Rae
Rae on kiinteä sadepartikkeli, joka syntyy kuuro- ja ukkospilvessä voimakkaan konvektion seurauksena.
Rakeiden muodostuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakeita syntyy, kun alijäähtyneet pilvipisarat takertuvat kiinteään pintaan, tyypillisesti pölyhiukkaseen, suolakiteeseen tai jo muodostuneeseen jääkiteeseen. Vesipisarat kertyvät ytimien ympärille huurteeksi. Rae voi matkustaa kuuropilven voimakkaissa nousu- ja laskuliikkeissä useita kierroksia ylös ja alas, niin että sen pinta vuoroin sulaa, vuoroin jäätyy, vuoroin kerää uutta huurretta. Tällaisen rakeen poikkileikkauksessa näkyy kerroksia, kuin sipulissa. Rae voi ilmeisesti myös kasvaa isoksi ”kellumalla” sopivissa olosuhteissa tarpeeksi pitkään, ilman ylös-alas-ulos-kierroksia. Lopulta rae on niin painava, ettei nousuliike jaksa sitä nostaa, tai se joutuu sellaiseen osaan pilveä, jossa ei ole nousuliikettä. Rae lähtee putoamaan kohti maanpintaa mutta saattaa sulaa matkan varrella.
Rakeiden tyypillinen halkaisija on muutamia millimetrejä, mutta ne saattavat olla halkaisijaltaan senttimetrejäkin. Isot rakeet rikkovat autoja, katuvaloja ja kasvihuoneita. Suomessakin sataa ajoittain useiden senttimetrien kokoisia rakeita.
Rakeiden maailmanennätys on Kansasin Coffeyvillessä Yhdysvalloissa 3. syyskuuta 1970 pudonneella 14,5-senttisellä rakeella, joka painoi 770 grammaa.
Rakeet voidaan jakaa lumirakeisiin, jotka muistuttavat raejuustoa tai styroksin palleroita ja muodostuvat usein pelkästä huurteesta, ja jäärakeisiin, jotka ovat kovia ja kiiltäviä, koska niiden pinta on sulanut ja jäätynyt.
Rakeiden vaarallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monesti rakeet ovat pieniä, muutaman millin läpimittaisia, eivätkä näin ollen ole vaarallisia.
Noin 3 cm:n läpimittainen rae vahingoittaa autojen peltejä, ja 5 cm:n rae särkee ikkunoita. Yli 5 cm:n rae on ihmisille vaarallinen.
Suurten rakeiden vaarallisuus perustuu niiden suureen massaan ja suureen putoamisnopeuteen. Koska ilmanvastus riippuu muun muassa massan ja pinta-alan suhteesta, suuri rae putoaa nopeammin, koska siinä on enemmän massaa pinta-alaan nähden. 2 cm:n läpimittainen rae putoaa vauhdilla 20 m/s. 7 cm:n rae putoaa vauhdilla 45 m/s[1].
Missä esiintyy vaarallisia raesateita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monesti rakeet ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ja muualla havumetsäilmaston alueella pieniä.
Vaarallisia raesateita esiintyy eniten keskileveysasteilla ja tropiikissa vuorten lähellä. Näillä alueilla rakeet saattavat tuhota satoja. Kyseisiin alueisiin kuuluvat muun muassa Keski- ja varsinkin Etelä-Eurooppa, Yhdysvallat, Argentiina ja Kiina sekä Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan trooppiset alueet[2]. Euroopassa voimakkaita raesateita esiintyy usein alueilla, joissa vuorten vieressä sijaitsee tasanko. Näin ollen esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Kroatiassa ja Turkissa esiintyy usein vaarallisen voimakkaita raesateita. Yhdysvalloissa vaarallisia rakeita esiintyy eniten Coloradossa, Nebraskassa ja Wyomingissa, varsinkin Cheyennessä. Rakeita sataa siellä toukokuusta lokakuuhun joskus iltapäivisin tai iltaisin.
Vaarallisen voimakkaita rakeita luo voimakas, kostea nousu- ja laskuvirtauksen vuorottelu ukkospilvissä. Rakeet vaativat jäätymisrajan alas, alle 3 400 metriin. Rakeiden syntyä edistää kuivan ilman virtaus ukkospilveen. Tämän mukaan rakeiden syntyä edistää keskileveysasteiden mannertasanko. Tropiikissa ukkostaa usein, mutta siellä rakeet ovat harvinaisempia. Tropiikissakin voi kuitenkin sataa hyvin suuria rakeita vuorten lähellä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hartonen, Sari: Sää ympäri vuoden. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-774-4
- ↑ National Geographic Suomi, loka–marraskuu 2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rae Wikimedia Commonsissa
