Death Row Records

Death Row Records
Perustettu	25. helmikuuta 1991
Kotimaa	Yhdysvallat
Sijainti	Los Angeles, Kalifornia
	Infobox OKNimi-testi OK

Death Row on yhdysvaltalainen levy-yhtiö. Sen perustivat Suge Knight, Dr. Dre, Dick Griffey ja The D.O.C. 1990-luvun alussa,^[1] ja yhtiö julkaisi muun muassa Tupac Shakurin, Dr. Dren ja Snoop Doggin levytyksiä. Shakurin tultua murhatuksi vuonna 1996 yhtiön menestys alkoi laantua.^[2] Yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 2006, minkä jälkeen sen omistajuus on vaihtunut useaan otteeseen. Vuonna 2022 Snoop Dogg osti Death Row -levymerkin.^[1]

Historia

Alkuajat

Kun Dr. Dre yritti jättää Ruthless Recordsin, hänet esiteltiin Suge Knightille hänen kaverinsa The D.O.C.:n kautta, jonka henkivartijana Knight tuolloin toimi. Dr. Dren musikaalisen lahjakkuuden ja Knightin bisnesvaistojen avulla nämä kaksi ryhtyivät luotsaamaan omaa levy-yhtiötä nimeltä Future Shock Records (myöhemmin nimettiin Death Row'ksi).

Ensimmäinen yhtiön julkaisu oli The Chronic, Dr. Dren sooloalbumi joulukuussa 1992. Albumilla oli vierailivat ensikertalaisina Daz Dillinger, Kurupt, The Lady of Rage ja huomioitavin Dr. Dren uusi suojatti Snoop Dogg. Albumin suosio nousi räjähdysmäisesti vuonna 1993 sijoittumalla ensimmäiseksi Billboard’s Top 200 Albums -listalla myyden triplaplatinaa. Myöhemmin samana vuonna Death Row julkaisi albumin Doggystyle, Snoop Doggin debyyttialbumin. Se ohitti The Chronicin myyntiluvuissa ja teki Snoop Doggista ja Death Row'sta hip hopin johtavan tekijän vuonna 1994. Vuonna 1994 Death Row julkaisi myös soundtrackit elokuvaan Above the Rim ja Snoop Doggin lyhytelokuvaan Murder Was The Case.

Kritiikki

Maineen mukana tuli kritiikki. Kun Dr. Dre ja Snoop Dogg olivat taloudellisen menestyksen huipulla, aktivistiryhmät ja media hyökkäsivät Death Row'ta vastaan, koska se ylisti gangsta rap -imagoon liittyvää väkivaltaa, jota monet sen artistit edistivät. Median kritiikki koveni vuoden 1995 kesällä, kun toisinajattelijat tähtäsivät Death Row'n paljon mainostettuun Dogg Food -albumiin, Tha Dogg Poundin debyyttijulkaisuun. Median tulitus hermostutti Interscope Recordsin emoyhtiön, Time Warnerin osakkaita niin paljon, että yhtiö myi kaikki Interscope-osakkeet MCA Music Entertainmentille. Albumin Dogg Food julkaisu viivästyi sen suunnitellusta heinäkuun julkaisupäivästä lokakuulle.

2Pacin tulo

Kriitikoiden ja levy-yhtiön välisen kiistan takia Time Warner lisäsi polttoainetta Death Row'n moottoriin. Samaan aikaan Suge Knight lähetti takuurahat Tupac ”2Pac” Shakurille, jotta tämä tulisi artistiksi Death Row'lle. Siinä vaiheessa Shakur ja Death Row jakoivat keskinäisen halveksunnan tuolloin aloittelevaa New York-pohjaista Bad Boy Recordsia kohtaan ja luonnollisesti myös sen pääjohtajaa Sean Combsia ja sen tähteä The Notorious B.I.G.:tä kohtaan.

