Kolmioepäyhtälö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matematiikassa kolmioepäyhtälö on lause, jonka mukaan kolmion sivun pituus on vähintään kolmion kahden muun sivun pituuden erotuksen itseisarvo ja korkeintaan yhtä suuri kuin kahden muun sivun pituuden summa.[1]

Kolmioepäyhtälö on voimassa monissa avaruuksissa, kuten reaaliluvuilla, euklidisissa avaruuksissa, Lp-avaruuksissa ja sisätuloavaruuksissa. Se esiintyy myös monissa matemaattisen ja funktionaalianalyysin määritelmissä, kuten esimerkiksi normiavaruuden ja metrisen avaruuden määritelmässä.

Normiavaruudessa V kolmioepäyhtälö on muotoa

    kaikilla V:n alkioilla x, y.

Siten vektoreiden summan normi on enintään samojen vektoreiden normien summa.

Reaaliluvut muodostavat normiavaruuden, missä normina on itseisarvo, joten kaikille reaaliluvuille x ja y on voimassa

Kolmioepäyhtälö on hyödyllinen matemaattisessa analyysissä arvioimaan kahden luvun summan suuruutta. Myös summan alarajalle saadaan arvio. Tätä nimitetään toisinaan käänteiseksi kolmioepäyhtälöksi. Sen mukaan kaikilla reaaliluvuilla x ja y on voimassa

Nämä voidaan yhdistää, jolloin saadaan

Lemma
, missä
Lemman todistus
itseisarvon määritelmän nojalla
itseisarvon määritelmän nojalla .
Olkoon .
Itseisarvon määritelmän nojalla ja .
Kun yhdistetään edelliset epäyhtälöt, saadaan .
Lemman nojalla .
Edellä todistetun (1) nojalla ja .
ja .
.
Lemman nojalla .

Metrinen avaruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos metrisessä avaruudessa M on annettu metriikka d, on kolmioepäyhtälö muotoa

    kaikilla M:n alkioilla x, y ja z. Siten etäisyys x:stä z:aan on enintään yhtä suuri kuin etäisyys x:stä y:hyn ja y:stä z:aan.

Seuraavat kolmioepäyhtälön seuraukset ovat usein hyödyllisiä. Ne antavat alarajoja ylärajojen sijasta:

tai metriikan termein .

Tämän mukaan siis normi , samoin kuin metriikka d(x, –), ovat 1-Lipschitz, ja siten jatkuvia.

Katso myös Cauchyn–Schwarzin epäyhtälö.

Minkowskin avaruuden kolmioepäyhtälö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisessa Minkowskin avaruudessa kolmioepäyhtälön suunta kääntyy:

    kaikilla V:n alkioilla x, y joille , ja

Esimerkkinä tästä on suppean suhteellisuusteorian kaksosparadoksi.

  1. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 201–202. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]