Dekoherenssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dekoherenssi on kvanttifysikaalinen ilmiö, joka selittää aaltofunktion "jatkuvan romahdustilan" suurissa kappaleissa. Heinz-Dieter Zeh löysi ensimmäisenä dekoherenssin, jonka hän kuvaili vuoden 1970 seminaarityössään. Dekoherenssi johtuu hiukkasten lakkaamattomasta lämpöliikkeestä. Lämpöliikkeellään kappaleen hiukkaset häiritsevät jatkuvasti toisiaan ja romahduttavat toistensa aaltofunktion. Dekoherenssi selittänee klassisen fysiikan toimivuuden eli sen, miten kvanttifysiikan epämääräisyydestä voi nousta ihmisen mittakaavassa erittäin hyvin toimiva ja kvanttifysiikan kummallisuudet kokonaan huomiotta jättävä klassinen fysiikka. Kukaan ei toistaiseksi ole onnistunut esittämään pätevää todistusta sille, että dekoherenssi todella efektiivisessä mielessä johtaa klassiseen fysiikan mukaisiin yhtälöihin. "Dekoherenssi sanoo, että jos kappale on riittävän suuri, sen alkujaan epämääräinen kvanttitila kehittyy dynaamisesti niin, että aaltofunktiossa esiintyy vain klassisia tiloja tietyllä todennäköisyydellä." (Enqvist)

  • Griffiths, David: Introduction to quantum mechanics second edition, s. 431. Pearson Education International, 2005. ISBN 0-13-191175-9 (englanniksi)
  • Omnes, R.: ”Luku 7”, The interpretation of Quantum Mechanics. Princeton, 1994. (englanniksi)
  • Enqvist, Kari: Olemisen porteilla. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22915-6

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.