Kun Shakur vapautettiin vankilasta 1,4 miljoonan dollarin takuilla, alkoi hän välittömästi työstää Death Row'lle debyyttialbumiaan, All Eyez on Me:tä. Vuonna 1996 julkaistu tupla-albumi nousi albumilistojen kärkeen myyden yhdeksänkertaista platinaa ja siitä tuli levy-yhtiön suurin taloudellinen menestys tähän mennessä. Kiihtyvä jännite Shakurin ja Biggien (kuten Death Row'n ja Bad Boynkin) välillä ruokki sitä, mitä lopulta kutsuttiin ”East Coast/West Coast -rap-sodaksi”. Seurasi vuoden kestävä erimielisyys, jossa useat Death Row'n artistit hyökkäsivät sanallisesti itärannikon artisteja vastaan. Heihin kuuluivat Snoop Dogg, Tha Dogg Pound ja Tupac (Tha Outlawz -ryhmänsä kanssa). Dissauksen kohteeksi joutuivat mm. Mobb Deep, Nas, Jay-Z, Chino XL, Junior M.A.F.I.A., Puff Daddy ja The Notorious B.I.G..

Death Row'n artistit, jotka ns. hyväksyivät Bad Boy Recordsin – eli toisin sanoen ne, jotka eivät tukeneet kiistaa, olivat Shakurin halveksimia. The Lady of Rage sanoi haastattelussa, että Shakur oli kerran kutsunut häntä ”heikoimmaksi lenkiksi Death Row'ssa”, koska hän ei haukkunut Bad Boyta. Shakur ajatteli pahaa myös Dr. Drestä, koska tämä ei todistanut Snoop Doggin murhaoikeudenkäynnissä lannistaen näin West Coast/East Coast -jännitettä, mikä lopulta aiheutti Dren lähdön levy-yhtiöstä 1996. Shakur dissasi Dretä KMEL-radiossa Bay Arealla, koska tämä ei esiintynyt hänen kanssaan ja edustanut yhtiötä. Hänen mielestään Dre oli myös liian hidas julkaisemaan biittejä hänen albumilleen. Lopulta Snoop Dogg ajautui huonoihin väleihin Shakurin kanssa hieman ennen tämän kuolemaa, koska sanoi eräässä haastattelussa, että kunnioittaa B.I.G.:n musiikkia ja pitää siitä.

Huolimatta pahamaineisesta riidasta Suge Knight oli suunnitellut perustavansa New Yorkiin uuden osan yhtiötä nimeltä ’’Death Row East’’. Eric B:tä oli suunniteltu sen johtoon. Haastattelussa Shakur nimesi rap-artisteja Big Daddy Kanesta Wu-Tang Claniin, joita he suunnittelivat hankkivansa. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Tupac Shakuria ammuttiin ja hän kuoli Las Vegasissa syyskuussa 1996, kun hän istui apukuljettajan paikalla autossa, jota ajoi Suge Knight. Pian sen jälkeen Suge Knight joutui yhdeksäksi vuodeksi vankilaan rikottuaan ehdonalaisensa, koska oli ollut Shakurin ampumispäivänä tämän kanssa tappelussa, jossa Death Row'n jäsenet hakkasivat Orlando ”Baby Lane” Andersonin, joka oli varastanut Death Row'n kaulakorun. Dr. Dren lähdön, Shakurin kuoleman ja Knightin pidätyksen takia Death Row Records melkein hajosi.

Vuoden 1996 jälkeen

1997 elokuussa Interscope Records myi osuutensa Death Row Recordsista ja mitätöi liitokset yhtiöön. Tämä pakotti yhtiön ottamaan esille jakautumisen Priority Recordsin kanssa. Vuoteen 1998 mennessä Snoop Dogg, RBX, Jewell ja Kurupt olivat kaikki jättäneet levy-yhtiön. Nate Dogg, The Lady of Rage ja Daz Dillinger seurasivat pian heitä. Death Row'n pelastava siunaus oli se tosiasia, että sen artistit tuottivat ollessaan sopimuksen alaisina vielä ennen kuin lähtivät yhtiöstä. Nämä nauhoitukset toivat yhtiölle suurimman osan tuloista.

