Etanahaiskiainen
| Etanahaiskiainen | |
|---|---|
_-_B%C3%A6rum,_Norway_2021-06-11.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Haiskiaismaiset Staphylinoidea |
| Heimo: | Raatokuoriaiset Silphidae |
| Alaheimo: | Silphinae |
| Suku: | Phosphuga |
| Laji: | atrata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phosphuga atrata |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Etanahaiskiainen (Phosphuga atrata) on raatokuoriaisten heimoon kuuluva sukunsa ainut laji. Se on kooltaan 9-16 mm ja väriltään kiiltävän musta, joskus heikosti ruskeansävyinen. Lajin pää on venynyt kärsämäiseksi. Etanahaiskiaisen aikuiset ja toukat pyydystävät öisin kotiloita liuottaen syljellään reitin kotilon kuoren sisään ja syöden sisuksen.lähde? Etanahaiskiainen saalistaa ainakin espanjansiruetanoita (Arion vulgaris), tylppäetanoita (Deroceras invadens) ja rantaetanoita (Deroceras laeve).[1] Päivisin laji piileskelee kivien, sammalten ja lahopuiden alla. Etanahaiskiainen talvehtii aikuisena kaarnan alla tai maaperässä ja talvehtineita yksilöitä voi nähdä usein jo keväthangilla.lähde? Suomessa laji on vakiintunut ja yleinen esiintyen Suomessa pohjoisimpia osia myöden. Etanahaiskiainen luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi.[2] Lajia esiintyy lähinnä Euroopan alueella.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, s. 211. Gummerrus Kustannus Oy, 2006. ISBN 951-20-6769-2
- Ötökkätieto: Etanahaiskiainen (Phosphuga atrata)
- iNaturalist: Etanahaiskiainen (Phosphuga atrata)
- UniProt: Taxonomy - Phosphuga atrata (englanniksi)
- UK Beetles: Phosphuga atrata (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Phosphuga atrata (englanniksi)