Energia Kiinassa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Energiapolitiikka Kiinassa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: jäänyt osittain vuoteen 2014
Kolmen rotkon pato rakennettiin maailman suurinta vesivoimalaa varten.

Energia Kiinassa käsittelee Kiinan energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä asioita.

Vuonna 2018 Kiinan energiankulutus oli noin viidenneksen maailman energiankulutuksesta. Se on kehittänyt päästöttömiä energian lähteitä 2000-luvulla. Enää alle puolet maan energiantuotannosta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Kiina tuottaa yli neljäsosan maailman vesivoimasta. Sillä on käytössä 55 ydinreaktoria.

Teollisuus, etenkin rautamalmin jalostaminen raakateräkseksi kuluttaa suuren osan kivihiilestä. Kiina on pitkään rakentanut strategista reserviä varastoimalla öljyä.

Energiankulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiankulutus jakautui vuonna 2019 (yksiköissä Mt SCE joka vastaa miljoonaa tonnia kivihiiltä) suunnilleen seuraavasti: teollisuus 3200, kotitaloudet 600, liikenne 400, muut 600.[1]

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein energiaa käyttävä teollisuuden haara on terästeollisuus. Kiinan osuus maailman teräksentuotannossa on kasvanut vuoden 2004 neljänneksestä vuoden 2013 puoleen. Rautamalmin jalostaminen raakateräkseksi kuluttaa suuren osan kivihiilestä.[2]

Kiinalla on kunninahimoisia suunnitelmia korvata teräksentuotannossa hiiltä käyttäviä masuuneja valokaariuuneilla, joisssa voidaan sulattaa myös kierrätysrautaa. Koksin käytön masuuneissa pitäisi pienentyä 20–25 % vuoteen 2030 mennessä.[3]

Asunnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuinrakennuksissa energiankäyttö jakaantui Kiinassa v. 2000 (ja USA:ssa v. 2005) seuraavasti: tilan lämmitys 32 % (29 %), veden lämmitys 27 % (11 %), valaistus 9 % (11 %), laitteet 21 % (- %), keitto 7 % (3 %), muut 4 % (27 %), jäähdytys (11 %) ja pakastus (8 %).[4]

Vuonna 2007 uutisoitiin, että Kiina aikoo korvata vanhat hehkulamput energiansäästölampuilla kymmenessä vuodessa.[5] Vuonna 2016 kaikki paitsi 15-wattiset hehkulamput oli korvattu LED-lampuilla.[6]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa tieliikenteen energiankulutus keskittyy rahtiin, ei niinkään matkustajaliikenteeseen.[7]

Kiinan osuus liikenteen energiankulutuksen kasvusta on maailman suurin. Liikenteen energiankulutuksen arvioidaan kasvavan 2,7% vuodessa vuosina 2012-2040. Erityisesti kasvaa raskaiden ajoneuvojen energiankulutus.[7]

Energiantuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinan energiankulutus vuosina 1965–2020 energianlähteittäin. Hiili (harmaalla) on pitkään ollut suurin lähde).
  Öljy
  Hiili
  Maakaasu
  Ydinvoima
  Vesivoima

Vuonna 2014 Kiinan energiankulutus oli lähes neljänneksen maailman energiankulutuksesta. Se vastasi 4,26 miljardia tonnia kivihiiltä. Kulutus kohdistuu varsinkin kivihiileen: Kiina kulutti yli puolet maailmassa käytetystä kivihiilestä, 12% öljystä ja 5,5% maakaasusta.[8]

Kivihiili

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Kiinassa tuotettiin 4 31 miljoonaa tonnia kivihiiltä. 6,6 miljoonaa tonnia meni vientiin. Samaan aikaan hiiltä tuotiin 307 miljoonaa tonnia,[9]

Vuonna 2014 Kiinassa tuotettiin 3 87 miljoonaa tonnia kivihiiltä. 5,3 miljoonaa tonnia meni vientiin, Koreaan, Japaniin ja Vietnamiin. Samaan aikaan hiiltä tuotiin 156 miljoonaa tonnia, suurimmat tuontimaat olivat Australia ja Indonesia. Kivihiilen tuotanto keskittyy kolmeen maakuntaan maan pohjoisosassa: Sisä-Mongolia, Shanxi ja Shaanxi.[8]

Vuonna 2017 Kiinan energiantuotannosta hieman yli 60 % oli peräisin kivihiilestä. Sen osuutta on pyritty vähentämään esimerkiksi hiilen ympäristöhaittojen takia. Vielä vuonna 2010 kivihiilen osuus energiantuotannosta oli 80 %.[10]

