Amerikan evankelisluterilainen kirkko

Amerikan evankelisluterilainen kirkko
Suuntautuminen	Päälinjan protestantismi
Teologia	luterilaisuus
Hallinto	episkopaalisuus ja kongregationalismi
Johtaja	Elizabeth Eaton
Yhteistyötahoja	NCC (Päälinja) LML
Toiminta-alue	Yhdysvallat
Päätoimipaikka	Chicago, Illinois
Perustettu	1988
Kirkkoon yhdistyneet	Lutheran Church in America American Lutheran Church Association of Evangelical Lutheran Churches
Kirkosta irtautuneet	Lutheran Congregations in Mission for Christ (2001) North American Lutheran Church
Seurakuntia	8 640 (2022)
Jäseniä	2 904 686 (2022)
Julkaisut	Living Lutheran
Koulutus	26 koulutuslaitosta 7 seminaaria
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Amerikan evankelisluterilainen kirkko (engl. Evangelical Lutheran Church in America, lyh. ELCA) on vuonna 1988 perustettu yhdysvaltainen päälinjan protestantismia edustava kirkkokunta sekä Yhdysvaltain suurin luterilainen kirkkokunta. Vuoden 2022 lopussa ELCA:lla oli 2,9 miljoonaa kastettua jäsentä ja 8600 seurakuntaa. ELCA:n jälkeen seuraavaksi suurimpia luterilaisia kirkkokuntia ovat Missouri-synodi ja Wisconsinin evankelis-luterilainen synodi. ELCA:n päämaja on Chicagossa, Illinois’ssa. ELCA:n nykyinen johtaja on piispa Elizabeth Eaton.

Oppi ja tunnustus

ELCAn sitoutuu tunnustuskirjojen mukaiseen luterilaiseen oppiin ja on Luterilaisen maailmanliiton jäsenenä tunnustuksellisessa yhteydessä useimpien maailman luterilaisten kirkkojen kanssa. ELCA edustaa vapaamielisempää tulkintaa luterilaisesta tunnustuksesta kuin Amerikan muut luterilaiset kirkot. Luterilaisuutta jakavat Amerikassa kysymykset Raamatun erehtymättömyydestä ja kirjaimellisesta tulkinnasta, jossa ELCAn oppilaitoksissa hyväksytään historiallis-kriittinen raamatuntutkimus. ELCAssa on luonnollisesti ryhmittymiä, jotka ovat opilliset ja yhteiskunnalliset näkemykset vaihtelevat.^lähde?

Raamattukäsitys ja uskontunnustukset

ELCA tunnustaa uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ilmoitettu Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Samoin krikko uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan lihaksi tullut Sana. Luterilaisen perinteen edustajana ELCA painottaa keskeisesti oppia vanhurskauttamisesta armosta uskon kautta. Kirkko hyväksyy Raamatun Jumalan innoittamaksi sanaksi, jota se pitää teologiansa ja käytäntöjensä lähteenä ja normina.

ELCA katsoo, että Raamatun kertomukset osoittavat viime kädessä Jumalan armoon, sellaisena kuin se ilmenee Jeesuksen Kristuksen elämässä, kuolemassa, ylösnousemuksessa ja uudessa luomisessa. ELCA tunnustaa kolme ekumeenista uskontunnustusta: Apostolisen uskontunnustustuksen, Nikean uskontunnustuksen ja Athanaan uskontunnustuksen.

Tunnustuskirjat

ELCA katsoo, että yksimielisyyden kirjaan sisältyvät tunnustuskirjat ja niiden kirjoitukset, erityisesti Augsburgin tunnustus, ovat päteviä evankeliumin tulkintoja.

Liturgia ja sakramentit

ELCA noudattaa liturgista perinnettä, joka korostaa evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista. Muiden luterilaisten kirkkojen tavoin ELCA tunnustaa kaksi sakramenttia: kasteen ja ehtoollisen. ELCA ylläpitää yhteisöllistä ja yksilöllistä ripittäytymistä. ELCA korostaa myös konfirmaation, pappisvihkimyksen, avioliiton ja viimeisen voitelun merkitystä pyhinä toimituksina.^lähde?

