Kuvaajaan on kuvattu sinisellä erään Cauchyn jonon pisteitä
x
n
{\displaystyle x_{n}}
. Pisteet lähentyvät yhä pienemmälle etäisyydelle toisistaan
n
{\displaystyle n}
:n kasvaessa.
Cauchyn jono eli Cauchy-jono on jono , jonka jäsenet kasautuvat mielivaltaisen lähelle toisiaan jonon edetessä eli joka toteuttaa ehdon:
jokaista positiivista lukua
ϵ
>
0
{\displaystyle \epsilon >0}
kohti voidaan valita sellainen positiivinen kokonaisluku n , että
|
a
n
+
p
−
a
n
|
<
ϵ
{\displaystyle |a_{n+p}-a_{n}|<\epsilon }
kaikilla positiivisilla kokonaisluvuilla p .[ 1]
Tätä kutsutaan Cauchyn suppenemisehdoksi ranskalaisen matemaatikon Augustin-Louis Cauchyn (1789−1857) mukaan, joka totesi, että reaalilukujen jono
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
suppenee, jos ja vain jos se toteuttaa ehdon.
Cauchyn jonot voidaan vastaavalla tavalla määritellä missä tahansa metrisessä avaruudessa , mutta tällöin ne eivät välttämättä suppene. Metristä avaruutta sanotaan täydelliseksi , jos siinä kaikki Cauchyn jonot suppenevat eli niillä on raja-arvo . Näin on laita esimerkiksi reaalilukujen joukossa. Sitä vastoin rationaalilukujen joukko ei ole metrisenä avaruutena täydellinen, sillä rationaaliluvuista voidaan muodostaa Cauchyn jonoja, joilla ei ole raja-arvoa rationaalilukujen joukossa. Sellainen on esimerkiksi lukujen
(
1
+
1
n
)
n
{\displaystyle \left(1+{\frac {1}{n}}\right)^{n}}
jono,
n
=
1
,
2...
{\displaystyle n=1,2...}
, jonka raja-arvo reaalilukujen joukossa on Neperin luku e.
Cauchyn jonon alkioille
(
a
1
,
a
2
,
a
3
,
.
.
.
)
{\displaystyle (a_{1},a_{2},a_{3},...)}
pätee [ 2]
lim
min
(
m
,
n
)
→
∞
d
(
a
m
,
a
n
)
=
0
{\displaystyle \lim _{\min(m,n)\rightarrow \infty }d(a_{m},a_{n})=0}
,
missä
d
{\displaystyle d}
on avaruuden annettu metriikka (alkioiden etäisyys).
Rationaaliluvuista koostuvien Cauchyn jonojen ekvivalenssiluokkiin perustuvan reaalilukujen määritelmän esittivät vuonna 1872 ranskalainen Charles Méray (1835−1911) ja saksalainen Karl Weierstrass (1815−1897) oppilaineen.
Oletetaan ensin lukujonon
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
suppenevan.
Olkoon
lim
n
→
∞
a
n
=
b
{\displaystyle \displaystyle {\lim _{n\to \infty }{a_{n}}=b}}
ja olkoon
ϵ
>
0
{\displaystyle \epsilon >0}
. Koska
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
suppenee, niin on olemassa
n
0
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n_{0}\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että
|
a
n
−
b
|
<
ϵ
2
{\displaystyle |a_{n}-b|<{\frac {\epsilon }{2}}}
, kun
n
>
n
0
{\displaystyle n>n_{0}}
. Kolmioepäyhtälön nojalla
|
a
n
−
a
k
|
=
|
a
n
−
b
+
b
−
a
k
|
{\displaystyle |a_{n}-a_{k}|=|a_{n}-b+b-a_{k}|}
≤
|
a
n
−
b
|
+
|
a
k
−
b
|
{\displaystyle \leq |a_{n}-b|+|a_{k}-b|}
<
ϵ
2
+
ϵ
2
=
ϵ
,
{\displaystyle <{\frac {\epsilon }{2}}+{\frac {\epsilon }{2}}=\epsilon ,}
kun
n
>
n
0
{\displaystyle n>n_{0}}
ja
k
>
n
0
{\displaystyle k>n_{0}}
.
Oletetaan sitten kaikilla
ϵ
>
0
{\displaystyle \epsilon >0}
olevan olemassa
n
ϵ
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n_{\epsilon }\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että lukujonolla
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
pätee
|
a
n
−
a
k
|
<
ϵ
{\displaystyle |a_{n}-a_{k}|<\epsilon }
, kun
n
>
n
ϵ
{\displaystyle n>n_{\epsilon }}
ja
k
>
n
ϵ
{\displaystyle k>n_{\epsilon }}
.
