Bagdadin rautatie
Bagdadin rautatie (turk. Bağdat Demiryolu, engl. Baghdad Railway, saks. Bagdadbahn) olilähde? suunnitelma 1 600 kilometrin pituiseksi rautatieksi, joka olisi yhdistänyt turkkilaisen Konyan ja irakilaisen Bagdadin kaupungit. Reitti kulki nykyajan Turkin, Syyrian ja Irakin halki.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samantapaisen Persianlahden ja Euroopan välisen kulkuyhteyden ajatus syntyi 1830-luvulla jokseenkin samaan aikaan Englannissa (eversti Chesney) ja Saksassa (vanha Moltke ja Fr. List). Englannissa tausalla oli lähinnä Venäjän silloinen pyrkimys Intiaan, mikä herätti kysymyksen Intian suoranaisesta yhdistämisestä länteen. 1880-luvulle asti pysyi Bagdadin rautatien kysymys kuitenkin valmistelujen asteella, ja Bagdadin radan suunnitelmista veti huomion pois 1869 avatun Suezin-kanavan (joutui Englannille 1875) rakentaminen, jonka ajateltiin tekevän yhteyden maitse Intian ja Euroopan välillä pitkiksi ajoiksi turhaksi.[1]
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalainen Philipp Holzmann yhtiölähde? aloitti radan rakentamisen Deutsche Bankin rahoittamana 1800-luvun lopulla Turkissa[2]. Rata valmistui suurimmaksi osaksi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä[1] ja lopullisesti vuonna 1940. Radan pituus on 2 632 kilometriä. Kapearaiteinen osuus Basraan valmistui normaalilevyiseksi 1964.[2]
Rautatien rahoituksesta ja insinöörityöstä vastasivat lähinnä saksalaiset pankit ja yhtiöt, jotka olivat aiemmin 1890-luvulla rakentaneet Anatolian rautatien yhdistämään Istanbulin, Ankaran ja Konyan. Radan valmistuminen olisi merkinnyt Berliinistä Bagdadiin ulottuvaa rautatieverkkoa. Saksalaiset pyrkivät perustamaan Bagdadiin Persianlahden sataman. Osmanien valtakunta puolestaan halusi säilyttää valtansa Arabiassa ja pyrki ulottamaan vaikutusvaltaansa Punaisenmeren kautta Egyptiin, jota hallitsi Iso-Britannia. Saksalaiset hankkivat pääsyn ja omistajuuden Irakin öljykentille, ja rautatie Basraan olisi merkinnyt helpompaa kulkua Saksan siirtomaavallan itäisiin osiin Suezin kanavan ohi.lähde?
Rautatiestä tuli ensimmäistä maailmansotaa edeltäneiden kansainvälisten riitojen syy. On esitetty, että riidat olisi ratkaistu ennen sodan alkua, kun Saksa ja Iso-Britannia allekirjoittivat rautatietä koskevan sopimuksen 15. kesäkuuta 1914, mutta kiistoja on pidetty myös yhtenä tärkeimmistä elokuussa samana vuonna alkaneeseen sotaan johtaneista syistä. Tekniset vaikeudet etäisillä Taurusvuorilla ja diplomaattiset keskeytykset hidastivat radan valmistumista. Vuonna 1915 rata oli yhä 480 kilometriä vailla valmistumista, joka rajoitti sen tehokasta käyttöä sodan tavoitteiden hyväksi. Lisäksi britit valtasivat Bagdadin, ja Arabian Lawrencena tunnettu brittiupseeri T. E. Lawrence johti nostattamiaan paikallisia sissijoukkoja etelässä jo valmistunutta Hejazin rautatietä vastaan.lähde?
Britanniasta itsenäistynyt Irak osti alueellaan olevat osuudet ja aloitti radan rakentamisen 1926. Se valmistui 15. heinäkuuta 1940, ja kahden päivän kuluttua Taurus Express lähti ensimmäiselle matkalleen Istanbulin–Bagdadin välille.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Baeckman, Woldemar, Tietosanakirja, osa 11. Täydennysosa, palsta 126, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1922
- ↑ a b Facta 2001, osa 2, palsta 247–248
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bagdadin rautatie Wikimedia Commonsissa
