Mustasiruetana
| Mustasiruetana | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Siruetanat Arionidae |
| Suku: | Arion |
| Laji: | ater |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arion ater |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mustasiruetana (Arion ater) on kookas siruetanoihin kuuluva kotilo. Suomessa se on tulokaslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimensä mukaisesti mustasiruetana on yleensä tasaisen pikimusta, mutta satunnaisesti tavataan myös vaaleita, harmaita tai oranssinpunaisia värimuotoja. Tämän vuoksi lajin erottaminen varmuudella punasiruetanasta (Arion rufus) ja espanjansiruetanasta (Arion vulgaris) voi edellyttää genitaalipreparaatin tekemistä. Täysikasvuinen mustasiruetana on varsin kookas, venyneenä 10–15 cm:n pituinen. Iho on yleensä musta ja siinä on selviä pituussuntaisia nystyjä. Nuoret yksilöt ovat päätä ja tuntosarvia lukuun ottamatta vaaleita ja niissä voi olla sivujuovat. Antura on tumma. Hengitysaukko on eläimen oikealla kyljellä kilven etuosassa eli lähellä päätä. Etanan erittämä lima on väritöntä.[2][3]
Tärkeänä tuntomerkkinä häiritty mustasiruetana huojuttaa ruumistaan sivuttain.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustasiruetana on eurooppalainen laji, jota tavataan Espanjasta ja Britteinsaarilta Skandinaviaan ja itäiseen Keski-Eurooppaan. Vieraslajina se on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan ja Australian lounaisosiin. Suomessa se esiintyy tulokaslajina Ahvenanmaalla ja mantereella varmoja esiintymiä tunnetaan ainakin Helsingistä, Jyväskylästä[2] sekä Pirkkalasta[4].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustasiruetana elää kosteissa lehtometsissä sekä kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa ja puutarhoissa. Etana käyttää ravinnokseen kasveja, sieniä ja jopa eläinten raatoja. Se saattaa olla paikoittain hyötykasvien tuholainen. Häirittynä etana vetäytyy puolipallon puotoon ja huojuttaa ruumistaan voimakkaasti sivusuunnassa. Laji risteytyy lähisukulaistensa kanssa ja niiden tapaan se saattaa tuottaa jopa 400 munaa kesässä.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rowson, B.: Arion ater IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8 s. 63 sekä 267–269
- ↑ a b IdTools (englanniksi)
- ↑ Pirkkalassa on mustasiruetanoita Pirkkalainen 24. lokakuuta 2012
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Mustasiruetana (Arion ater)
- Luonnontieteellinen keskusmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Arion ater (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Arion ater (englanniksi)