Austin A40 Farina
| Austin A40 Farina | |
|---|---|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Longbridge, Englanti CKD-sarjoina: Zetland, Australia, Meksiko Etelä-Afrikka [1] |
| Valmistaja | British Motor Corporation |
| Valmistusvuodet | 1958 – 1967 |
| Tuotantomäärä | 342 162 |
| Korimalli |
2-ovinen saloon 3-ovinen hatchback 3-ovinen van |
| Edeltäjä | Austin A35 |
| Seuraaja | Austin 1100 |
Artikkelissa Austin A40 kerrotaan Austinin muista, aiemmista A40-malleista.
Austin A40 Farina oli oman aikansa mittapuun mukaan alemman keskiluokan henkilöautomalli, jonka British Motor Corporation toi markkinoille saloon-korisena versiona vuonna 1958. Takaistuimen jälkeen avoimella tavaratilalla ja kaksiosaisella takaluukulla varustettu Countryman-van seurasi vuonna 1959. Aiemmasta käytännöstään poiketen valmistaja ei antanut mallille mitään lisänimeä, vaan auto oli yksinkertaisesti Austin A40. Jo omana aikanaan auton mallinimenä oli yleisesti käytössä A40 Farina, jolla se saatiin erotettua edeltäneistä malleista. BMC:lle epätyypilliseen tapaan mallista ei tehty ns. "badge-engineering"-versioita, vaan sitä valmistettiin ainoastaan Austin-brändin alla.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saloon-mallin tavaratilan luukku oli alareunastaan saranoitu, joten se toimi myös tavaratilan jatkeena. Mallin takaikkuna oli kiinteästi asennettu ja takaistuimen selkänojan takana oli hattuhylly. Hattuhylly oli irrotettavissa ja myös saloon-mallin takaistuimen selkänojan pystyi taittamaan alas, mutta koska istuinosa ei ollut käännettävissä, lattia ei ollut tasainen. [1]
Countryman-versiota voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä hatchback-korisista autoista, sillä siinä yhdistyvät sekä sedan- että farmarikorien ominaisuudet. Takaistuimen istuin eteenkäännettynä ja selkänoja alaskaadettuna malli tarjosi kahden istumapaikan lisäksi rusaasti tasapohjaista tavaratilaa.
Mallin design on italialaisen Pininfarinan studion käsialaa. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikakautena etenkin Torinoon keskittyneitä autoalan studioita työllistivät hintavampien merkkien ja mallien valmistajille tehdyt suunnitelmat, mutta piirustuspöydiltä tuli aineistoa myös kansanautojen kehittelyyn. Monien muiden ajoneuvovalmistajien tavoin British Motor Corporation luotti italialaiseen design-näkemykseen. A40 Farina oli visuaalisen ilmeensä osalta mittakaavassa pienennetty versio Austin Cambridge- ja Morris Oxford -malleista, ilman näiden saloon-korin erillistä tavaratilaa. Myös näiden autojen design oli Pininfarinan kynästä lähtöisin.
Mark I
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| A40 Farina Mark I (ADO 8) |
|
|---|---|
 |
|
| Valmistusvuodet | 1958 – 1961 |
| Tuotantomäärä | 169 612 |
| Muotoilija | Pininfarina |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | BMC A -sarja R4 |
| Iskutilavuus | 948 cm3 [2] |
| Mitat | |
| Massa | n. 750 kg |
| Pituus | 3664 mm |
| Akseliväli | 2121 mm |
| Leveys | 1511 mm |
| Korkeus | 1440 mm |
Saloon-malli esiteltiin vuoden 1958 lokakuussa pidetyssä Lontoon autonäyttelyssä. Malli korvasi A35:n, jolta se peri tekniikkansa. A40 oli muotoilultaan moderni ja edeltäjäänsä valoisampi ja tilavampi. Korin two box -muotoilu oli jopa aikaansa edellä. Auto on ulkonäöstään huolimatta saloon-korinen, takaluukku avasi vain takalasin alapuolisen osan, takalasi itsessään oli asennettu koriin kiinteästi.
