Hijazin rautatie
Hijazin rautatie oli Osmanien valtakuntaan kuulunut rautatie, joka kulki Damaskoksen ja Medinan välillä, ja johon kuului myös sivulinja Daraan ja Haifan välillä. Se oli osa Osmanien rataverkostoa, ja rakennettiin jatkamaan Istanbulista Damaskokseen kulkenutta rautatietä. Rautatie palveli sotilaallisten, poliittisten ja taloudellisten tehtävien lisäksi uskonnollisia tehtäviä helpottaen muslimien vuosittaista hadž-pyhiinvaellusta. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen keskeytti radan rakennustyöt, eikä sitä koskaan jatkettu alkuperäisen suunnitelman mukaan Mekkaan saakka. Sodan aikana rautatie joutui jatkuvasti arabikapinallisten hyökkäyksen kohteeksi, ja sodassa syntyneiden vaurioiden seurauksena rautatie pääsi paikoitellen rappeutumaan sodan jälkeen.
Arabikapinan aikana paikallisten joukkojen mukana ja johdossa toimi brittiläisiä ja ranskalaisia sotilasasiamiehiä, kuten T. E. Lawrence ("Arabian Lawrence"), Herbert Garland, S. F. Newcombe ja P. C. Joyce. Suurimman julkisuuden sodan jälkeen saavuttanut Lawrence, jonka osuudesta historioitsivat ovat myöhemmin väitelleet, kuvaa sotakokemuksiaan ja hyökkäyksiä rautatietä vastaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Seven Pillars of Wisdom (1922).[1] James Nicholson toteaa, että Hijazin rautatie ei ilman Lawrencea olisi nauttinut yhtä suuresta maineesta, mutta huomauttaa, että ilman Hijazin rautatietä ei myöskään olisi ollut Arabian Lawrencea.[2]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nicholson, James: The Hejaz Railway. Lontoo: Stacey International, 2005. ISBN 978-1-900988-81-0 (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hijazin rautatie Wikimedia Commonsissa
- Hejazin rautatiestä kertova sivu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)