Kun Knight pääsi vankilasta vuonna 2001, hän antoi yhtiölle uuden nimen ”Tha Row Records” ja paljasti uuden kokoonpanon, jota johti lahjakas Long Beachin räppäri, Crooked I. Tha Row hankki myös TLC:n Lisa ”Left Eye” Lopesin nimellä N.I.N.A., joka muodostui sanoista New Identity Non-Applicable. On spekuloitu, että Knight olisi jollain tavalla houkutellut hänet allekirjoittamaan sopimuksen, mutta sitä ei koskaan kerrottu. Lopes kuoli kuitenkin auto-onnettomuudessa ennen kuin yhtäkään albumia ehdittiin tehdä valmiiksi.

Muutamia Death Row'n vanhoja julkaisuja uudelleenjulkaistiin, kuten esimerkiksi Snoop Doggin Tha Doggfather ja 2Pacin The Don Killuminati: The 7 Day Theory. Joka tapauksessa Tha Row'n paluu viivästyi, koska kaikki sen uudet julkaisut olivat kokoelmateoksia, poislukien 2Pacin julkaisematon materiaali. Yhtiö ei kuitenkaan onnistunut julkaisemaan yhtään sooloalbumia sen viimeisimmällä kokoonpanolla. Vuoden 2001 Too Gangsta For Radio -kokoelmassa useat skitit oli tähdätty Death Row'n vihollisille. Kappaleeseen ”Fuck Dre” Tha Realest, Twist 2 D.V.S. (J. Gallardoa ei pidä sekoittaa chicagolaiseen räppäriin Twistaan) ja Lil’ C-style (aiemmin LBC Crew'n jäsen) nauhoittivat skitin, jossa Dr. Dre raiskasi kuvitellun allekirjoittajan, ja K-9:n ”Gangsta’d Out” -skitti kuvaili Eminemiä Ku Klux Klanin työkaluna. Kello 2.

Vuosi 2004 osoittautui epäonniseksi Knightille. Crooked I, The Row'n lupaavin artisti pettyi, koska hänen albuminsa ei onnistunut pääsemään kauppojen hyllyille viiden vuoden työn jälkeen, ja hän jätti yhtiön sopimuksensa loputtua. Nykyään Crooked I kuuluu Dynasty Entertainmentiin. Samoin R&B -artisti Danny Boy jätti myös yhtiön liian pitkän viivästyksen jälkeen. Rap-artisti Kurupt lähti vuonna 2005 yhdistääkseen uudelleen Tha Dogg Pound -ryhmän entisen jäsenen Dazin kanssa. Samana vuonna Tha Row hankki räppäri Petey Pablon.

Viikon spekuloinnin jälkeen Lakey The Kid ja Suge Knight paljastivat, että Lakey The Kid oli liittynyt Death Row Eastiin ja tulisi olemaan sen kärkiartisti. Death Row East oli 2Pacin idea, mutta se alkoi toimia vasta kymmenen vuotta tämän kuoleman jälkeen.

Toisen sukupolven työ

Vuonna 1998 Suge suunnitteli hankkivansa rap-artisteja Death Row'n toiseen sukupolveen. Joskin hän epäonnistui laitettuaan Top Doggin ensiesiintymiselleen kappaleen ’’All About U’’ (2Pacin albumilta Greatest Hits) videolle Snoop Doggin tilalle. Top Dogg kohautti Gang Related Soundtrackin kappaleella ’’Going Back To Cali’’, jossa hän hyökkää Puff Daddyn kimppuun. "All About U" -videota esitettiin paljon, ja Suge jatkoi vuonna 1999 albumilla The Chronic 2000: Suge Knight Presents esitelläkseen uuden kokoonpanonsa, johon kuuluivat Top Dogg, The Realest ja Soopafly, ja Daz Dillinger tuottajaveteraanina.

