Saksan siirtomaat
Saksan siirtomaat olivat Euroopan ulkopuolella olevia alueita, jotka olivat Saksan hallinnassa 1800-luvun lopulta vuoteen 1918 asti.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti Versailles’n rauhansopimuksessa kaikki siirtomaansa, jotka joutuivat Kansainliiton mandaattialueina Ison-Britannian, Ranskan, Japanin, Belgian, Australian, Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin hallintaan. Näistä Kamerun jaettiin brittien ja ranskalaisten kesken. Nykyään Tansaniaan kuuluva Tanganjikan alue luovutettiin Isolle-Britannialle, kun taas Ruanda-Urundin seutu luovutettiin Belgialle, ja Namibiasta tuli Etelä-Afrikan mandaattialue. Saksan Uusi-Guinea luovutettiin Australian hallintaan, samoin Nauru. Marshallinsaaret, Mikronesia, Palau ja Pohjois-Mariaanit luovutettiin Japanin hallintaan. Samoan hallinta luovutettiin Uudelle-Seelannille, kun taas Togosta tuli Ranskan mandaattialue. Yhdysvalloille ei tullut sen sijaan yhtäkään mandaattialuetta, koska maa kieltäytyi liittymästä Kansainliittoon.
Siirtomaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alue | Aikakausi | Pinta-ala | Nykyiset valtiot |
---|---|---|---|
Saksan Itä-Afrikka | 1891–1918 | 995 000 km² | Burundi Kenia Mosambik Ruanda Tansania Uganda |
Saksan Lounais-Afrikka | 1884–1918 | 835 100 km² | Namibia |
Saksan Länsi-Afrikka | 1896–1918 | 582 200 km² | Ghana Guinea Kamerun Keski-Afrikan tasavalta Nigeria Togo Tšad |
Saksan Uusi-Guinea | 1884–1918 | 247 281 km² | Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua-Uusi-Guinea Pohjois-Mariaanit Salomoninsaaret Samoa |
Yhteensä | 2 659 581 km² |
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan siirtomaat Wikimedia Commonsissa
- Deutsche-Schutzgebiete.de (saksaksi)