ELCA opettaa, että Kristus on todella läsnä ehtoollisen sakramentaalisessa yhteydessä leivän ja viinin kanssa. ELCA katsoo myös, että lapsikaste on keino armon vastaanottamiseen. Muista Yhdysvaltojen luterilaisista kirkoista poiketen ELCA noudattaa avoimen ehtoollispöydän käytäntöä (open communion), jossa kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristityt ovat tervetulleita ehtoollispöytään.^lähde?

ELCA:n jumalanpalveluskirja, Evangelical Lutheran Worship (2006), kokoaa yhteen rukouksia, virsiä ja liturgista materiaalia eri lähteistä. Tämän teoksen muodostaminen jakoi kirkon jäseniä, sillä siinä muutettiin joidenkin virsien, psalmien, Nikean uskontunnustusta ja eräiden rukousten sanoja niin, että niistä poistettiin Jumalaan viittaavat maskuliiniset pronominit. Progressiivisten johtajien mielestä uudistus ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Konservatiivista linjaa edustavat säilyttivät usein aiemman jumalanpalveluskirjan vuodelta 1978.

Yhteiskunnalliset asiakirjat

Perustamisestaan lähtien ELCA on antanut useita yhteiskunnallisia viestejä ja julkilausumia. Yhteiskunnalliset viestit perustuvat kirkon opetukseen ja käsittelevät erilaisia nykyajan kysymyksiä. Yhteiskunnalliset lausumat vaikuttavat kirkon politiikkaan ja määrittelevät edunvalvonnallisen asialistan.

Viesteissä ja lausunnoissa ELCA pyrkii yhdistämään kristillisen perinteen ja nykymaailman kysymykset. Yhteiskunnalliset asiakirja heijastavat yleisesti maltillista tai progressiivista näkemystä. Kirkon jäsenet ovat olleet syvästi jakautuneita muun muassa ihmisen seksuaalisuutta koskevissa julkilausumissa sekä vuonna 2009 tehdyssä päätöksessä hyväksyä samaa sukupuolta elävät kirkon virkaan. Kirkon sisällä toimiva ReconcilingWorks-järjestö kannatti laajempaa mukaan ottamista, kun taas Lutheran Coalition for Renewal piti päätös vastoin pyhiä kirjoituksia ja kristillistä perinnettä.

Historia

Tausta

ELCA:n juuret ovat Saksasta, Pohjoismaista ja Slovakiasta tulleiden siirtolaisten perustamissa luterilaisissa kirkoissa 1700–1900-luvuilla. Luterilaisten kirkkojen yhdistyminen tuli ajankohtiaseksi kun siirtolaisten kieli alkoi yhdistyä englantiin. Vuonna 1918 muodostettiin Amerikan yhdistynyt luterilainen kirkko (ULCA). Vuonna 1962 ULCA yhdistyi ruotsalais-amerikkalaisen, suomalaisen ja tanskalaisen kirkon kanssa muodostaen Luterilainen kirkko Amerikassa (LCA)-kirkon.

Toinen kirkollinen juuri on vuonna 1960 perustettu Amerikan luterilainen kirkko (ALC), joka yhdisti yhdistyneen Tanskan evankelis-luterilaisen kirkon, Norjan evankelis-luterilaisen kirkon (ELC) ja vuonna 1930 perustetu Amerikan luterilaisen kirkon.

Rinnakkain kirkkokuntien yhdistymiskehityksessä kulki Missouri-synodin kehitys, joka kääntyi konservatiiviseen suuntaan painottaen luterilaista tunnustusta, Raamatun erehtymättömyyttä ja vastusti naispappeutta. Missouri-synodin yhteydestä irtosi ryhmittymä, joka perusti vuonna 1976 Evankelisluterilaisten kirkkojen liiton (AELC).