Countryman-hatchback tuotiin markkinoille vuosi saloonin jälkeen, lokakuussa 1959. Mallin takaikkuna on hieman saloonin vastaavaa pienempi, näin lasin kehyksestä saatiin riittävän tukeva, jotta myös yläosasta voitiin tehdä avattava ja luukun aukipysymisen varmistavat tuet mahtuivat taittumaan luukun sivuille. Takaluukun sisäpinta oli muotoiltu samaan tasaan tavaratilan lattian kanssa ja sen saranoita oli vahvistettu. Teknisesti malli oli siis pieni estate car eli farmari, yläosan yläreunasta sarnoidulla ja alaosan alareunasta saranoidulla kaksiosaisella takaovella. Lokakuu 1959 toi parannuksia myös molempien mallien varusteisiin; itsepalauttava suuntavilkku ja katon keskelle asennettu sisävalo tulivat vakiovarusteeksi. Alkukesästä 1960 tavaratilan varapyöräsyvennys sai peitelevyn, jonka avulla lattiapinta saatiin tasaiseksi, vaikka varapyörä ei olisi matkassa ollutkaan.
Malli tuli markkinoille samalla BMC:n 950-kuutioisella, A-sarjan nelisylinterisellä rivimoottorilla varustettuna, kuin edeltäjänsä A35. Jousituksena oli edessä kierrejouset, jäykkä taka-akseli oli tuettu puolielliptisillä lehtijousilla. Jarrut olivat hydromekaaniset, eli ns. hybridi-jarrut. Tämä tarkoittaa että etupyörien jarrujen toiminta hoidettiin hydrauliikan avulla, kun taas takajarrut olivat vaijerivälitteiset. Kaikilla pyörillä oli rumpujarrut, edessä rummun halkaisija oli 8 tuumaa ja takana 7". Ohjaus oli ruuvikierukka-tappi –tyyppinen (eng. cam and peg steering).[3][4]
Edessä oli erillisistuimet, takana sohvaistuin alastaitettavalla selkänojalla. Istuimien verhoilumateriaali oli vinyylivahvisteista kangasta. Mallin valinnaisvarusteisiin kuului mm. lämmityslaite, radio ja valkosivurenkaat. Vaihteenvalitsin oli sijoitettu lattialle ja käsijarrun käyttökahva oli etuistuimien välissä. Ovien sivuikkunat eivät olleet veivattavaa mallia, vaan niiden nosto ja lasku tapahtui sormin pienestä ottimesta kiinni pitämällä. Autovarkaiden hidastamiseksi ikkunat pystyttiin lukitsemaan yläasentoon oven sisäkahvan välityksellä.
-
A40 Mk I saloon -
Austin A40 Farina Mark II Countryman
Mark II
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| A40 Farina Mark II (ADO 44) |
|
|---|---|
 |
|
| Valmistusvuodet | 1961 – 1967 |
| Tuotantomäärä | 172 550 |
| Muotoilija | Pininfarina |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | BMC A -sarja R4 |
| Iskutilavuus |
1961 - 62: 948 cm3 1962 - 67: 1098 cm3 |
| Mitat | |
| Massa | n. 780 kg |
| Pituus | 3683 mm |
| Akseliväli | 2210 mm |
| Leveys | 1511 mm |
| Korkeus | 1435 mm |
A40 Farina Mark II esiteltiin vuonna 1961. Mallin akseliväliä oli kasvatettu 3,5 tuumaa (89 mm) ja se oli saanut myös lisää pituutta. Tästä hyötyivät etenkin takapenkillä matkustaneet, kasvaneen polvitilan myötä. Ulkoisena muutoksena auto sai uuden maskin ja sisätiloissa ohjaamo uuden kojetaulun. Moottorin teho nostettiin 37 hevosvoimaan (28 kW).[5] Eteen lisättiin kallistuksenvakaaja ja kaikkien pyörien jarrut muutettiin hydraulisiksi.
Syksyllä 1962 950-kuutioinen moottori korvattiin suuremmalla, 1100-kuutioisella versiolla, joka antoi tehoa 48 bhp. Samaa moottoria käytettiin myös Morris Minor -mallissa, joka A40 Farinan tavoin oli takavetoinen, sekä etuvetoisessa uutuusmalli Morris 1100:ssa, jossa moottori oli asennettu auton keulalle poikittain. Uuden moottorin myötä myös vaihteiston välityksiä muutettiin.