Maaöljy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Kiina käytti 12 % maailman öljystä. Sen oma tuotanto oli 220 Mt ja tuonti 335 Mt. Öljyä tuodaan useista maista, suurimmat niistä (vähintään 10 % osuudella) olivat Saudi-Arabia, Venäjä, Angola, Irak ja Oman.[8] Kiina on pitkään rakentanut strategista reserviä varastoimalla öljyä. Vuonna 2016 Orbital Insight arvioi, että Kiinan varastoissa on 600 miljoonaa barrelia öljyä. Samaan aikaan maan omat öljylähteet ovat ikääntymässä, kannattamattomiksi käyneitä öljykenttiä suljettiin ja tuotanto pieneni.[11][12]

Maakaasu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Kiinassa tuotettiin 179 miljardia kuutiometriä maakaasua. 3,5 miljardia kuutiometriä meni vientiin. Samaan aikaan kaasua tuotiin 132 miljardia kuutiometriä.[9]

Kiina on maailman kolmanneksi suurin maakaasun ostaja. Se tuo kaasua putkia pitkin 46 miljoonaa tonnia vuodessa (2022) kolmesta suunnasta: Keski-Aasiasta, siellä lähinnä Turkmenistanista, Venäjältä ja Myanmarista. Lisäksi sillä on LNG-terminaaleja joiden kautta nesteytettyä kaasua tuodaan 64 miljoonaa tonnia.[13]

Vesivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiina tuottaa yli neljäsosan maailman vesivoimasta, vuonna 2016 tuotanto kasvoi 330 gigawattiin.[14] Kiinan vesivoimavarat sijaitsevat pääasiassa maan lounaisosassa ja yli puolet vain neljän hallinnollisen alueen, Yunnanin, Guizhoun, Sichuanin ja Chongqingin alueella.[15] Kolmen rotkon pato Jangtsella on maailman suurin vesivoimala.[16]

Tuulivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalla on paljon rantaviivaa ja vuoria, ja siten paljon tuulivoimapotentiaalia. Vuoden 2007 arvion mukaan Kiinan tuulivoimapotentiaali rannikolla on 1000 GW ja merellä 300 GW. Kiinan tuulivoimamarkkinat kasvavat nopeiten maailmassa.[17]

Kiinan tuulivoimavarat sijaitsevat pääasiassa kaakkoisrannikolla, sekä maan koillis- ja luoteisosissa.[15]

Vuoden 2022 lopulla maassa oli yli 180 000 tuulivoimalaa, jotka tuottivat yli 390 GW kilowattia, josta 360 GW maissa ja 30.51 GW merellä.[18]

Ydinvoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinvoiman kehittäminen Kiinassa aloitettiin 1970-luvulla ja kehitystä on vauhdittanut esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden hinta ja hiilen haitalliset ympäristövaikutukset.[15] Vuoden 2023 lopulla Kiinassa oli käytössä 55 ydinvoimalayksikköä, joista 37 oli rakennettu viimeisten kymmenen vuoden aikana. Rakenteilla oli vielläl 21 voimalayksillöä lisää. Vain Yhdysvalloissa on enemmän ydinvoimaa, ja siellä sitä on rakennettu viime vuosina hitaasti.[19][9]

Pääosa yksiköistä pohjautuu painevesireaktoriin (PWR) ja kaksi paineistettuun raskasvesireaktoriin (PHWR: yksiköt Qinshan 3-1 ja 3-2, Jiaxing). Yksi syksyllä 2016 rakenteilla olevista reaktoreista pohjautuu erittäin korkean lämpötilan reaktoriin (HTGR, yksikkö Shindao Bay-1, Weihai). Vuonna 2015 ydinvoiman osuus Kiinan sähköntuotannosta oli 170,355 TWh eli noin 3,0 prosenttia sähköntuotannon kokonaismäärästä (5 618,4 TWh).[20]

Biopolttoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biopolttoaineiden osuus vähentyi 1990-luvun alun 23 %:sta 15 %:iin vuoteen 2003 mennessä.lähde? Vuosina 2006-2013 biopolttoaineiden energiatuotanto kasvoi 1,4 gigawatista 8,5 gigawattiin. Potentiaalia on paljon etenkin maan itäosissa. Suurin bioenergialähdelaji ovat maatalouden sivutuotteet kuten vehnänolki. Vuoden 2009 bioenergiasta 62 prosenttia saatiin polttamalla olkea ja 29 % polttamalla jätteitä.[21]

