Juha Valjakkala

Juha Veikko Valjakkala (myöh. Aslak Valdemar Ahonen, Nikita Joakim Fouganthine, Nikita Bergenström; 13. kesäkuuta 1965 Pori – 27. helmikuuta 2023) oli suomalainen henkirikokseen syyllistynyt henkilö. Hän murhasi vuonna 1988 kolme perheenjäsentä nelihenkisestä Nilssonin perheestä Åmselen kylän hautausmaalla Pohjois-Ruotsissa. Perheestä jäi eloon vain 11-vuotias poika, joka oli tapahtumahetkellä nukkumassa teltassa kotitalonsa pihalla. Valjakkala ja hänen porilainen tyttöystävänsä ja rikoskumppaninsa Marita Routalammi (s. 1966 Pori) olivat heinäkuussa 1988 Pohjoismaiden etsityimmät henkilöt. Myöhemmin Valjakkala (sittemmin Fouganthine ja Bergenström) sai huomiota toistuvilla vankilapaoillaan ja -pakoyrityksillään.

Elämä

Nuoruusvuodet

Juha Valjakkala syntyi vuonna 1965 Porissa ja asui myöhemmin myös Mikkelissä ja Ruotsissa. Koulunsa Valjakkala kävi Porissa, Ulvilassa ja Mikkelissä.

Valjakkala aloitti rikosuransa 15-vuotiaana Äänekoskella, jossa hän varasti viisi ajoneuvoa. Hän sai vuonna 1980 ehdollisen vankeustuomion näistä rikoksista. Myöhemmin Valjakkala varasteli autoja ainakin Lapualla, Jämsässä, Imatralla, Ulvilassa, Juvalla, Piikkiössä, Espoossa ja Helsingissä.

Huhtikuussa 1981 Valjakkala sai puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion, jonka hän vietti Keravan silloisessa nuorisovankilassa.

Valjakkala vietti osan lapsuudestaan äitinsä kanssa Ruotsissa, jossa hän syyllistyi myös autovarkauksiin ja sai vankeustuomioita niistä.

Valjakkala tutustui Marita Routalammiin vuonna 1984. He tehtailivat rikoksia Ruotsissa ja saivat vankeustuomion.

Åmselen kolmoismurha

Murhiin johtanut tapahtumasarja alkoi, kun 22-vuotias Valjakkala vapautui Turun vankilasta 1. toukokuuta 1988 ja lähti kiertelemään Ruotsissa ja Suomessa 21-vuotiaan Marita Routalammin kanssa.

He saapuivat Västerbottenin maakunnassa, Vindelnin kunnassa sijaitsevaan Åmseleen 3. heinäkuuta. Yöllä Valjakkala varasti polkupyörän. 49-vuotias Sten Nilsson ja hänen 16-vuotias poikansa Fredrik lähtivät ajamaan autollaan Valjakkalaa takaa. Ajojahti päättyi hautausmaalle, missä Valjakkala pakotti Stenin ja Fredrikin haulikolla uhaten polvistumaan. Ensin hän ampui Stenin, minkä jälkeen Fredrik yritti anoa armoa valehtelemalla ikänsä. Tästä huolimatta Valjakkala ampui hänetkin. Laukaukset kuuluivat kylään saakka. Perheen 42-vuotias äiti Ewa Nilsson lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hän näki, että Valjakkala istui Stenin autossa, ja koputti ikkunaan. Valjakkala tempaisi oven niin raivokkaasti auki, että Ewa kaatui, mutta tämä pääsi juoksemaan pakoon. Valjakkala sai hänet kiinni ja löi häntä haulikolla niin voimakkaasti, että se pirstoutui. Tämän jälkeen hän puukotti Ewan hengiltä viiltämällä tältä kaulan auki.

Valjakkala ja Routalammi otettiin kiinni 10. heinäkuuta Odensessa, Tanskassa, kun junan konduktööri tunnisti heidät. Kiinniotossa kumpikaan ei tehnyt vastarintaa.

Oikeudenkäynti ja tuomiot

Oikeudenkäynnissä Valjakkalan asianajajana toimi Pelle Svensson ja Routalammin asianajajana Gunnar Falk. Valjakkala ja Routalammi syyttivät toinen toistaan murhista, mutta oikeus uskoi Routalammin tarinaa. Psykiatrisessa tutkimuksessa todettiin kummankin olevan henkisesti ymmärryskykyisiä oikeudessa. Oikeuspsykiatri kuitenkin totesi, että Valjakkalalla oli psykopaattinen persoonallisuus ja että hän oli hyvin aggressiivinen.^lähde?

Valjakkala sai elinkautisen vankeusrangaistuksen kolmesta murhasta sekä lisäksi ikuisen kiellon palata Ruotsiin. Valjakkala aloitti tuomionsa kärsimisen Uumajan vankilassa, mutta hänet siirrettiin kesällä 1989 Suomeen Turun vankilaan.

Routalammi sai kaksi vuotta vankeutta avunannosta törkeään pahoinpitelyyn. Hän oli aikaisemmista rikoksistaan saanut kiellon palata Ruotsiin ennen lokakuun 15. päivää 1997, eikä oikeus katsonut tarpeelliseksi muuttaa määräaikaa.

Routalammi vapautui vankilasta istuttuaan puolet tuomiostaan, jonka jälkeen hän vaihtoi nimensä ja muutti takaisin Poriin. Hän on myöntänyt vapautumisensa jälkeen Iltalehdelle kolme haastattelua; ensimmäisen kesällä 2003, toisen marraskuussa 2006 ja kolmannen 12. helmikuuta 2008.

