Emil Streng
Emil Edvard Streng (8. huhtikuuta 1838 Turku – 22. joulukuuta 1911 Helsinki)[1][2] oli suomalainen oikeusoppinut, hovioikeuden presidentti ja senaattori, joka toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana lyhyen aikaa vuonna 1905.
Emil Strengin vanhemmat olivat hovioikeuden vahtimestari Emanuel Streng ja Gustava Charlotta Lindman. Streng pääsi ylioppilaaksi Viipurin kymnaasista vuonna 1856, opiskeli venäjää Moskovassa vuosina 1857–1858, suoritti tuomarintutkinnon vuonna 1862 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1864.[1][2][3] Hän työskenteli vuonna 1862 Viipurin hovioikeuden auskultanttina ja vuosina 1865–1866 Käkisalmen ja Kurkijoen tuomiokuntien vt. kihlakunnantuomarina, minkä jälkeen hän siirtyi luomaan uraa Pietariin, jossa hän oli vuosina 1866–1887 Suomen asiain komitean palveluksessa, ensin apulaistoimitussihteerinä ja myöhemmin toimitussihteerinä, sekä vuonna 1887 valtiosihteerinviraston esittelijänä.[1]
Streng oli senaatin oikeusosaston jäsenenä vuosina 1887–1897 ja Turun hovioikeuden presidenttinä vuosina 1897–1905.[1][2] Hän oli myös jäsenenä vuonna 1890 asetetussa niin sanotussa Heidenin komissiossa, joka yritti käsitellä aiemman Weissenbergin komitean esitystä Suomen perustuslakien kokoamisesta uudeksi hallitusmuodoksi mutta jossa suomalaiset ja venäläiset jäsenet eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Streng nimitettiin ensimmäisen sortokauden lopulla vuonna 1905 senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi toisiin tehtäviin siirtyneen Constantin Linderin tilalle. Myöntyväisyyslinjaa edustanut Strengin senaatti ehti toimia runsaat kahdeksan kuukautta ja joutui eroamaan marraskuussa 1905 suurlakon muutettua Suomen poliittisen tilanteen.[1]
Streng oli naimisissa kolmesti.[1][2] Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi lapsi, toisesta viisi ja kolmannesta yksi.[1] Yksi hänen pojistaan oli juristi, asianajaja ja Kuopion pormestari Rudolf Streng.[4][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Kristiina Kalleinen: ”Streng, Emil (1838–1911)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 346–347. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Streng Emil Edvard. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Kuka kukin oli
- ↑ Streng Rudolf. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
| Edeltäjä: Constantin Linder |
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1905 |
Seuraaja: Leo Mechelin |
|
Edeltäjä: Lars Teodor von Hellens |
Keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti 1897–1905 |
Seuraaja: Daniel Woldemar Åkerman |
| Varapuheenjohtajat |
|  |
|---|---|---|
