Hermann Sasse

Hermann Otto Erich Sasse
Henkilötiedot
Syntynyt	17. heinäkuuta 1895 Sonnenwald, Saksa
Kuollut	9. elokuuta 1976 Adelaide, Australia
Puoliso	Charlotte Margarete Naumann
Ura
Uskontokunta	luterilainen
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hermann Otto Erich Sasse (17. heinäkuuta 1895 Sonnenwald, Saksa – 9. elokuuta 1976 Adelaide, Australia) oli saksalainen luterilainen teologi ja kirjailija. Hän oli 1900-luvun tunnetuimpia tunnustuksellisia luterilaisia teologeja.

Sasse aloitti opintonsa klassisen liberalismin edustajien, kuten Adolf Harnackin alaisuudessa. Oltuaan vuoden (1925–1926) vaihdossa Hartford Seminaryssä Yhdysvalloissa Sasse palasi Saksaan opettajaksi Erlangenin yliopistoon. Tänä aikana hän oli aktiivinen ekumeenisessa liikkeessä. 1930-luvun alussa hän kritisoi Saksan kansallissosialistista työväenpuoluetta ja Adolf Hitleriä. Vaikkei hän allekirjoittanut Barmenin julistusta 1934, hän oli yhdessä Dietrich Bonhoefferin ja muiden kanssa tekemässä vähemmän tunnettua Bethelin tunnustusta vuonna 1933.

Vuonna 1949 Sasse muutti Adelaideen, Australiaan. Siellä hän työskenteli United Evangelical Lutheran Church of Australian (joka yhdistyi Australian luterilaiseen kirkkoon) seminaarissa kuolemaansa 1976 asti.

Elämä

Hermann Otto Erich Sasse syntyi 17. heinäkuuta 1895 Sonnewaldessa Saksan keisarikunnassa. Hän oli apteekkari Hermann Sassen ja tämän vaimon Marian (omaa sukua Berger) vanhin lapsi. Hänellä oli neljä nuorempaa sisarusta. Sasse alkoi opiskella teologiaa ja muinaista filologiaa Berliinin yliopistossa vuonna 1913. Hän totesi myöhemmin että sota toimi hänen opettajanaan käytännöllisessä teologiassa. Sasse näet osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja oli yksi niistä ainoastaan kuudesta omassa pataljoonastaan, jotka selvisivät hengissä Flanderissa käydyistä taisteluista.

Sasse vihittiin pappisvirkaan 13. kesäkuuta 1920 Berliinissä. Tämän jälkeen hän työskenteli useissa seurakunnissa Brandenburgissa ja sai teologian lisensiaatin Berliinissä vuonna 1923. Vuonna 1926 hän oli vaihto-opiskelijana Hartfordin seminaarissa Yhdysvaltain Connecticutissa ja sai sieltä maisterin tutkinnon. 11. syyskuuta 1928 hän avioitui Charlotte Margarete Naumannin kanssa Oranienburgissa. He saivat kolme lasta. 1930-luvun laman aikana Sasse työskenteli erityisesti tehdastyöläisten parissa Berliinissä erikoistuen sosiaaliseen työhön, toimenkuvan ollessa Sozialpfarrer.

Sasse oli myös mukana ekumeenisessa liikkeessä. Hän oli edustajana Faith and Order -liikkeen ensimmäisessä maailmankonferenssissa Sveitsin Lausannessa vuonna 1927. Hän myös osallistui Geneven aseistariisuntakonferenssiin vuonna 1932. Hän oli yksi varhaisimmista kansallissosialismia ääneen vastustaneista ja oli aktiivinen, vaikkakin kriittinen jäsen Tunnustuskirkko-liikehdinnässä, jonka johdossa oli Martin Niemöller. Vuonna 1933 hän yhdessä nuoremman kollegansa Dietrich Bonhoefferin kanssa laati Bethelin tunnustuksen, jossa otettiin selkeästi kantaa juutalaisiin kohdistuneeseen syrjintään. Seuraavana vuonna Sasse kuitenkin vetäytyi pois Tunnustuskirkon synodista, joka tuotti Barmenin julistuksen. Sassen mielestä Tunnustuskirkko-liike oli väärällä tavalla ottanut kirkon auktoriteetin itselleen. Vuonna 1933 hän otti vastaan kirkkohistorian professuurin Erlangenin yliopistossa Baijerissa. Vuonna 1935 hänen passinsa peruutettiin, mutta hänen suosionsa luennoitsijana sekä tiedekunnan dekaanin antama suojelus auttoivat hänet säilyttämään virkansa koko kansallissosialismin valtakauden ajan.

Vuonna 1948 Sasse vastusti Saksan evankelisen kirkon perustamista. Hän kritisoi sen linjaa ennemmin korjata ennalleen kuin uudistaa kirkkoa. Lisäksi hän oli huolestunut valtion tukemien yliopistojen teologisista tiedekunnista. Niinpä hän päätyi liittymään luterilaiseen vapaakirkkoon. Hän sai kutsun tulla opettamaan Immanuel-seminaariin Adelaideen Etelä-Australiaan, jonne hän muutti vuonna 1949. Siellä hän omistautui työskentelemään siellä olevien kahden erillisen luterilaisen kirkon yhdistämiseksi. Hän käytti voimavaransa sekä opetus- ja kirjoitustaitonsa tämän tavoitteen saavuttamiseen ja vaikutti voimakkaasti uuden kirkon opillisen pohjan muotoiluun. Kirkot yhdistyivät Australian luterilaiseksi kirkoksi vuonna 1966. Sasse myös työskenteli Adelaiden ja Melbournen saksalaisten luterilaisten siirtolaisien parissa.

Sasse säilytti laajat yhteytensä. Yhdysvalloissa hänestä käytettiin lempinimeä Mr Lutheran (suom. herra Luterilainen). Hänet tunnettiin toisaalta voimakkaana konservatiivisten näkemysten puolustajana, mutta samalla hänellä oli runsaasti läheisiä yhteyksiä yli tunnustuskuntarajojen. Hän oli myös mukana australialaisessa katolisten ja luterilaisten välisessä dialogissa. Hän eläköityi vuonna 1972. 9. elokuuta 1976 hän kuoli tulipalossa kotonaan Adelaidessa. Hänet haudattiin Centennial Park Cemetery -hautausmaalle. Muistokirjoituksen laatija kutsui häntä "Australian merkittävimmäksi hankinnaksi mannermaiselta teologiselta kentältä".

Tuotanto

Sassella oli yhteensä 479 julkaisua. Tunnetuimpia ovat Here We Stand (Olen luterilainen), joka julkaistiin 1946 sekä This is My Body (Tämä on minun ruumiini), joka julkaistiin 1959.

Hermann Sasse -palkinto

Saksan Itsenäisellä evankelis-luterilaisella kirkolla on oma Sassen mukaan nimetty tunnustuspalkintonsa, Hermann Sasse -palkinto (Hermann-Sasse-Preis), jonka se jakaa vuosittain. Palkinnon arvo on 1500 euroa.

Suomennetut teokset

• Olen luterilainen. Jyväskylä: SLEY-Kirjat, 1992. ISBN 951-617-977-0
• Tämä on minun ruumiini - Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta. Helsinki: Concordia, 2011.

Aiheesta muualla

• Sassen luterilaista tunnustusta käsittelevä artikkeli "Kenen te sanotte minun olevan" -luettavissa suomeksi
• Sassen ehtoollista käsittelevä artikkeli "Tämä on minun ruumiini" luettavissa suomeksi