Vuonna 2000 useiden aiempienkin musiikkivideoiden tuottajan TC:n tuottama video Top Doggin kappaleelle ’’Cindafella’’ ei saavuttanut suosiota uudistavan konseptinsa vuoksi. Top Doggin albumi Every Dog Has His Day pääsi kaupan hyllyille, mutta hänen sopimuksensa loppui eikä sitä uusittu. Soopafly oli hetken yhtiön johtava artisti singlensä ’’Like It Or Not’’ jälkeen, joka julkaistiin yhtiön maksuvaikeuksien jälkeen. Seuraavaksi Tha Realest valtasi johtavan artistin paikan ja teki useita albumeja, joita ei koskaan julkaistu, mukaan lukien paljon odotetun Witness Tha Realest -albumin, joka sisälsi dissauskappaleen Mobb Deepistä. Hän nauhoitti kappaleita artistien Daz Dillinger, Tha Outlawz, Scarface, Richie Rich ja muiden länsirannikon suurien nimien kanssa, sekä myös yhtiötovereidensa Dre'sta, K9, J Valentine, PB, and his group ja The Last Circle, kanssa. Kokoelma-albumin Too Gangsta For Radio jälkeen Tha Realest laitettiin Crooked I:n taustahenkilöksi. Hän haastoi Knightin yhtiön oikeuteen, jotta saisi purettua sopimuksensa. Daz Dillinger lähti yhtiöstä päätuottajan paikalta myöhemmin tuona vuonna johtuen rahaongelmista Knightin kanssa, ja hän käytti Death Row'n kappaleitaan julkaistakseen itsenäisen albumin nimeltä R.A.W.. Hänen pääsinglensa Too Gangsta For Radiossa nimeltään ’’Gangsta Rap’’ vedettiin markkinoilta ja Daz korvattiin Scarface & Treachella. ’’Gangsta Rap’’ ilmestyi myöhemmin Knightin tuottamalla Tha Dogg Poundin albumilla ’’2002’’. Big Hutch (Cold187um) Above The Law'sta tuli yhtiön päätuottajaksi. 2001 syyskuussa Knightin ollessa poissa vankilasta Crooked I:n debyytti "Say Hi To Tha Bad Guy" artistien Jadakiss, Kurupt, Eastwood, Scarface, Juvenile, Too Short ja muutamien muiden kanssa oli tarkoitettu julkaistavaksi singlen ’’So Damn Hood’’ kanssa merkiksi yhtiön mahtavasta paluusta. Albumia ei kuitenkaan koskaan julkaistu johtuen Death Row'n suurista markkinointiongelmista. Big Hutch erosi ja muutamat tuottajat valtasivat hänen paikkansa yhtiössä.

Vuonna 2002 Knightin fanijoukot turhautuivat, kun aktiiviset artistit eivät julkaisseet albumeita. Vaikkakin Tha Dogg Poundin Kurupt oli palannut yhtiön toimitusjohtajaksi, albumien Tha Dogg Poundin 2002, Tupacin Until the End of Time ja Snoop Doggin Death Row: Snoop Dogg at His Best julkaisu lisäsi vain uskollisten fanien pettymystä, koska he halusivat kuulla uutta kokoonpanoa. Vaikka Kurupt olikin Suge Knightin hyvä ystävä, oli selvää, että Kuruptilla oli todella vähän päätösvaltaa yhtiön isoihin, kuten albumien julkaisua koskeviin, päätöksiin. Hänellä ei ollut toimitusjohtajan valtaa, koska Knight teki kaikki merkittävät päätökset.

Vuodesta 2003 Kurupt oli yhtiön pääartisti, koska Crooked I riiteli Suge Knightin kanssa päättääkseen sopimuksensa. Kurupt nauhoitti veljensä Roscoen, Ray J:n, Eastwoodin ja Tri-Starin kanssa.

Vuodesta 2005 multiplatina-artisti Petey Pablo liittyi yhtiöön tullakseen uudeksi pääartistiksi. Kurupt ja Eastwood (entinen Tha Row'n artisti) olivat ainoat, jotka olivat jäljellä toisen sukupolven Death Row -artisteista, koska muut olivat jättäneet yhtiön. Kuruptin albumi Against The Grain hylättiin, ja Death Row syytti Koch Recordsia hylkäämisestä juuri ennen albumin valmistumista, joten siitä jäi pois tärkeitä kappaleita, jotka oli nauhoitettu Lil Jonin ja Ice Cuben kanssa. Kappaleita, kuten ’’Vaseline 2’’ hylättiin albumilta. Albumi myi todella surkeasti ja muistutti kaikkia yhtiön suurista ongelmista.