Perustaminen

ELCA:n taustalla olevista kirkkokunnista erityisesti AELC vaati lujempaa luterilaista yhtenäisyyttä. Luterilaisuuden yhtenäisyyden komitea järjestäytyi tammikuussa 1978 ja kokosi yhteen LCA:n, ALC:n ja AELC:n jäsenet. Näillä luterilaiilla oli yhteiset teologiset näkemykset, sillä ne vihkivät naispappeja tekivät yhteistyötä avustusjärjestöjne, kuten Luterilaisen maailmanavun kautta.

Luterilaisen yhtenäisyyden komitea piti perusteltuna että komitean muodostavat kirkot yhdistyisivät. Lisäkeskustelujen jälkeen kukin kirkkokunta äänesti yhdistymisestä vuonna 1982. Uuden luterilaisen kirkon toimikunta aloitti työn kirkkojärjestyksen rakentamiseksi. Toimikunta sitoutui moninaisuuteen ja sillä oli sisäinen kiintiöjärjestelmä, joka edusti Yhdysvaltojen monimuotoista sosiaalista rakennetta. Pitkien keskustelujen jälkeen kirkot yhdistyivä virallisesti nimellä Evangelical Lutheran Church in America 1. tammikuuta 1988. Kirkkokunnan päämajaksi muodostui Illinoisin Chicago.

Toiminta-alue ja laajuus

Kirkko jää jäsenmäärältään pienemmäksi kuin Ruotsin kirkko ja Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus. Jäsenmäärältään Pohjois-Amerikan kolme suurinta luterilaista kirkkokuntaa ovat ELCA, Missouri-synodi ja Wisconsinin evankelisluterilainen synodi.

ELCA on yksi suurimmista kristillisistä kirkkokunnista Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen lisäksi ELCA toimii Karibialla, Bahamassa, Bermudassa, Puerto Ricossa, Neisytsaarilla ja sillä on yksi seurakunta Windsorissa, Kanadan Ontariossa.

ELCA on Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen. Se on myös jäsenenä Yhdysvaltojen Kansallisessa kirkkojen neuvostossa (engl. National Council of Churches).

Kannatusalueet

Jäsenmäärällisesti evankelisluterilaisen kirkon merkittävin kannatusalue Minnesotan osavaltio, jossa sillä on myös suhteellisesti vahva asema. Muita jäsenmäärällisesti merkittäviä osavaltioita ovat myös Pennsylvania ja Wisconsin. Suhteellisesti vahvoja osavaltioita ovat lisäksi Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota ja Iowa. Yksittäisistä kaupungeista vahvimpia ovat Albert Lea, Red Wing, Willmar, Owatonna sekä Beatrice.

Hallinto ja organisaatio

ELCAn synodit.

Kirkolliskokous, joka koostuu maallikko- ja pappisjäsenistä, kokoontuu joka toinen vuosi. Kirkolliskokousten välillä kirkon neuvosto johtaa kirkon toimintaa. Kirkko rakentuu kansallisesta toiminnasta (engl. churchwide), alueellisista synodeista ja paikallisseurakunnista. Synodeja on 65, joiden koko vaihtelee 30–300 jäsenen välillä. Synodit on järjestetty vielä yhdeksäksi alueelliseksi ryhmäksi. Synodeja johtaa piispa ja neuvosto.

Kansallisella tasolla on muodostettu toimielimet (engl. ministry), jotka vastaavat lähetystyöstä, opiskelijatyöstä, yhteiskunnallisesta toiminnasta ja kasvatuksesta. ELCAn puitteissa toimii 27 college- ja yliopistotasoista oppilaitosta.

ELCA:n jäsenkirkkojen prosentuaalinen osuus väestöstä vuoden 2010 väestönlaskennan perusteella.

