Nikolaj Mexmontan
Nikolaj Mexmontan (16. kesäkuuta 1860 Nuolijoki, Venäjän keisarikunta – 15. marraskuuta 1932 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri, joka toimi ylitarkastusosaston päällikkönä Suomen sisällissodan aikana. Hän oli Suomen kaartin viimeinen komentaja vuosina 1903–1905.[2]
Nikolaj Mexmontanin isä oli jalkaväenkenraali Fridolf Maexmontan.[1] Mexmontan oli aktivisti ja hän laati suunnitelman tulevaa Suomen itsenäistymiseen tähtäävää kansannousua varten Tukholmassa vuonna 1917 yhteistyössä ruotsalaisten yleisesikuntaupseerien kapteeni Carl Bennedichin ja kapteeni Axel Rappen kanssa.[3] Hän oli yhteydessä Saksaan saaden kontaktin Saksan sodanjohtoon ja kenraali Erich Ludendorffiin. Saksan mukaantuloa Mexmontan piti välttämättömänä, sillä Suomessa oli venäläisiä joukkoja.[4] Mexmontan ei kokenut Tukholmassa toimiessaan olevansa Sotilaskomitean asiamies, vaan pikemminkin yksityishenkilö, mikä aiheutti sekaannusta itsenäisyysaktivistien ja toisaalta myös saksalaisten keskuudessa. Erityisesti yhteydenpito Sotilaskomitean Suomessa olevan keskeisen toimijan ratsumestari Hannes Ignatiuksen suuntaan oli yllättävän vähäistä.[5] Mexmontan olisi itse mielellään siirtynyt kansannousuarmeijan päälliköksi[6], mutta saksalaisten ja itsenäisyysliikkeen Tukholman valtuuskunnan johtajana toimineen vapaaherra Adolf von Bonsdorffin menetettyä luottamuksensa Mexmontaniin itsenäisyysliikkeen sotilaallinen toimisto siirtyi marraskuun 1917 aikana Berliiniin johtajanaan eversti Wilhelm Thesleff.[7]
Suomen sisällissota puhkesi tammikuussa 1918. Kun Mexmontan palasi Ruotsista hänelle annettiin tehtäväksi toimia joukkojen tarkastuksesta vastaavan ylitarkastusosaston päällikkönä valkoisten päämajassa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 18. helmikuuta 1918. Hän toimi ylitarkastusosaston päällikkönä kunnes sota päättyi jääden eläkkeelle 30. toukokuuta 1918. Hän oli ensimmäinen itsenäistymisen jälkeen kenraalikuntaan ylennetty upseeri Suomen armeijassa.[8]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikolaj Mexmontan oli naimisissa kenraali Georg Edvard Ramsayn tyttären Johanna Eleonooran kanssa. Ramsay oli myös Suomen kaartin komentajia. [9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kronlund, Jarl: Suomen puolustuslaitos 1918–1939. WSOY, 1988. ISBN 951-0-14799-0.
- Suomi sodassa. Oy Valitut Palat, 3. Painos 1984. ISBN 951-9078-94-0
- Korpisaari, Harri: Itsenäisen Suomen puolesta: Sotilaskomitea 1915–1918. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-144-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maexmontan, Fridolf Leonard Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kronlund 1988, s. 32.
- ↑ Korpisaari (2009), s. 128-148.
- ↑ Korpisaari (2009), s. 170-187.
- ↑ Korpisaari (2009), s. 146-148.
- ↑ Korpisaari (2009), s. 170-172.
- ↑ Korpisaari (2009), s. 236-250.
- ↑ Suomi sodassa, s. 517.
- ↑ Risto Marjomaa: Ramsay, Georg Edvard (1834 - 1918) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.5.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.