Huonon promotoinnin ja epäonnistuneiden julkaisujen takia useita laadukkaita julkaisuja laitettiin kaupan hyllylle siinä toivossa, että ne myisivät valtavasti. Levy-yhtiö epäonnistui julkaisemaan täyden albumin Top Doggilta, Soopaflylta, Tha Realestilta, Daz Dillingeriltä (toinen albumi), Above The Law'lta, Ray J:ltä, N.I.N.A:lta, J. Valentinelta, Eastwoodilta, Danny Boylta, Crooked I:lta, Dre'stalta, Mac Shawnilta ja monilta muilta.

Myöhemmin samana vuo yhänna sekä Kurupt että Eastwood erosivat yhtiöstä. Ainoa artisti vuoteen 2006 asti oli Petey Pablo.

Kolmas sukupolvi

2006 vuoden alkupuolella Suge Knight vieraili DJ Kay Slay Hot 97 Radio Show'ssa, jossa julkisti Death Row Eastin ja sen ensimmäisen artistin Lakey The Kidin. Lakey oli aiemmin vieraillut Nasin albumeilla. Tha Row Eastilla oli suunnitelma yhdelle albumille. Albumi oli Lakeyn sooloalbumi nimeltään The Big Ride, joka Tha Row Eastin varatoimitusjohtaja Delsonin mukaan ilmestyi vuonna 2007. Toinen artisti nimeltä Warlord liittyi myöhemmin Tha Row Westiin. Hänen mixtapeaan I Can Getcha Block Knocked Off Volume 1 auttoi DJ Fokis eli "Bull Of Tha Industry". Se julkaistiin Chicagossa 26. syyskuuta 2006. 1. tammikuuta 2007 Warlord julkaisi mixtapen Still Can Get Cha Block Knocked Off Volume 2. Luultavasti sen julkaisijat ovat Suge Knight ja Big L.O.S.. Big L.O.S. kuitenkin jätti Tha Rown ja perusti oman yhtiön. Petey Pablon kerrottiin lähteneen Death Row Recordsista vuoden 2006 lopussa. Petey Pablo suunnitteli mixtapen julkaisemista samaan aikaan, kun hänen albuminsa julkaistiin.

Väitteet Knightin julmuudesta

Dr. Dren velipuoli Warren G jätti yhtiön julkaisematta albumia väittäen, että Suge Knight pahoinpiteli häntä huvin vuoksi. Ronin Ron kirja Have Gun will Travel väitti, että hänet ja hänen ystävänsä pahoinpideltiin julkisesti venejuhlissa. Sugea syytetään myös väkivaltaisuuksista Sam Sneediä kohtaan.

Nykyään

Susan Bergin omistama Global Music Group osti Death Row'n huutokaupassa 24 miljoonan dollarin hintaan. Suge Knight yritti pitää yhtiön itsellään viimeiseen asti, mutta hänen vetoomuksensa hylättiin ja Death Row siirtyi Global Music Groupille.^lähde? Helmikuussa 2022 Snoop Doggin ilmoitettiin ostaneen Death Row -levymerkin, ja hän julkaisi sen kautta vielä saman kuukauden aikana seuraavan albuminsa B.O.D.R. (Bacc on Death Row).^[1]

Lisää lukemista

Have Gun Will Travel: The Spectacular Rise and Violent Fall of Death Row Records, Ronin Ro, 1998, 384 sivua.
Labyrinth: Corruption and Vice in the L.A.P.D.: The truth behind the murders of Tupac Shakur and Biggie Smalls by Randall Sullivan, Atlantic Monthly Press, Toukokuu 2, 2002, 384 sivua.