Tällöin on olemassa
n
1
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n_{1}\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että
|
a
n
−
a
n
1
+
1
|
<
1
{\displaystyle |a_{n}-a_{n_{1}+1}|<1}
, kun
n
>
n
1
{\displaystyle n>n_{1}}
. Kolmioepäyhtälön nojalla
|
a
n
|
=
|
a
n
−
a
n
1
+
1
+
a
n
1
+
1
|
{\displaystyle |a_{n}|=|a_{n}-a_{n_{1}+1}+a_{n_{1}+1}|}
≤
|
a
n
−
a
n
1
+
1
|
+
|
a
n
1
+
1
|
{\displaystyle \leq |a_{n}-a_{n_{1}+1}|+|a_{n_{1}+1}|}
<
1
+
|
a
n
1
+
1
|
,
{\displaystyle <1+|a_{n_{1}+1}|,}
kun
n
>
n
1
{\displaystyle n>n_{1}}
. Koska joukko
{
|
a
0
|
,
|
a
1
|
,
…
,
|
a
n
1
|
}
{\displaystyle \{|a_{0}|,|a_{1}|,\dots ,|a_{n_{1}}|\}}
on äärellinen, niin sillä on olemassa maksimi
M
=
max
{
|
a
0
|
,
|
a
1
|
,
…
,
|
a
n
1
|
}
{\displaystyle M=\max\{|a_{0}|,|a_{1}|,\dots ,|a_{n_{1}}|\}}
. Täten
|
a
n
|
≤
max
{
M
,
1
+
|
a
n
1
+
1
|
}
{\displaystyle |a_{n}|\leq \max\{M,1+|a_{n_{1}+1}|\}}
kaikilla
n
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
, joten
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
on rajoitettu.
Koska
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
on rajoitettu, niin sillä on Bolzanon–Weierstrassin lauseen nojalla suppeneva osajono
(
a
n
j
)
{\displaystyle (a_{n_{j}})}
.
Olkoon
ϵ
>
0
{\displaystyle \epsilon >0}
ja olkoon
lim
j
→
∞
a
n
j
=
b
{\displaystyle \displaystyle {\lim _{j\to \infty }{a_{n_{j}}}=b}}
. On olemassa
j
0
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle j_{0}\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että
|
a
n
j
−
b
|
<
ϵ
2
{\displaystyle |a_{n_{j}}-b|<{\frac {\epsilon }{2}}}
, kun
j
>
j
0
{\displaystyle j>j_{0}}
, koska
(
a
n
j
)
{\displaystyle (a_{n_{j}})}
suppenee. Oletuksen nojalla on olemassa
n
ϵ
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n_{\epsilon }\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että
|
a
n
−
a
k
|
<
ϵ
2
{\displaystyle |a_{n}-a_{k}|<{\frac {\epsilon }{2}}}
, kun
n
>
n
ϵ
{\displaystyle n>n_{\epsilon }}
ja
k
>
n
ϵ
{\displaystyle k>n_{\epsilon }}
. Valitaan
p
=
max
{
j
0
+
1
,
n
ϵ
+
1
}
{\displaystyle p=\max\{j_{0}+1,n_{\epsilon }+1\}}
, jolloin
n
p
>
n
n
ϵ
≥
n
ϵ
{\displaystyle n_{p}>n_{n_{\epsilon }}\geq n_{\epsilon }}
.
Tällöin kolmioepäyhtälön nojalla
|
a
n
−
b
|
=
|
a
n
−
a
n
p
+
a
n
p
−
b
|
{\displaystyle |a_{n}-b|=|a_{n}-a_{n_{p}}+a_{n_{p}}-b|}
≤
|
a
n
−
a
n
p
|
+
|
a
n
p
−
b
|
{\displaystyle \leq |a_{n}-a_{n_{p}}|+|a_{n_{p}}-b|}
<
ϵ
2
+
ϵ
2
=
ϵ
,
{\displaystyle <{\frac {\epsilon }{2}}+{\frac {\epsilon }{2}}=\epsilon ,}
kun
n
>
n
ϵ
{\displaystyle n>n_{\epsilon }}
. Täten
lim
n
→
∞
a
n
=
b
{\displaystyle \displaystyle {\lim _{n\to \infty }{a_{n}}=b}}
, joten
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
suppenee.
Siis osoitettiin lukujonon
(
a
n
)
{\displaystyle (a_{n})}
suppenevan, jos ja vain jos kaikilla
ϵ
>
0
{\displaystyle \epsilon >0}
on olemassa
n
ϵ
∈
N
∪
{
0
}
{\displaystyle n_{\epsilon }\in \mathbb {N} \cup \{0\}}
siten, että
|
a
n
−
a
k
|
<
ϵ
{\displaystyle |a_{n}-a_{k}|<\epsilon }
, kun
n
>
n
ϵ
{\displaystyle n>n_{\epsilon }}
ja
k
>
n
ϵ
{\displaystyle k>n_{\epsilon }}
.
◻
{\displaystyle \square }