Austin Allegro
| Austin Allegro | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia |
| Valmistaja | Austin |
| Konserni | British Leyland |
| Valmistusvuodet | 1973–1983 |
| Korimalli |
2-ovinen sedan 3-ovinen farmari 4-ovinen sedan |
| Edeltäjä | Austin 1300 |
| Seuraaja | Austin Maestro |
| Vetotapa | etuveto |
Austin Allegro on brittiläinen henkilöautomalli, jota valmisti British Leyland vuosina 1973–1983. Etuvetoinen, keskikokoinen auto noudatti pääsuunnittelija Alec Issigonisin Minissä esittelemiä uutuusperiaatteita: moottori oli poikittain edessä, vaihteisto sen alla ja Allegron jousitus oli brittiläisen Hydrolastic-jousituksen kehittyneempi muoto Hydragas, jossa nesteen jousitusaineena korvasi kaasu. Korimalleina olivat sedan kaksi- ja neliovisina versioina sekä kolmiovinen farmari.
Austin Allegron muotoilu herätti kummastusta, erityisesti sen neliömäisen ja pyöreän väliltä oleva ohjauspyörän muoto. Ratti korvattiinkin pyöreällä vuonna 1975 esitellyssä Allegro Series 2:ssa, joka tarjosi myös taakse lisää jalkatilaa ja kiinteämmän jousituksen. Kolmas facelift, Allegro Series 3, esiteltiin 1979 ja sisälsi muutoksia ulkonäköön ja sisustukseen sekä aiempaa pienemmän 1,0-litraisen moottorivaihtoehdon.
Austin Allegrosta tuli saman yhtiön toisen 1970-luvun automallin, takavetoisen Morris Marinan ohella symboli Britannian autoteollisuuden heikosta tilasta. Allegron pulleita muotoja pidettiin rumina, valmistuslaatua heikkona, ajokäytöstä epävakaana ja koko konseptia heikosti kilpailukykyisenä muualla kuin kotimaassaan.[1]
Allegron valmistusvuosina British Leylandia vaivasivat monet työtaistelut, jotka osaltaan muuttivat koko teollisuudenalan Britanniassa kannattamattomaksi. Samaan aikaan saksalaiset ja japanilaiset autonvalmistajat toivat markkinoille uusia kilpailukykyisempiä automalleja kuten Volkswagen Golf ja toisen sukupolven Toyota Corolla.
British Leylandin luksusmerkki Vanden Plas esitteli 1974 Allegrosta ylellisemmin varustellun version Vanden Plas Princess 1500, jota valmistettiin vuoteen 1980 saakka. Italiassa Allegroa valmistettiin Milanossa nimellä Innocenti Regent. Allegroa valmistettiin myös Belgian Seneffessä.
Myynti Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Austin Allegro tuli Suomessa myyntiin vuonna 1974 ja se korvasi kymmenkunta vuotta vanhan Austin 1100/1300-mallisarjan. Edeltäjään verrattuna kori oli täysin uusi, mutta tekniikka periytyi suurelta osin vanhoista malleista. Korin muotoilusta huolimatta autosta puuttui monikäyttömahdollisuus, joka löytyi esimerkiksi samoihin aikoihin markkinoille tulleesta Volkswagen Golfista. Tekniikan Maailma -lehden koeajajat moittivat Allegron heikkoa viimeistelyä, melko voimakasta melua ja pomppivaa jousitusta. Tuulilasi-lehden kestotestissä Allegro menestyi varsin kehnosti, mitä kuvasti testiryhmän toteamus ”ei kilometriäkään ilman vikoja”. Myyntihinnaltaan Austin Allegro oli kuitenkin kilpailukykyinen – samassa hintaluokassa kuin esimerkiksi Fiat 128 – ja meni kaupaksi kohtalaisesti. Vuoden 1979 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli runsaat 2 500 Austin Allegroa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Austin Allegro - 10 cars that should never have been built, The Telegraph, viitattu 22.5.2015.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä(3. painos), s. 34–35. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Austin Allegro Wikimedia Commonsissa
- Austin Allegro AutoWikissä (suomeksi)
- Allegro Club International (englanniksi)