Kiina on investoinut etenkin bioetanolin tuotantoon. Vuonna 2016 julkistetussa viisivuotissuunnitelmassa biopolttoaineille ei kuitenkaan asetettu määrällisiä tavoitteita, toisin kuin muille uusiutuville energiamuodoille.[22]

Sähkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinan sähköntuotanto.
  Fossiiliset
  Vesivoima
  Muut uusiutuvat
  Ydinvoima

Kiinan osuus maailman sähköntuotannosta oli 16,6 % vuonna 2007. Sähköntuotanto oli 3 279 TWh. Sähköntuotanto jakautui osuuksiin: kivihiili tai turve 2 656 TWh, vesivoima 485 TWh, öljy 34 TWh ja muut 104 TWh. Vuonna 2015 Kiinan sähköenergian tuotanto oli jo 5 618,4 TWh.[20]

Kiinalaisista oli sähköverkon parissa vuonna 2000 96,7 %, vuonna 2011 jo 99,9 %. Maaseudulle kattava sähköverkko levisi noin viisi vuotta myöhemmin kuin kaupunkeihin.[23]

Kaupungeissa energiankäyttö henkeä kohden on kolminkertainen maaseutuun verrattuna. Kaupunkilaisten määrä kasvoi 375 miljoonasta (1999) 577 miljoonaan (2006). Samalla Kiinan sähkönkäyttö kaksinkertaistui vuosien 2000 ja 2006 välillä.

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivosonnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kaivosräjähdykset vaativat vuosittain tuhansia uhreja.selvennä Monet kaivokset toimivat joko ilman lupaa tai kiertävät määräykset ja lait voittojen maksimoimiseksi. Palkat ovat 80-120 euroa/kk. Koska ilmastointijärjestelmät eivät ole asiallisia, kaasut kuten metaani aiheuttavat hengenvaaraa ja räjähdyksiä. Kaivosonnettomuudet ovat Kiinassa 100 kertaa yleisempiä kuin Yhdysvalloissa ja 30 kertaa yleisempiä kuin Etelä-Afrikassa. Vuonna 2004 Kiina tuotti kolmasosan maailman hiilestä ja 80 % kaivosonnettomuuksista. Länsimaisen energiaekspertin mukaan kaivostyöläisen elämällä ei ole arvoa ja kyse on rikollisesta kapitalismista. Harvat juristit avustavat työläisiä vaikutusvaltaisia liikemiehiä vastaan. Zhou Litai on avustanut teollisuusonnettomuuksien uhreja Shenzhenissä. Hänellä on jatkuvasti vaikeuksia viranomaisten ja tuomareiden kanssa. Hän on saanut useita tappouhkauksia.[24]

Hiilidioksidipäästöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinan CO2-päästöjen suhde
energian loppukäyttöön[25][26] lähde tarkemmin?
Mtoe CO2 Mt suhde
2004 1047 4 732 4,52
2007 1259 6 071 4,82
CO2 (Mt) / energian loppukäyttö (Mtoe)

Kiina on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen vuonna 2016.[27] Sen jälkeen se on vähentänyt taloutensa hiili-intensiivisyyttä (paljonko hiilidioksidia päästetään bruttokansantuotteen juania kohti) alle puoleen vuoden 2005 tasosta. Maa aikoo julkaista päivitetyt suunnitelmansa vuosien 2030 ja 2035 kansallisesti määritellyiksi panoksiksi (NDCs) vuonna 2025. Nykyiset NDC:t tähtäävät hiilidioksidipäästöjen kasvun taittuvan laskuun vuonna 2030, ja maan olevan hiilineutraali vuonna 2060. Nykyisinkin alle puolet maan energiantuotannosta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin.[28]

Maailman toiseksi suurin talous Kiina ohitti Yhdysvallat energiankulutuksessa vuonna 2010 ja hiilidioksidipäästöissä vuonna 2006. Vuonna 2018 se käytti 21% maailman primäärienergiasta ja tuotti lähes kolmanneksen maailman hiilidioksidipäästöistä.[29][30]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaisten kaupunki-ilma ei täytä eurooppalaisia laatuvaatimuksia, vaan on terveydelle ja ympäristölle haitallista. Ulkoilman saasteiden vuoksi kuolee ennenaikaisesti 375 000 kiinalaista vuodessa ja liikenteen vuoksi 90 000 kiinalaista vuodessa. Esimerkiksi sementti- ja terästehtaan, hiilivoimalan ja kaivoksen ympäristössä Linfenissä (500 km Pekingistä) viljelijät suojaavat omenaraakileet muovipusseilla, jotta niihin ei tule ilman epäpuhtauksista pilkkuja. Apteekeista voi ostaa happityynyjä, jotka ovat klinikalla uudelleentäytettäviä. Saasteet ja sairausvaikutukset maksavat Kiinalle 100 miljardia dollaria vuodessa, mikä on 5,8 % BKT:stä.[31]