Paikallisseurakunnat ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, jotka vastaavat toiminnastaan ja hallitsevat kiinteistöjä. Seurakuntien hallintomallit vaihtelevat seurakunnan koon mukaan.

ELCAn kirkolliskokoukset

• 1989 Chicago, Illinois
• 1991 Orlando, Florida
• 1993 Kansas City, Missouri
• 1995 Minneapolis, Minnesota
• 1997 Philadelphia, Pennsylvania
• 1999 Denver, Colorado
• 2001 Indianapolis, Indiana
• 2003 Milwaukee, Wisconsin
• 2005 Orlando, Florida
• 2007 Chicago, Illinois
• 2009 Minneapolis, Minnesota

Kirkolliset suhteet

ELCA on allekirjoittanut vuonna 2000 asiakirjan Common Mission, jolla luotiin täydellinen sakramentaalinen yhteys Yhdysvaltojen episkopaalisen kirkon kanssa. Tämä vastannee jossain määrin 12 eurooppalaisen luterilaisen ja Englannin ja Irlannin anglikaanisen kirkon luomaa Porvoon kirkkoyhteisöä. Vuonna 2009 ELCA sopi täydestä kirkollisesta yhteydestä yhdistyneen metodistikirkon (UMC) kanssa. Naisia alettiin vihkiä papiksi ELCAn edeltäjäkirkossa (Lutheran Church in America) vuonna 1970.

Johtavat piispat

ELCAn johdossa on johtava piispa (engl. presiding bishop), joka valitaan kirkolliskokouksessa kuusivuotiskaudeksi. Erona Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ELCA ei ole episkopaalinen eli ei noudata apostolista suksessiota. ELCA:lla on ollut kolme pastoria johtavan piispan tehtävässä. He ovat Herbert W. Chilstrom, joka palveli 1988–1995. Chilstromin seuraaja oli H. George Anderson (1995–2001). Johtavaksi piispaksi valittiin Mark S. Hanson vuonna 2001. Hänen valintansa uusittiin vuonna 2007. Hanson toimii tällä hetkellä myös Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajana.

Vuodesta 2013 lähtien ELCA:n johtavana piispana on toiminut Elizabeth Eaton. Hänet valittiin uudelleen seuraavalle kuusivuotiskaudelle vuonna 2019.

Kirkon virat

Pappiskoulutus on järjestetty kahdeksassa pappisseminaarissa. Pastorit suorittavat siellä kandidaatin (bachelor) tai maisterin (master's) tutkinnon, johon sisältyy heprean ja kreikan opintoja. Piispa vihkii pastorin virkaan.

• Pastori on seurakunnassa tai muussa toiminnassa virassa oleva pappi, joka toimittaa messun ja sakramentit.
• Diakonissa: naisten maallikkovirka diakoniatyössä.
• Associate in Ministry: paikallisseurakuntien tai synodien palveluksessa toimiva henkilö, jonka toimenkuva voi muodostua hallinnosta, nuorisotyöstä, musiikista tai muista tehtävistä.
• Diakoni: seurakunnanpalvelija, joka voi toimia kappalaisena, nuorisopappina tai yhteiskunnallisessa työssä.

Jumalanpalvelus

ELCAn piirissä on monia erilaisia jumalanpalvelustraditioita. Historiallinen liturginen jumalanpalvelus pohjautuu luterilaiseen perinteeseen. Vaikutteita on saatu paljon myös muilta Amerikan protestanttisilta kirkoilta ja anglikaaneilta. Jumalanpalvelus voi olla myös hyvin epämuodollinen tai seurakunnissa voidaan järjestää vaihtoehtoisia jumalanpalveluksia.

Luterilainen koraali on ELCAn musiikin perusta, mutta kirkkomusiikissa ammennetaan myös laajasti rikkaasta amerikkalaisesta hengellisen musiikin perinnöstä ja siirtolaisten omasta kulttuuritaustasta. Uudessa jumalanpalvelusjärjestyksessä on mukaan otettu muun muassa latinalaisvaikutteinen messusävelmistö.

