famsikloviiri, joka on pensikloviirin aihiolääke ja jota voidaan annostella myös tablettina suun kautta.[2][3][4][5] Pensikloviiri voi lyhentää herpeksen kestoa ja lievittää siihen liittyvää kipua[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1217. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Jonathan Cohen, William G Powderly & Steven M. Opal: Infectious Diseases, s. 1312. Elsevier, 2016. ISBN 978-0702062858 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.11.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 57. Virustautien hoitoon tarkoitetut mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 30.11.2018.
- ↑ Manuchair Ebadi: Desk Reference of Clinical Pharmacology, s. 553. CRC Press, 2007. ISBN 9781420047431 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 461. Elsevier, 2010. ISBN 9780702047657 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.11.2018). (englanniksi)
- ↑ Outi Salminen: Paikallisesti annostellun asikloviirin ja pensikloviirin tehokkuus huuliherpeksen hoidossa Käypä hoito-suositus. 30.3.2016. Viitattu 30.11.2018.