Despotismi

Despotismi eli despotia tarkoittaa valtionhallintoa, jossa hallitsijan (tai hallitsevan ryhmän) tahto on täysin määräävä, rajatonta mielivaltaa, absoluuttista itsevaltiutta. Sanalla despootti tarkoitetaan yleensä mielivaltaista sortajaa tai täydellistä itsevaltiasta, mutta tämä merkitys on syntynyt renessanssin aikana. Aikaisemmin despootti oli Bysantin valtakunnassa titteli, jonka keisari antoi joillekin henkilöille, joskus ulkomaalaiselle. Sen haltija oli keisarista seuraava Bysantin hierarkiassa.^lähde?

Despotia

Despotia on yleissana, jolla tarkoitetaan eräissä yhteiskunnallisissa opeissa mielivaltaiseen vallankäyttöön ja fyysiseen voimaan perustuvaa diktatuuria muistuttavaa vallankäytön muotoa. Despotia yhteiskuntajärjestelmän luokituksena on peräisin Aristoteleeltä, joka yhdisti sen pidäkkeettömään yksinvaltiuteen. Äärimmäisessä muodossaan despotia on melko harvinainen, eikä yksikään yhteiskunta ole koskaan tunnustautunut despotiaksi. Puhdasmuotoisessa despotiassa vain yksi ihminen, despootti, on vapaa, ja muut ovat hänen orjiaan. Ainoat lait ovat hallitsijan sana sekä mahdolliset uskonnolliset lait ja vakiintuneet tavat. Tällainen yhteiskuntamuoto oli Herodotoksen mukaan käytössä muinaisessa Persiassa.

Käytännössä despotia muistuttaa itsevaltaista monarkiaa, eikä sitä voida selkeästi erottaa monarkiasta. Aristoteleen mukaan despotia olikin monarkian rappeumamuoto. On huomattava, että despotia on idealisaatio. Käytännössä despootti ei kyennyt esimodernissa yhteiskunnassa käyttämään satunnaista väkivaltaa kuin lähipiirinsä ja pääkaupunkinsa alueella. Lisäksi muodollisesti rajoittamattomankin hallitsijan valtaa rajoittivat totunnaistavat ja kirjoittamattomat säännöt.

Katso myös

• Tyranni
• Diktaattori
• Absoluuttinen monarkia

Kirjallisuutta

• Ambrose, Tom: Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä? Tyranniuden lyhyt historia. ((The nature of despotism: From Caligula to Mugabe, the making of tyrants, 2008.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola) Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-204-6