Kannat ajankohtaisiin kysymyksiin

Naisten asema

Naisilla on tasavertainen asema kaikissa kirkon viroissa. Naisia alettiin vihkiä papeiksi vuonna 1970 ennen kirkon muodostamista kaikissa edeltäjäkirkoissa. Vuonna 2015 naisten osuus virassa toimivasta papistosta oli 35 %.

Seksuaalisuus

Neuvosto on ottanut kantaa seksuaalisuuden toteuttamiseen toteamalla vuonna 1996, että avioliitto on oikea paikka seksuaalisuuden toteuttamiselle. Kaikki ovat tervetulleita seurakuntiin seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Pappien edellytetään pidättäytyvän homoseksuaalisista suhteista, mutta monet papit protestoivat tätä määräystä rikkomalla sitä. Kirkko on pidättäytynyt kurinpidollisista toimenpiteistä. Vuonna 2009 kirkko päätti kirkolliskokouksessaan avata pappisviran samaa sukupuolta olevien rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Päätös syntyi äänestystuloksena 55 prosentin äänten kannatuksella. Vastustajien mielestä päätös merkitsee jäsenkadon kiihtymistä.

Vuodesta 2015 ELCA:n papisto on voinut vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, mikäli pappi niin haluaa.

Abortti

Vuonna 1991 linjattiin, että ELCA haluaa puolustaa ihmiselämää ja suosittelee harkitsemaan abortin vaihtoehtoja. Kirkon näkemyksen mukaan voi olla olosuhteita, joissa raskauden keskeyttäminen on moraalisesti hyväksyttävä toimenpide, kuten naisen joutuminen hengenvaaraan tai naisen oman tahdon vastainen raskaus, sikiön epämuodostuma ja sairaus. ELCA vastustaa toimenpiteitä ja lainsäädäntöä, jolla pyritään vaikeuttamaan ja estämään aborttipalvelujen saatavuutta tai yksilön vapautta päättää abortista. Kun Yhdysvaltain korkein oikeus pyörsi Roe vastaan Wade -päätöksen, ELCA:n johto julkaisi kannanoton, jossa se totesi, että "abortin tulee olla laillinen, valvottu ja saatavissa oleva".

PEW-tutkimuskeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan ELCA:n jäsenistä 65 % kannattaa laajaa aborttioikeutta, kun taas 32 % vastustaa tätä.

Lähi-idän konflikti ja kristillinen sionismi

Yhdysvalloissa kristillinen sionismi on vahva aatesuunta protestanttisissa ja vapaakirkoissa. ELCA on ottanut kriittisen kannan kristillisen sionismin aatemaailmaan. Amerikan kirkkojen neuvoston jäsenenä ELCA on ollut muotoilemassa lausumaan, jonka mukaan kristillisen sionismin teologia haittaa Lähi-idän rauhanponnistuksia, yhteenkuuluvuutta Lähi-idän kristittyjen kanssa, rakentavan ja tasapuolisen vuorovaikutuksen rakentamista juutalaisten kanssa, suhteita alueen muslimeihin, joiden ihmisoikeudet kristillinen sionismi sivuuttaa, ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja keskinäisen yhteisymmärryksen saavuttamista.

Käytännössä tämä on näkynyt ELCAn Peace not Walls -kampanjan käynnistämisenä. Kampanjan tavoitteena on tukea yhtenäisen, elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamista, Israelin turvallisuuden takaamista oikeudenmukaisen rauhan avulla, rauhanomaisen rinnakkaiselon edistämistä juutalaisten ja arabien kesken ja Jerusalemin säilyttäminen kaupunkina, jonne juutalaisilla, muslimeilla ja kristityillä on yhtäläinen vapaa pääsy.

Aiheesta muualla

• ELCA:n verkkosivut (englanniksi)
• ELCA:n lähetystyö (englanniksi)