Eleonoora Itävaltalainen

Eleonora Itävaltalainen, Portugalin ja Ranskan kuningatar, Joos van Cleve 1529

Eleonora Itävaltalainen, Eleonora Kastilialainen (esp. Leonor de Austria); (15. marraskuuta 1498 Leuven, Espanjan Alankomaat – 25. helmikuuta 1558 Talavera la Real, Badajoz, Extremadura, Espanjan kuningaskunta) oli Habsburgien sukuun kuuluva Kastilian prinsessa ja Itävallan arkkiherttuatar, josta tuli Emanuel I:n puolisona Portugalin kuningatar ja Frans I:n puolisona Ranskan kuningatar. Hänen nimensä kirjoitetaan eri maissa vaihdellen Eleanor, Leonor, Eleonore tai Alienor (ransk. Eléonore tai Aliénor).

Sisarukset Eleonoora, Kaarle V ja Elisabet Itävaltalainen, St. Georgsgilden mestari, 1502

Suku

Eleonora oli Filip Komean ja Johanna I Kastilialaisen vanhin tytär ja keisari Kaarle V:n vanhempi sisar. Hänellä oli viisi sisarusta: Isabella, myöh. Elisabet Itävaltalainen (1501–1526) oli Tanskan Kristian II:n puoliso, Ferdinand I oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari (1503–1564), Maria Itävaltalainen (1505–1558) oli Böömin ja Unkarin Ludvig II:n puoliso ja Katariina Itävaltalainen (1507–1578) oli Portugalin Juhana III:n puoliso.

Eleonora syntyi Alankomaissa, vietti lapsuutensa Itävallassa, ja muutti veljensä Kaarlen kanssa Espanjaan vuonna 1517.

Avioliitot ja lapset, Portugalin ja Ranskan kuningatar

Hänestä tuli Portugalin kuningas Emanuel I:n kolmas puoliso, kaksi edellistä puolisoa olivat olleet Eleonoran tätejä. Heidät vihittiin 16. heinäkuuta 1518. Emanuel kuoli 13. joulukuuta 1521 ruttoon.

Heille syntyi kaksi lasta:

• infante, prinssi Carlos (18. helmikuuta 1520 – 15. huhtikuuta 1521), kuoli vuoden ikäisenä
• infanta, prinsessa Maria de Avíz, Viseun herttuatar (8. kesäkuuta 1521 – 10. lokakuuta 1577). Hänen kasvatuksestaan vastasi velipuoli Juhana III:n puoliso, Eleonoran nuorin sisar Caterina de Austria. Maria oli koulutukseltaan oppinut humanisti ja pysyi naimattomana sekä oli eräs Euroopan rikkaimmista prinsessoista.

Leskeksi jäänyt Eleonora palasi Espanjaan.

Eleonoran kihlaaminen Ranskan kuningas Frans I:lle liittyi Pavian taistelun jälkeiseen Cambrain rauhanneuvotteluun. Hän avioitui Frans I:n kanssa 4. heinäkuuta 1530. Eleonora kruunattiin Ranskan kuningattareksi Saint-Denis'in katedraalissa 31. toukokuuta 1531, jossa hän oli pukeutuneena ylelliseen purppuralla värjättyyn samettiin. Hän hoiti Ranskan kuningattaren edustusvelvollisuudet kuten poikapuolensa Henrik II:n ja Katariina de'Medicin häät vuonna 1533 ja kasvatti edellisen kuningattaren, Bretagnen herttuatar Clauden tyttäret, Madeleine de Valois'n (1520–1537) ja Marguerite de Valois'n (1523–1574). Toisten tietojen mukaan heidät kasvatti täti, Navarran kuningatar Marguerite de Navarre.

Kuningas viihtyi paremmin rakastajattariensa, erityisesti virallisena rakastajattarenaan vuodesta 1526 olleen Étampes'in herttuatar Anne de Pisseleu d'Heilly'n (1508–1580) seurassa. Eleonoralle ja Fransille ei syntynyt lapsia. Frans I kuoli maaliskuussa 1547 ja 50-vuotias leskikuningatar Eleonora lähti Ranskasta samana vuonna. Lokakuussa 1555 veli Kaarle V luopui kruunusta. Eleonora, sisar Maria de Austria ja Kaarle lähtivät elokuussa 1556 ja asettuivat asumaan Espanjaan.

Viimeiset vuodet

Eleonoora asui sisarensa Maria Itävaltalaisen kanssa Jarandilla de la Verassa (Cáceres, Extremadura), jossa he vierailivat usein veljensä Kaarlen luona, joka vetäytyi läheiseen Yusten luostariin. Vuonna 1558 Eleonoora tapasi tyttärensä Marian Badajozissa ensimmäistä kertaa 28 vuoteen. Eleonoora sairastui palatessaan Badajozista ja kuoli 59-vuotiaana 25. helmikuuta 1558 Talavera la Realissa. Hänen veljensä Kaarle oli järkyttynyt kuultuaan sisarensa kuolemasta, ja kuoli itse seitsemän kuukautta myöhemmin 21. syyskuuta 1558.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eleonoora Itävaltalainen Wikimedia Commonsissa