Energia Norjassa
Energia Norjassa kuvaa Norjan energian tuotantoa ja kulututusta.
Energian kulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Energiankulutus asukasta kohti vuonna 2022 oli 201 miljoonaa BTU:ta, maailmassa 19:nneksi suurinta.[1]
Vuonna 2022 loppukäyttäjistä suurin ryhmä oli teollisuus (30 %), toisena liikenne (24 %). Kotitalouksien energiankäytön osuus oli 18 %.[2]
Vuonna 2024 ensirekisteröidyistä henkilöautoista yleisimmin käyttövoimana oli ylivoimaisesti täyssähkö (88,9%), jota seurasivat erilaiset hybridit.Bensiinikäyttöisiä autoja ostettiin alle yksi prosentti uusista autoista.[3]
Energian tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norjan energiankulutus vuonna 2023 jakaantui eri lähteiden kesken seuraavasti:[2]
- Vesivoima: 43 %
- öljy: 25 %
- maakaasu: 16 %
- biopolttoaineet ja jätteenpoltto: 8 %
- maalämpö, aurinko ja tuulivoima: 5 %
Norjan sähköntuotanto jakautui vuonna 2022 eri lähteiden kesken seuraavasti:[1]
- vesivoima: 88,7 %
- tuulivoima: 10,3 %
- biomassan ja jätteiden poltto: 0,3 %
- fossiiliset polttoaineet: 0,2 % kokonaiskapasiteetista
- aurinkoenergia: 0,1 %
Raakaöljy, öljyjalosteet ja maakaasu ovat Norjan tärkeimpien vientituotteiden joukossa.[1]
Öljy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2023 Norja tuotti 2,02 miljoonaa barrelia päivässä, ja kulutti siitä noin kymmenysosan itse. Sen tunnetuiksi öljyvaroiksi arvioitiin 8 122 000 000 barrelia.[1]
Norjan ensimmäiset hyödynnetyt öljykentät olivat Pohjanmerellä, ja teollisuus on vähitellen laajentunut pohjoiseen Norjanmerelle ja Barentsinmerelle. 1950-luvun lopulla vain harvat uskoivat, että Norjan mannerjalustalta löytyisi runsaasti öljy- ja kaasuesiintymiä. Norjan geologinen tutkimuslaitos arvioi vuonna 1958, että Norjan rannikon mannerjalustalta ei kannata etsiä hiiltä, öljyä tai rikkiä. Groningenin kaasukentän löytö Alankomaista vuonna 1959 lisäsi kiinnostusta Pohjanmeren mahdollisuuksiin. Öljyntuotanto alkoi 1960-luvun puolivälissä. Ekofiskin suuri kenttä löytyi 1969. 1980-luvulta alkaen Norjan valtio omistaa osuuksia useista öljy- ja kaasukentistä, putkistoista ja maalla sijaitsevista laitoksista. Osuus määräytyy tuotantolupien myöntämisen yhteydessä, ja se vaihtelee toimialoista riippuen. Yhtenä useista omistajista valtio kattaa osuutensa investoinneista ja kustannuksista ja saa vastaavan osuuden tuotantolupien tuloista. Valtion puolesta kaupallisia asioita hoitamaan perustettiin valtionyhtiö Statoil.Sitä on sittemmin yksityistetty osittain.[4]
Vuonna 2022 Norja oli kahdeksanneksi suurin öljyn viejä maailmassa. Norjalla on Länsi-Euroopan suurimmat öljyvarat, ja se myy suurimman osan öljystään eurooppalaisille naapureilleen. Öljyteollisuuden osuus Norjan viennistä on 50 % ja BKT:sta yli 20 %.[5]
Maakaasu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2022 Norja käytti 4,5 miljardia kuutiometriä maakaasua, tuotti siitä itse 124 miljardia kuutiometriä, toi ulkomailta 68 miljoonaa (0.068 miljardia) ja vei ulkomaille 121 miljardia kuutiometriä. Sen jäljellä olevat tunnetut maakaasuvarat ovat 1,5 biljoonaa kuutiometriä.[1]
Vuonna 2023 Norja oli maailman neljänneksi suurin maakaasun viejä (Yhdysvaltojen, Qatarin ja Venäjän jälkeen).[6]
Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti kaasun ja öljyn hintoja ja näin myös Norjan vientituloja.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Norway: Economy & Energy CIA World Factbook. Viitattu 2.2.2025.
- ↑ a b The Netherlands: Energy Mix iea.org. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Henkilöautojen käyttövoimat Euroopassa Autoalan tiedotuskeskus. 30.1.2025. Viitattu 2.2.2025.
- ↑ Norway’s petroleum history norskpetroleum.no. Viitattu 2.2.2025.
- ↑ Alexandra Twin: The World's 10 Biggest Oil Exporters investopedia.com. 2024. Viitattu 2.2.2025.
- ↑ Leading natural gas exporting countries in 2023, by export type statista.com. Viitattu 2.2.2025.
- ↑ Norway accused of profiting from war in Ukraine Le Monde. 24.1.2025. Viitattu 2.2.2025.