Tilastoinnin luotettavuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien entisen Kiinan toimittajan Pekka Mykkäsen mukaan Kiinan tilastojen luotettavuutta on kyseenalaistettu. Melkein kaikkiin Kiinan antamiin tietoihin liittyy kysymyksiä. Pittsburghin yliopiston taloustieteilijä Thomas Rawskin mukaan virallisten tietojen mukaan Kiinan BKT kasvoi 24,7 % ja energiankulutus laski 12,8 % vuosina 1997-2000. Kiina selitti eron energiankäytön tehokkuuden tehostumisella, mitä Rawski ei uskonut. Rawskin mukaan Kiinan talous laski 2 % 1998-1999, kun virallisesti se kasvoi 7 %.[32]

Taulukko sähkönkulutuksesta ja energialähteistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sähkönkulutus ja energialähteet Kiinassa (TWh) IEA:n mukaan[33][34]
Vuosi Sähkö Hiili Öljy Kaasu UE Yhteensä
vain edelliset* 		UE %
näistä*
1990 506 6 214 1 345 149 2 458 10 166 24,2 %
1991 550 5 986 1 470 156 2 479 10 091 24,6 %
1992 608 6 182 1 614 154 2 500 10 450 23,9 %
1993 671 6 588 1 782 163 2 531 11 064 22,9 %
1994 749 7 011 1 777 171 2 558 11 517 22,2 %
1995 797 7 628 1 920 175 2 588 12 311 21,0 %
1996 867 7 874 2 087 199 2 598 12 758 20,4 %
1997 896 7 647 2 310 226 2 619 12 802 20,5 %
1998 931 7 666 2 291 232 2 644 12 833 20,6 %
1999 985 7 458 2 504 251 2 681 12 894 20,8 %
2000 1 081 7 320 2 680 270 2 717 12 987 20,9 %
2001 1 174 7 139 2 740 300 2 789 12 968 21,5 %
2002 1 302 7 933 2 937 323 2 817 14 010 20,1 %
2003 1 521 9 473 3 233 340 2 831 15 877 17,8 %
2004 1 761 11 400 3 715 412 2 919 18 466 15,8 %
2005 2 033 12 726 3 803 492 2 998 20 019 15,0 %
2006 14 130 4 281 619
2007 15 252 4 476 735
Maailma1990 9 612 25 401 38 081 19 505 13 481 102 577 13,1 %
Maailma2004 14 404 32 171 45 839 26 638 17 122 131 327 13,0 %
Maailma2007 36 955 47 484 29 118
* Huomioi: Maailma-luvut lähteestä. Kiina yhteensä vain hiili, öljy, kaasu ja UE.

