Azov-pataljoona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pataljoonan hihamerkki vuosilta 2015–2022

Azov-pataljoona on Itä-Ukrainan kriisin aikana 2014 muodostettu noin 1 400 hengen vahvuiseksi arvioitu vapaaehtoisjoukko, joka toimii Ukrainan sisäministeriön alaisuudessa viranomaisten apuna 14:stä tukikohdasta käsin Itä-Ukrainan separatisteja vastaan käydyssä ATO-operaatiossa.[1] Azov on kerännyt laajaa kansainvälistä mainetta.[2]

Azov on nykyisin eräänlainen sateenvarjojärjestö, jonka sotilaalliset osat tunnetaan Azov-nimellä, siviilijärjestö nimellä Centuria ja liikkeeseen liittyvä puolue on Kansallinen korpus. Azovin poliittisella puolella on vahvempi äärisuuntautuneisuus. Liikkeen puolue on menestynyt vaaleissa kehnosti ja saanut vain pari prosenttia äänistä.[2]

Pataljoonan sotilaita

Pataljoonaa on väitetty etenkin Venäjän tiedotusvälineissä äärioikeistolaiseksi tai fasistiseksi. Venäjän korkein oikeus on nimennyt Azov-pataljoonan terroristijärjestöksi elokuussa 2022.[3] Facebook kielsi Azovin alustoiltaan "vaarallisena järjestönä", mutta peruutti myöhemmin päätöksen ja salli sen ylistämisen Ukrainan puolustautumisen yhteydessä.[2] Vuoden 2022 lopussa Yhdysvalloissa hyväksyttiin laki, joka kieltää aseiden, koulutuksen tai muun avun antamisen Azov-pataljoonalle. Lailla ei kuitenkaan ollut juuri mitään vaikutusta, koska laissa mainittua alkuperäistä "ei-valtiolliseksi aseelliseksi ryhmäksi" kuvattua Azov-pataljoonaa ei ollut tuolloin ollut enää viiteen vuoteen.[4]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azovin perustivat keväällä Ukrainan Patriootti ja Sosiaalinationalistinen kokous. Molemmat ryhmät olivat osallistuneet hyökkäyksiin maahanmuuttajia, romaneita ja muita vähemmistöjä vastaan. Molempien järjestöjen johdossa oli Andri Biletskyi.[2]

Biletskyia kutsuttiin nimellä Valkoinen johtaja (Bely Vozd). Biletskyin sanotaan lausuneen vuonna 2010, että Ukrainan tarkoitus oli johtaa valkoiset rodut viimeiselle ristiretkelle seemiläisten johtamia ali-ihmisiä vastaan. Biletskyi on kieltänyt muukalaisvihan ja sanonut että Azoviin on liittynyt juutalaisia Israelin puolustusvoimista ja tšetšeeni-muslimeja.[2] Biletskyi komensi pataljoonaa vuonna 2014.[1] Pataljoonan tunnus muistuttaa sudenkoukkukuviota, joka usein yhdistetään natseihin.[1][5] Vuonna 2015 arvioitiin, että 10–20 prosenttia sotilaista olisi uusnatseja, mutta vuodesta 2018 alkaen Azovista on siivottu ääriajattelua.[5] Biletskyi valittiin Ukrainan Radaan vuonna 2014. Vuonna 2016 hän perusti Kansallinen korpus -puolueen, joka koostui lähinnä Azovin veteraaneista.[2]

Azovilla on ollut yhteyksiä myös äärioikeistojärjestöihin muissa maissa. Kansallinen korpus koulutti yhdysvaltalaista Rise Above Movementia Odessassa ja kutsui 2019 saksalaisen uusnatsipuoluen Dritte Weg marssilleen Kiovassa. Myös Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kansainvälisten asioiden sihteeri on lupaillut mahdollisuuksia ampuma- ja taistelukoulutukseen Ukrainassa.[6]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pataljoonaan on liittynyt myös joitain ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Vuonna 2014 italialainen Il Giornale -sanomalehti väitti pataljoonaan liittyneissä olleen myös suomalaispalkkasotilaita. Suomen viranomaiset eivät kuitenkaan pystyneet vahvistamaan tietoa.[7][8] Ukrainan sisäministeriö kiisti tiedot ulkomaisista taistelijoista.[1] Pataljoonan tiedotussihteerin Anna Senikin mukaan pataljoonassa on ulkomaalaisia, mutta he eivät kuulu taistelujoukkoihin, vaan auttavat muissa tehtävissä. Hänen mukaansa pataljoonassa ei ollut suomalaisia.[9] Kuitenkin Dagens Nyheter nimesi alkuvuonna 2015 pataljoonassa elokuusta 2014 lähtien taistelleen miehen, joka on Suomen ja Ruotsin kansalainen ja suorittanut Suomessa vuoden mittaisen varusmiespalveluksen.[10]

