Douglas Hurd

Douglas Hurd

Douglas Richard Hurd (s. 8. maaliskuuta 1930) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko sekä kirjailija. Hän oli Margaret Thatcherin ja John Majorin hallituksissa Pohjois-Irlannin asioiden ministerinä 1984–1985, sisäministerinä 1985–1989 ja ulkoministerinä 1989–1995 ennen eläkkeelle jäämistään 1995.

Elämäkerta

Hurd on kotoisin Marlboroughista Wiltshirestä. Hänen isänsä paroni Anthony Hurd ja isoisänsä Sir Percy Hurd olivat molemmat parlamentin jäseniä. Hurd opiskeli Eton Collegessa ja Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa ja liittyi 1952 ulkoministeriön palvelukseen palvellen diplomaattina Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Vuonna 1966 hän liittyi konservatiiviseen puolueeseen ja Edward Heathin sihteeriksi. Hänet valittiin parlamenttiin 1974, jossa oli vuoteen 1997 asti.

Hurd nimitettiin ulkoministeriöön vuoden 1979 konservatiivien vaalivoiton jälkeen. Vuoden 1983 vaalien jälkeen Thatcher siirsi hänet sisäministeriöön, jossa hän valmisteli vuoden 1985 Anglo-irlantilaista sopimusta. Hurd siirrettiin Thatcherin kauden lopulla hänelle uskollisena jälleen ulkoministeriöön ulkoministeriksi korvaamaan John Majoria, josta tuli Nigel Lawsonin eron jälkeen valtiovarainministeri. Hän tuki Thatcheriä haastaja Michael Heseltinea vastaan, mutta Thatcherin jäätyä puoluejohtajakilvasta syrjään Hurd liittyi siihen jääden kuitenkin kolmanneksi Majorin voittaessa. Hän jäi Majorin hallituksen ulkoministeriksi.

Hurdin ulkoministerikausi sattui kylmän sodan loppuun ja hän näki Neuvostoliiton hajoamisen sekä ensimmäisen Persianlahden sodan. Hän piti hyviä välejä George H. W. Bushin hallintoon ja korjasi suhteita Euroopan talousyhteisöön, joita Thatcherin viime vuosien euroskeptismi oli viilentänyt.

Jugoslavian sotien aikana Hurd oli eurooppalaisia vahvimmin bosniakkien avustamista vastaan, Yhdysvaltain Bill Clintonin linjaa vastaan. Pian eläkkeelle jäämisensä jälkeen hän matkusti brittiläisen NatWest-pankin tehtävissä tapaamaan Slobodan Miloševićia.

Hurd oli osallisena myös skandaalissa, joka koski Malesiaan lähelle Thaimaan rajaa brittiläisillä avustusvaroilla rakennettavaa Pergaun patohanketta. Samaan aikaan Malesia osti miljardilla punnalla brittiläisiä aseita. Marraskuussa 1994 korkein oikeus tuomitsi Hurdin myöntäneen laittomasti 234 miljoonaa puntaa avustuksia hankkeeseen, joka ei ollut taloudelliseksi tai humanitaariseksi hyödyksi Malesian kansalle. Hurd jätti hallituksen 1995 ja parlamentin 1997.

Vuonna 1997 Hurd sai arvonimen Baron Hurd of Westwell, of Westwell in the County of Oxfordshire, ja siten ylähuoneen jäsenyyden. Myöhemmin Hurd on toiminut muun muassa vuoden 1998 Booker-palkintolautakunnassa ja Canterburyn arkkipiispan roolia selvittävässä Hurdin komiteassa.

Hurd on kirjoittanut useita poliittisia trillereitä: The Arrow War (1967), Scotch on the Rocks (1971), Truth Game (1972), Vote To Kill (1975), An End To Promises (1979), Palace of Enchantments (1985 Stephen Lamportin kanssa), The Shape of Ice (1998), Truth Game (1999) ja Image in the Water (2001). Hän on laatimassa myös 1800-luvun pääministerin Sir Robert Peelin elämäkertaa.