Kiinan energian kokonaismäärä on taulukon Yhteensä-arvoa 2 % suurempi ja UE % 0,4 % pienempi, kun huomioidaan energian kokonaismäärä saman lähteen vanhemman v. 2006 tilaston mukaan vuosina 1994-2003 (toe-yksiköissä).
UE = uusiutuva energia, sisältää vesivoiman, aurinkoenergian, tuulivoiman, geotermisen energian ja biopolttoaineet.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Energy consumption in China in 2019, by sector (in million tons standard coal equivalent) Statista. Viitattu 27.1.2024.
  2. ↑ Industrial sector energy consumption International Energy Outlook 2016. U.S. Energy Information Administration. Viitattu 24.5.2018.
  3. ↑ Vadim Kolisnichenko: China plans to reduce coking coal consumption by 20-25% by 2030 GMK Center. 13.3.2023. Viitattu 27.1.2024.
  4. ↑ Residential and commercial buildings (osa 6). In Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the IPCC[vanhentunut linkki], Levine, M., D. Ürge-Vorsatz, K. Blok, L. Geng, D. Harvey, S. Lang, G. Levermore, A. Mongameli Mehlwana, S. Mirasgedis, A. Novikova, J. Rilling, H. Yoshino, [B. Metz, O.R. Davidson, P.R. Bosch, R. Dave, L.A. Meyer (toim.), Cambridge University Press, Cambridge, Iso-Britannia ja New York, NY, USA,. 2007, s.393
  5. ↑ Kiina yrittää vihreätä vallankumousta, Kiina vaihtaa kaikki hehkulamput, Helsingin Sanomat 25.11.2007 B2
  6. ↑ China Enters Final Phase of Incandescent Bulbs Ban InvestorPlace. 7.9.2016. Viitattu 5.2.2019. (englanti)
  7. ↑ a b Non-OECD transportation sector energy consumption International Energy Outlook 2016. 2016. U.S. Energy Information Administration, EIA. Viitattu 23.5.2018.
  8. ↑ a b c Key China Energy Statistics 2016 The China Energy Group. Lawrence Berkeley National Laboratory. Viitattu 23.5.2018.
  9. ↑ a b c China: economy, Energy CIA Worrld Factboook. Viitattu 27.1.2024.
  10. ↑ Emily Feng: China’s annual coal consumption rises for first time in 3 years Financial Times. Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Henri Blomster: Unohda OPEC, Kiina määrittää öljyn hinnan Salkunrakentaja. 2017. Viitattu 24.5.2018.
  12. ↑ China's Oil Collapse Is Unintentionally Helping OPEC Bloomberg. 17.1.2017. Viitattu 24.5.2018.
  13. ↑ China's main import gas pipelines Reuters. 2023. Viitattu 27.1.2024.
  14. ↑ China Hydropower. Viitattu 24.5.2018.
  15. ↑ a b c David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 514-522. (Osa 1: A–E) Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9 (englanniksi)
  16. ↑ Mika Mäkeläinen: Kiinan jättipato on viimein täysin valmis – Maailman suurin laivahissi otettiin käyttöön Yle uutiset. Yleisradio. Viitattu 27.5.2018.
  17. ↑ Global Wind 2007 Report[vanhentunut linkki], Global Wind Energy Council GWEG 1.4.2008, sivut 6, 7, 10, 12 ja 28-31
  18. ↑ 2022 China Wind Power Hoisting Capacity Statistics Briefing Release Norwegian Energy and Environment Council. Viitattu 27.1.2024.
  19. ↑ China is building nuclear reactors faster than any other country The Economist. 2023. Viitattu 27.1.2024.
  20. ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): China (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Intian ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) IAEA, iaea.org. Viitattu 28.10.2016. (englanniksi)
  21. ↑ Biomass Energy in China Bio Energy Consult. 2016. Viitattu 24.5.2018.
  22. ↑ The Potential of Biofuels in China IEA. 2017. Arkistoitu 24.5.2018. Viitattu 24.5.2018.
  23. ↑ Access to electricity (% of population) - China World Bank. Viitattu 27.1.2024.
  24. ↑ Pekka Mykkänen Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, s. 123-125
  25. ↑ Key world energy statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) Energia s. 30 CO2 taulukosta 2007:15,2 %* 8286 toe = 1 259 toe, hiilidioksidi s. 50
  26. ↑ Key world energy statistics 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) IEA (englanniksi)
  27. ↑ China ratifies Paris climate change agreement ahead of G20 The Guardian. 2016. Viitattu 27.1.2024.
  28. ↑ Ivy Yin: COP28: China to release 2030, 2035 national climate targets in 2025 S&P Global. 2003. Viitattu 27.1.2024.
  29. ↑ China Energy Outlook International Energy Analysis. Berkeley Lab. Viitattu 27.1.2024.
  30. ↑ COP28: China proves a key player in possible fossil fuel phase-out Le Monde. 11.12.2023. Viitattu 27.1.2024.
  31. ↑ Kiinan hiiliriippuvuus lupaa pahaa ilmastolle, Maailman saastunein kaupunki myy apteekeissaan happityynyjä, Helsingin Sanomat 28.11.2007 B2
  32. ↑ Pekka Mykkänen, Kiina rymistää huipulle, Gummerrus kirjapaino, Nemo, 2004, Sivut tilastot s. 79 ja 84.
  33. ↑ Energiläget i siffror 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) ET2008:20 Energimyndigheten
  34. ↑ Energiläget i siffror 2007 Energy in Sweden Facts and figures Energimyndigheten 2007, taulukot 50, 52, 54, 56, 57 ja 61

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Energia_Kiinassa&oldid=22773937”