Yksi kuuluisimpia Azovin ulkomaalaisia jäseniä on ruotsalainen uusnatsi[11] Mikael Skillt, joka on taistellut helmikuusta 2014 saakka tiedusteluryhmän johtajana ja tarkka-ampujana ja omien sanojansa mukaan tappanut marraskuun 2014 alkuun mennessä 150 separatistia. BBC on kertonut että separatistit ovat luvanneet Skilltin tappajalle 7 000 dollarin palkkion. Skilltin oman haastattelun mukaan hän on miljoonan dollarin arvoinen.[12] Biletskyin mukaan Azovin joukoista kuitenkin 95–98 prosenttia on ukrainalaisia ja suurin osa ulkomaalaisista Georgiasta ja Valko-Venäjältä ja muutamat amerikkalaisia, eurooppalaisia ja kanadalaisia seikkailijoita, omistautuneita antikommunisteja tai ukrainalaistaustaisia "puolustamassa esi-isiensä isänmaata."[2] Aiempaan konfliktiin nähden vuoden 2022 jälkeiset vapaaehtoiset ovat joutuneet käymään läpi Ukrainan kansainvälisen legioonan hakuprosessin johon kuuluu kuulustelu ideologiasta ja poliittisesta suuntautumisesta.[2] Nykyisin Azoviin kuuluu Biletskyin mukaan liberaaleja, kirjailijoita jopa äärivasemmistolaisia ja antifasisteja.[2]

Sotapolku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Azov oli pääroolissa puolustamassa Mariupolia Venäjän tukemilta Itä-Ukrainan separatisteilta. Azov liitettiin samana vuonna Ukrainan kansalliskaartiin.[4]

Venäjän helmikuun 2022 hyökkäyksen jälkeen Azov puolusti edelleen Mariupolia, jonne yksikkö motitettiin. Sadat taistelivat linnoittautuivat kaupungin Azovstal-terästehtaan kellareihin mukaan otettujen siviilien kanssa. Viikkoja kestänyt puolustus sai Ukrainan asevoimien johdon ylistämään osastoa sankareina. Joukot antautuivat toukokuun lopulla ja noin 900 jäi vangiksi.[4]

Ilmeisesti noin 50 Azov-rykmentin vankia kuoli räjähdyksessä 29. heinäkuuta 2022 Olenivkassa Donetskin kansantasavallassa. Venäjän puolustusministeriö syytti Ukrainaa vankien parakin tuhoamisesta HIMARS-ohjuksella. Ukraina kielsi syytöksen ja syyttää Venäjää sotarikoksesta.[13]

Osa Azov-vangeista vapautettiin syyskuussa 2022 Turkin ja Saudi-Arabian järjestämän vanginvaihdon jälkeen. Yli tuhat Azovin taistelijaa jäi edelleen vangeiksi Venäjälle, jossa he muodostavat noin viidesosan ukrainalaisista sotavangeista.[4] Kesäkuussa 2023 parinkymmenen Azov-sotilaan oikeudenkäynti alkoi Venäjällä. Kyse oli samoista sotilaista, jotka puolustivat Mariupolia ja jäivät sotavangeiksi kolmen kuukauden taistelujen päätteeksi terästehtaassa. Sotilaita syytettiin kuulumisesta terroristijärjestöön ja toimista Venäjän tukeman Donetskin kapinallishallinnon syrjäyttämiseksi. Heitä uhkasivat vankilatuomiot 15 vuodesta elinkautiseen. Syytettyjä oli alun perin 24, mutta kaksi heistä on vaihdettiin Ukrainan hallussa olleisiin venäläisiin sotavankeihin. Jäljelle jääneistä 22 syytetystä kahdeksan oli naisia, joiden kerrottiin vastanneen Azov-pataljoonan ruokahuollosta.[14]

Uuden Azov-prikaatin merkki, josta sudenkoukkukuvio piilotettu mutta tunnistettavissa

Alkuperäisen Azov-rykmentin tuhouduttua Mariupolissa Azov jakautui kahteen osaan

12. Erikoisprikaati Azov [15]


.lähde?

3. erillinen rynnäkköprikaati aloitti taipaleensa Kiovan aluepuolustuksen pataljoonana. Azovin vapaaehtoiset hakeutuivat tähän pataljoonaan ja aluepuolustuspataljoona muunnettiin prikaatiksi ja liitettiin vakinaisen armeijan vahvuuteen. Yksikkö aseistettiin Naton lahjoittamilla panssarintorjuntaohjuksilla ja kranaatinheittimillä ja yhdysvaltalaisilla M113-vaunuilla ja HMMWV-ajoneuvoilla.[16]

Ukrainan hallitus on nimennyt Azovin yhdeksi hyökkäysprikaateista vuoden 2023 Ukrainan vastahyökkäyksessä, ja Azovin alaisuuteen liitettiin myös muita yksikköjä. Keväällä 2023 Azov pyrki värväämään 6 500 uutta vapaaehtoista.[4]

