Axel Rappe
| Axel Rappe | |
|---|---|
 Axel Rappe vuonna 1907. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1884 Tukholma |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1945 Karlstad |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Ruotsi |
| Palvelusvuodet | 1902–1944 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota |
| Sotilasarvo | kenraalimajuri |
Axel Oscar Rappe (22. kesäkuuta 1884 Tukholma – 31. lokakuuta 1945 Karlstad)[1] oli ruotsalainen kenraalimajuri ja vapaaherra. Hän osallistui vuonna 1918 vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan, jossa hän toimi valkoisen armeijan Savon ryhmän ja sittemmin Itäarmeijan esikuntapäällikkönä. Hän oli Ruotsin pääesikunnan virkaatekevä päällikkö vuosina 1939–1941 ja kannatti voimakkaasti Ruotsin sotilaallista tukea Suomelle talvisodan aikana.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Axel Rappe kuului Rappen vanhaan sotilassukuun ja hänen isänsä oli kenraali Axel Rappe. Rappe aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena Svean tykistörykmentissä vuonna 1902 ja kävi tykistö- ja insinöörikorkeakoulun vuosina 1906–1907 sekä Ruotsin sotakorkeakoulun 1908–1910. Vuosina 1914–1918 hän oli sotataidon opettajana tykistö- ja insinöörikorkeakoulussa. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1904, luutnantiksi 1907 ja kapteeniksi 1917. Rappe tutustui sotakorkeakoulussa ikätoveriinsa Carl Bennedichiin, ja he molemmat auttoivat vuonna 1917 suomalaista everstiä Nikolaj Mexmontania toteutumatta jääneen kansannousun suunnittelussa Suomeen. Suomen sisällissodan puhjettua Rappe pyysi eron Ruotsin armeijasta liittyäkseen Suomen valkoisiin.[1]
Rappesta tuli helmikuun 1918 lopulla Suomen valkoisen armeijan kapteeni ja hänet nimitettiin kenraalimajuri Ernst Löfströmin komentaman Savon rintaman ylimajoitusmestariksi.[1] Savon rintaman esikuntapäällikkönä Rappe laati suunnitelman 20.–21. helmikuuta suoritettuun Varkauden valtaukseen.[2] Hän sai taistelun jälkeen majurin arvon.[1] Kun huhtikuun alussa muodostettiin uusi Löfströmin komentama valkoisten Itäarmeija, Rappe nimitettiin aluksi sen operatiivisen osaston päälliköksi.[3] Jo 12. huhtikuuta hänet siirrettiin Itäarmeijan esikuntapäälliköksi ja ylennettiin samalla everstiluutnantiksi.[1] Hän laati suunnitelman Viipurin valtaamiseksi, joskin se toteutettiin vasta päämajan vaatimien korjausten jälkeen.[3] Rappe oli tiettävästi Viipurin piityksen ja valtauksen aikana joka päivä humalassa, mutta yritti silti ottaa itselleen kunnian operaation menestyksestä.[4] Rappe päätti palveluksensa Suomen armeijassa heinäkuun 1918 lopussa ja palasi kapteenina Ruotsin armeijaan. Hän sai Suomen 2. luokan vapaudenristin miekkojen kera.[1]
Rappe oli sotataidon opettajana tykistö- ja insinöörikorkeakoulussa vuosina 1922–1929 ja vuodesta 1924 alkaen samanaikaisesti myös Ruotsin pääesikunnan palveluksessa. Hän julkaisi vuonna 1923 Bennedichin kanssa pamfletin Sveriges läge: en krigspolitisk studie, jossa ehdotettiin Ruotsin ja Suomen sotavoimien yhdistämistä mahdollisen Neuvostoliiton hyökkäyksen aikana. Hän kuului myös upseeriryhmään, joka julkaisi vuonna 1930 Antingen eller -nimisen samansisältöisen ehdotuksen Ruotsin puolustusohjelmaksi. Saatuaan ylennyksen majuriksi Rappe toimi Ylä-Norlannin sotilasläänin esikuntapäällikkönä vuosina 1928–1930 ja divisioonaa vastanneen Östra arméfördelningenin esikuntapäällikkönä 1930–1931. Hän oli sotilasasiantuntijana vuoden 1930 maanpuolustuskomissiossa. Sen jälkeen hän oli everstiluutnantiksi ylennettynä pääesikunnan keskusosaston päällikkönä vuosina 1931–1935 ja everstiksi ylennettynä Götan tykistörykmentin komentajana 1936–1938. Vuonna 1938 Rappe siirrettiin Svean tykistörykmentin komentajaksi ja samana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]
Rappe oli Ruotsin pääesikunnan virkaatekevä päällikkö joulukuusta 1939 maaliskuuhun 1941. Talvisodan aikana hän kannatti Ruotsin voimakkaampaa sotilaallista tukea ja asetoimituksia Suomelle. Hän pyrki vaikuttamaan Suomen johtoon Moskovan rauhanehtojen torjumiseksi ja avunpyynnön esittämiseksi länsivalloille maaliskuussa 1940, jotta Ruotsi liittyisi sotaan Suomen puolelle. Hän kuului myös ”decemviri”-ryhmään, joka ehdotti syksyllä 1940 Ruotsin ja Suomen valtioliittoa turvallisuuspoliittisista syistä. Rappe siirrettiin lopulta pois esikuntapäällikön paikalta, kun hän oli toistuvasti arvostellut Ruotsin hallitusta haluttomuudesta auttaa Suomea sotilaallisesti. Myöhemmin hän oli vielä tykistön tarkastajana keväällä 1941, viidennen sotilasalueen komentajana vuonna 1942 ja neljännen sotilasalueen komentajana vuosina 1942–1944. Tukholman ylikomendanttina hän toimi vuodesta 1944 kuolemaansa asti[5]. Häntä harkittiin joulukuussa 1943 Ruotsin uudeksi ylipäälliköksi Olof Thörnellin jälkeen, mutta ei nimitetty. Rappe kuoli äkillisesti 61 vuoden iässä vuonna 1945.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sveriges läge: en krigspolitisk studie. Norstedt, Stockholm 1923
- Ledningen av östarméns operationer. Helsingfors 1928
- Aktuella försvarsproblem. Wettergren & Kerber, Göteborg 1938
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Arvid Cronenberg: Axel O Rappe (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1995–1997). Ruotsin valtionarkisto.
- ↑ Ohto Manninen (päätoim.): Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. osa 2: Taistelu vallasta, s. 239–242. Valtionarkisto, Helsinki 1993.
- ↑ a b Manninen (toim.) 1993, s. 421–423.
- ↑ Teemu Keskisarja: ”Ernst Löfström (1865–1937): unohdettu Viipurin valtaaja”, s. 201–202 teoksessa Muuttuvien tulkintojen Viipuri (toim. Anu Koskivirta, Pentti Paavolainen & Sanna Supponen). Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 18. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Helsinki 2018.
- ↑ Iso tietosanakirja, s. 614. (Täydennysosa II) Helsinki: Otava, 1958.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Axel Rappe Wikimedia Commonsissa
