Dresdenin koodeksi

Koodeksin 49. sivu

Dresdenin koodeksi (myös Codex Dresdensis) on mayojen käsikirjoitus, joka tehtiin todennäköisesti 1400-luvulla. Mayojen käsikirjoituksia on säilynyt ainoastaan neljä, ja Dresdenin koodeksi on niistä laajin ja parhaiten säilynyt. Koodeksia säilytetään Saksassa Dresdenin yliopiston kirjastossa, jonka internetsivuilla on koodeksin korkeatasoinen digitalisointi. Se on kirjoitettu mayojen hieroglyfikirjoituksella.

Materiaali ja muoto

Koodeksi on muodoltaan pitkä taitelehtinen käsikirjoitus, jonka alkuperäinen pituus oli 3,56 metriä. Nykyään se on kahdessa osassa (9 cm × 182,5 cm ja 9 cm × 174,3 cm). Siinä on 39 molemmin puolin kirjoitettua lehteä ja neljä tyhjää sivua. Koodeksin materiaali on amatl, viikunapuun kuiduista valmistettu paperi. Amatl-paperin pinta on käsitelty liidulla.

Koodeksin historia

Synty ja kirjoittajat

Käsikirjoitus oli aikaisemmin ajoitettu 1200-luvulle. Uusimpien tutkimusten mukaan se olisi kuitenkin kirjoitettu vasta 1400-luvulla, juuri ennen espanjalaisten tuloa, sillä koodeksi on keskeneräinen. Lisäksi koodeksissa esiintyvät suitsutusastiat ovat luonteenomaisia 1400- ja 1500-lukujen mayakulttuurille.

Kirjoitusmerkkien piirtotavasta ja tekstin korjauksista on päätelty, että koodeksia on kirjoitettu pitkään, ehkä useiden vuosien ajan. Kirjoittajia on myös ollut useita, sillä tekstiä on korjailtu ja joidenkin kuvien päälle on maalattu uusia kuvia. Samoin jotkut sivut on aloitettu, mutta ne ovat jääneet kesken.

Koodeksin vaiheet

Koodeksin vaiheita Väli-Amerikasta Eurooppaan ei tunneta. Sen tunnetut vaiheet alkavat, kun Saksin vaaliruhtinaan kirjastonhoitaja Johann Christian Götze osti sen vuonna 1739 wieniläiseltä yksityishenkilöltä. Vaaliruhtinaan kokoelmissa se sai luonnehdinnan ”meksikolainen käsikirjoitus, jossa on hieroglyfisiä merkkejä”. Sitä myös esiteltiin merkittäville vieraille, kuten Napoleonille ja humanisti Alexander von Humboldtille.

Koodeksi levitettiin vuonna 1830 auki ja sijoitettiin kahden lasilevyn väliin. Toisen maailmansodan Dresdenin pommituksilta koodeksi oli suojassa Dresdenissä Japanilaisen palatsin kellarissa. Se sai kuitenkin kosteudesta pahoja vaurioita. Ensimmäisten pelastusyritysten takia sivujen järjestys meni sekaisin, ja osa sivuista on ylösalaisin. Koodeksia ei voida entistää, sillä käsikirjoituksen pigmentti on osittain kiinnittynyt niitä suojaaviin lasilevyihin.

Dresdenin koodeksista tehtiin korkealaatuinen digitalisointi vuonna 2008.

Koodeksin sisältö

1. luvussa esitellään 20 merkittävintä jumalaa.

2. luvussa sama kirjoittaja kertoo kuujumalattaren eri olomuodoista. Tässä osuudessa on ehkä ollut ohjeita synnytykseen liittyviin ongelmiin.

3. luvussa kirjoittaja vaihtuu. Hän käsittelee astrologiaa ja eritoten Venusta. Mayoille Venus ei merkinnyt rakkautta vaan aggressiivisuutta ja sotaa.

4. luvussa sama kirjoittaja jatkaa ja käsittelee perusteellisesti pimennyksiä. Mayat pystyivät laskemaan, milloin pimennykset tapahtuvat. He eivät kuitenkaan pystyneet sanomaan, näkyisikö pimennys heidän asuinalueellaan.

Sama kirjoittaja jatkaa edelleen viidennessä luvussa, joka on luvun 78 kertomataulu. Luvun 78 merkitys on epäselvä, mutta se oli joka tapauksessa erittäin merkittävä luku mayoille, sillä sillä oli myös merkittävä asema heidän kalenterissaan.

6. luvussa sama kirjoittaja kuvailee katastrofeja, jotka voivat tapahtua katun-syklin päättyessä. Katun kestää vajaat 20 vuotta, ja kullakin katunilla on nimi, joka toistuu 13. kerran jälkeen eli joka 260. vuosi. Tällöin vaarana olisivat nälänhätä, kuivuus ja maanjäristykset. Koodeksi kuvaa kuitenkin vain yhden syklin päättymistä, ja sen perusteella on arveltu, että siitä puuttuu sivuja.

7. luvusta alkaa taitelehtisen koodeksin kääntöpuoli. Joitakin sivuja ei ole otsikoitu, eli ne ovat todennäköisesti jääneet keskeneräisiksi espanjalaisten saapuessa. Sama kirjoittaja kertoo sateen ja ajan alkuperästä. Mayoille niiden alkuperät ovat nivoutuneet yhteen. Ne vastaavat sana sanalta muita kivipilareista löytyneitä kaiverruksia.

8. luvussa sama kirjoittaja jatkaa edelleen ja kuvailee, miten maailmankaikkeus voi tuhoutua suuressa vedenpaisumuksessa. Sen kannalta merkittävä päivämäärä on "5Eb". Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, miten tämä päivämäärä olisi tulkittavissa. Vanhempien mayakirjoitusten mukaan tämänhetkinen maailma kestäisi 33 kertaa 400 vuotta eli loppu olisi vuonna 8077. Epävarmaa on kuitenkin, monennessako maailmankaikkeudessa mayakalenterin mukaan nyt eletään: toisessa vai kymmenennessä vai viimeisessä? Tästä ei ole mitään viitteitä.

9. luvussa uusi kirjoittaja kertoo yksityiskohtaisesti rituaaleista, joita kuninkaan ja pappien on noudatettava aurinkovuoden viiden viimeisen päivän aikana.

9. luvun jälkeen seuraa muutamia tyhjiä sivuja. 10. luvussa jälleen uusi kirjoittaja kuvailee sateenjumalalle annettavia uhrilahjoja. Rituaalit ovat samoja, joita nykyään elävät mayatietäjät edelleen suorittavat.

Koodeksin loppusivuilla on useiden kirjoittajien kirjoittamia lukuja sateenjumalasta ja Marsin liikkeistä. Marsin merkitystä mayoille ei vielä tunneta.

Viimeisenä koodeksissa on luvun 91 kertomataulu. Tämänkin luvun merkitys on nykytutkijoille epäselvä.

Koodeksi ja nykyajan mayat

Mayojen jälkeläisille Dresdenin koodeksi on pyhä esine, ja monet matkustavat Dresdeniin katsomaan sitä. Guatemala ja Saksa pyrkivätkin saamaan sen Unescon Maailman muisti -rekisteriin.

Lähteet

• Zick, Michael: Handbuch für Wahrsager. bild der wissenschaft, 2009, nro 10, s. 72–77. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 16.10.2010. (saksaksi)^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Dresdenin koodeksin digitaaliversio (saksaksi)
• The Dresden Codex (englanniksi)