Centuria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azoviin liitetyn siviilijärjestö Centurian tavoitteena on muuttaa Ukrainan asevoimat ja yhteiskunta aatettaan vastaavaksi. Sitä johtavat Azovin jäsenet. Centurian juuret ovat Kansallisessa militiassa (Natsionalni Druzhyny), joka perustettiin vuonna 2017 Azovin katupartioksi. Ukrainassa oli myös vallalla käsitys että joukot olivat sisäministeri Arsen Avakovin henkilökohtainen armeija.[17] Centuria kuvaa itseään eurooppalais-traditionalistiseksi järjestöksi. Sen tavoitteena on puolustaa Euroopan kansoja Brysselin poliitikoilta ja byrokraateilta.lähde? Centuria ylläpitää eräiden SS-joukko-osastojen perinteitä. Sen jäseniä on kuvattu tekemässä natsitervehdyksiä. Erään sen johtajan mukaan juutalaiset ovat ihmiskunnan tuho ja lisäksi hän syytti juutalaisia yrityksistä pyyhkiä Ukraina historiasta ja maailmankartalta.lähde? Lisäksi liike on vastustanut LGBT-ideologiaa. Se osallistui 2019 äärioikeiston mielenosoitukseen Kiovan Pridea vastaan. 27. marraskuuta 2021 noin 20 se jäsenen uskotaan iskeneen Kiovassa HVLV-klubille, jonka ikkunat rikottiin, sisään suihkutettiin pippurikaasua ja heitettiin räjähde. Paikalle jätettiin Centurian tarra ja seinään maalattiin Azovin Wolfsangel.[18]

Centurian jäseniä on kouluttautunut Hetmanni Petro Sahaidatšnyin kansallisessa maavoimien akatemiassa. Sen jäsenet ovat olleet mukana harjoituksissa Ranskan, Britannian, Kanadan, USA:n, Saksan ja Puolan joukkojen kanssa. Akatemian jäseniä on kuvattu tekemässä natsitervehdyksiä ja he ovat pitäneen tilaisuuksia akatemian tiloissa.[19][20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Heiskanen, Heikki: Salaperäinen Azov-pataljoona – miehet hiihtonaamareissa Yle Uutiset. 22.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
  2. ↑ a b c d e f g h i Sudarsan Raghavan, Loveday Morris, Claire Parker, David L. Stern: Right-wing Azov Battalion emerges as a controversial defender of Ukraine Washington Post. 6.4.2022. Viitattu 14.6.2023. (englanti)
  3. ↑ Russia brands Ukraine's Azov Regiment 'terrorist' group Deutsche Welle. Viitattu 4.8.2022.
  4. ↑ a b c d e Ukraine’s Azov Brigade races to rebuild ahead of fateful fight Washington Post. 26.4.2023. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Ukrainan joukkojen Azov-rykmentillä on uusnatsitaustaa ja ongelmia maineensa kanssa – Venäjä vahvistaa sillä propagandaansa ”puhdistaa” Ukraina natseista Helsingin Sanomat. 24.3.2022.
  6. ↑ Kuzmenko, Oleksiy: The Azov Regiment has not depoliticized Atlantic Council. 19.3.2020. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Nieminen, Iiro-Matti: Supo: Ei tietoa suomalaistaistelijoista Itä-Ukrainassa yle.fi. 22.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
  8. ↑ Johnston, Alan: Italian press review: Berlusconi conviction BBC News. 2.8.2013. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Tolkki, Kristiina: Azovin pataljoona: Mukana ei ole suomalaisia Yle Uutiset. 22.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
  10. ↑ Nurminen, Jussi: Suomen armeijan käynyt Carolus sotii Itä-Ukrainassa – "En voinut jäädä toimettomaksi" Yle Uutiset. 30.1.2015. Viitattu 28.7.2016.
  11. ↑ SvD: Ruotsalainen uusnatsi taistelee Ukrainan puolesta. Helsingin Sanomat. 23.7.2014. Arkistoitu 5.11.2015. Viitattu 28.7.2016.
  12. ↑ Isoniemi, Jaakko: Lehti: Ruotsalaisesta sotilaasta tarjottu miljoonan tappopalkkio Ukrainassa Iltalehti. 4.11.2014. Viitattu 28.7.2016.
  13. ↑ Liz Sly, David L. Stern: Ukraine and Russia trade blame for attack killing Mariupol prisoners Washington Post. 29.7.2022. Viitattu 14.6.2023. (englanti)
  14. ↑ Ukraina juuri nyt | Sotavangiksi jääneiden Mariupolin puolustajien oikeudenkäynti alkoi Venäjällä Satakunnan Kansa. 15.6.2023. Viitattu 15.6.2023.
  15. ↑ Azov Brigade MilitaryLand.net. 17.8.2022. Viitattu 27.4.2024. (englanti)
  16. ↑ 3rd Separate Assault Infantry Brigade – Ukraine’s Counteroffensive, Units to Watch #1 Get the Latest Ukraine News Today - KyivPost. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Paramilitary units or a PR move: 10 facts about “The National Militia Units” Ukraine Crisis Media Center. 2.2.2018. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Potter, Nicholas: Centuria: Was a far-right militia behind an attack on a Kyiv club? Belltower.News. 6.1.2022. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Western countries training far-right extremists in Ukraine - report The Jerusalem Post. 19.10.2021. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Pugliese, David: Far-right extremists in Ukraine brag they have received training from the Canadian Forces: report Ottawa Citizen. 4.10.2021. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Azov-pataljoona&oldid=22354077”