Tämän jälkeen malliin ei juuri tehty muutoksia, niistä mainittavin on vuonna 1964 esitelty uusi, puujäljitelmällä pinnoitettu kojetaulu. Malli pysyi tuotannossa marraskuuhun 1967 asti, mutta sen suurin suosio oli kuitenkin ohi. A40 Farina Mk II:n markkinoita söi muiden merkkien aiheuttaman kilpailun lisäksi konsernin oma, samassa kokoluokassa oleva mallisto. Etenkin vuonna 1962 markkinoille lanseerattu Morris 1100, ja sitä pian seurannut sisarmalli Austin, saivat A40 Farinan vaikuttamaan muotoilultaan vanhanaikaiselta ja ajettavuudeltaan likimain luokattomalta.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malli | A40 Mk I | A40 Mk II | A40 1100 |
|---|---|---|---|
| Valmistusaika | 1958-1961 | 1961-1962 | 1962-1967 |
| Moottori | BMC A-sarja | ||
| Rakenne | R4-ottomoottori, OHV, kaasutin (950: Zenith 26VME, 1100: SU HS2) | ||
| Iskutilavuus | 948 cm³ | 1098 cm³ | |
| Teho | 25,5 kW (35 PS) @ 4750 r/min (netto) |
27 kW (37 PS) @ 5000 r/min (netto) |
37 kW (50 PS) @ 5100 r/min (brutto) |
| Vääntömomentti | 68 Nm @ 2000 r/min (netto) |
68 Nm @ 2500 r/min (netto) |
81,5 Nm @ 2500 r/min (brutto) |
| Puristussuhde | 8,3 : 1 | 8,5 : 1 | |
| Vetotapa | Takaveto | ||
| Vaihteisto | 4-portainen manuaali, 3 suurinta välitystä synkronoitu | ||
| Huippunopeus | 115 km/h | 120 km/h | 131 km/h |
| Kiihtyvyys 0–100 km/h | 31,6 s | 28,5 s | 21,9 s |
| Polttoaineenkulutus | 7,5 l/100 km | 8,3 l/100km | |
Innocenti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italialainen Innocenti valmisti A40 Farina -mallia BMC:n lisenssillä. Valmistus aloitettiin vuonna 1960, Englannista toimitettujen knock-down kitien kokoamisella, mutta pian auto valmistettiin kokonaisuudessaan Italiassa. Innocentin A40 Berlina ja -Combinata -mallit vastasivat Austin A40 Farinan saloon- ja Countryman -versioita.
Emomallinsa tavoin Italian versioissa siirryttiin vuonna 1962 käyttämään suurempaa, 1100-kuutioista moottoria. Tuolloin autojen mallimerkinnäksi muutettiin A40S. Vuonna 1965 Innocenti suunnitteli Combinata-malliin yksiosaisen, yläreunastaan saranoidun takaluukun. Tätä versiota voidaan pitää puhdasoppisena hatchback-korisena autona. Huomionarvoinen seikka on, että Britanniassa ei A40 Farinaa koskaan valmistettu tällä konfiguraatiolla. Innocenti valmisti kaikkiaan liki 68 000 kappaletta A40- ja A40S -autoja.
-
Innocenti A40 Berlina -
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Austin A40 Farina Mk I Saloon & Countryman at www.austinmemories.com
- ↑ http://www.automobile-catalog.com/car/1958/255830/austin_a40_farina.html
- ↑ http://www.uniquecarsandparts.com.au/how_it_works_steering.htm
- ↑ http://what-when-how.com/automobile/steering-components-automobile/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.automobile-catalog.com/car/1961/256010/austin_a40_farina.html
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A40 Farina-kuvia
- A40 -myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
- A40 Farina -videoita
| Merkit | |
|---|---|
| Austin | |
| Austin-Healey | |
| MG | |
| Morris | |
| Princess | |
| Riley | |
| Vanden Plas | |
| Wolseley |
| Merkit | |
|---|---|
| Austin | |
| Austin-Healey | |
| Daimler | |
| Jaguar | |
| Land Rover† | |
| Leyland | |
| MG | |
| Mini | |
| Morris | |
| Princess | |
| Riley | |
| Rover† | |
| Triumph† | |
| Vanden Plas | |
| Wolseley | |
| Huomautukset |
† - Land Rover, Rover ja Triumph eivät kuuluneet BMH-konserniin, vaan ne liitettiin osaksi BLMC:tä vuonna 1968. |