Vankilapaot

• Syyskuussa 1983 Valjakkala pakeni Keravan nuorisovankilasta saman ikäisen vankitoverinsa kanssa. Pakomatkaa kertyi vajaan kilometrin verran; sitten vartijat päästivät koirat irti. Ne repivät Valjakkalan vankitoverin sairaalakuntoon, eikä tätä enää tuotu vankilaan takaisin. Valjakkala selvisi vähemmällä, ja hänet vietiin eristysselliin, jossa hän viilteli ranteensa auki rikkomansa termospullon lasilla. Haavat ommeltiin ja Valjakkala jatkoi tuomionsa istumista edelleen Keravalla.
• Valjakkalaa pidettiin 1989 Uumajan vankilassa, jonne hänen Göteborgissa asunut suomalaismorsiamensa yritti salakuljettaa aseen ja auttaa häntä pakenemaan 10. kesäkuuta. Yritys kuitenkin epäonnistui. Muutaman viikon kuluttua tästä Valjakkala siirrettiin Suomeen Turun vankilaan.
• Vuonna 1991 Valjakkala yritti karata Riihimäen keskusvankilasta vankitoverinsa kanssa. He yrittivät paeta muurin yli köyden avulla, mutta jäivät kiinni ennen kuin saivat heitettyä köyden muurin yli.
• Valjakkala karkasi 28. huhtikuuta 1994 Riihimäen keskusvankilasta otettuaan panttivangiksi vankilan englannin kielen opettajan. Valjakkala pakeni aseistautuneena autolla kohti pohjoista, mutta jäi kiinni kolmessa tunnissa Janakkalan Saloisissa. Panttivanki ei loukkaantunut tilanteessa. Valjakkala tuomittiin paon takia sekä Riihimäen käräjäoikeudessa että Kouvolan hovioikeudessa 3,5 vuodeksi vankeuteen.
• Vuonna 1997 Valjakkala yritti paeta Turun keskusvankilasta vankitoverinsa kanssa. Kumppanukset kiipesivät vankilan työosastolta katolle päät peitettynä kommandopipoilla. Heidän mukanaan oli omatekoinen haulikko ja talja, mutta heidät kuitenkin havaittiin välittömästi vankilan katolta.
• Valjakkala päästettiin vaimonsa Minna-Maria Huttusen kanssa 8. toukokuuta 2002 kahden päivän vartioimattomalle lomalle Pyhäselän vankilasta. Valjakkala ja Huttunen jättivät palaamatta vankilaan; heidät saatiin kiinni 14. toukokuuta Ruotsissa Piitimen lähistöllä. Pari tuntia kiinnioton jälkeen Valjakkala yritti itsemurhaa Piitimen poliisin tutkintavankilan sellissä. Valjakkala vietiin itsemurhayrityksen jälkeen paikalliseen sairaalaan eikä hänellä ollut lääkärien mukaan hengenvaaraa. Valjakkala tuomittiin sekä Kajaanin käräjäoikeudessa että Itä-Suomen hovioikeudessa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ajo-oikeudetta ajosta ja henkilöauton luvattomasta käyttöönotosta. Käräjäoikeus tuomitsi Huttusen samoista rikoksista 30 päiväksi vankeuteen. Hovioikeus hylkäsi myöhemmin Huttusen osalta syytteen ajo-oikeudetta ajamisesta ja tuomitsi hänet 25 päiväksi vankeuteen auton luvattomasta käyttöönotosta.
• Valjakkala ja hänen 24-vuotias vankitoverinsa yrittivät karata 19. maaliskuuta 2004 Sukevan vankilasta. He kiipesivät 4,5 metriä korkean vankilan muurin yli, mutta vartijat saivat juosten kaksikon kiinni muutaman sadan metrin päässä vankilasta. Valjakkala tuomittiin paon vuoksi Iisalmen käräjäoikeudessa 30 päiväksi vankeuteen. Valjakkala valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen, mutta perui myöhemmin valituksensa ja tyytyi tuomioon.
• Maanantai-iltana 27. marraskuuta 2006 Valjakkala poistui luvatta iltavahvuuslaskennan jälkeen Haminan työsiirtolasta, mihin hänet oli siirretty saman vuoden syyskuussa. Pako huomattiin vasta kahdeksan tunnin kuluttua aamulla. Poliisi etsintäkuulutti hänet kansainvälisesti. Valjakkalan pakomatka päättyi, kun poliisin erikoisyksikkö otti hänet kiinni Helsingin Maunulassa torstai-iltana 30. marraskuuta noin kello 19.30. Valjakkala jäi kiinni poliisin tehtyä rynnäkön kerrostaloasuntoon, jossa hän piileskeli. Poliisi joutui murtamaan oven, koska Valjakkala ja asunnossa hänen kanssaan ollut nainen eivät suostuneet avaamaan. Itse kiinniotto kävi rauhallisesti, eikä Valjakkala tehnyt vastarintaa. Hänet vietiin välittömästi Pasilan poliisiasemalle. Asunnossa Valjakkalan kanssa ollut nainen tuotiin ulos. Poliisi keskusteli naisen kanssa, mutta ei vienyt tätä asemalle. Aiemmin päivällä poliisi oli löytänyt Maunulasta Valjakkalan epäillyn pakoauton, joka oli varastettu hänen pakonsa aikoihin Haminassa. Valjakkala oli aiemmin viettänyt vankilomiaan Maunulassa. Kiinnioton jälkeen Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka ilmoitti, että Valjakkala sijoitetaan jälleen suljettuun vankilaan. Median mukaan Valjakkala yritti pakomatkan jälkeen Helsingin vankilassa Sörnäisissä itsemurhaa hirttäytymällä. Hän pääsi hoitoon Marian sairaalaan eikä saanut vakavia vammoja. Valjakkala vietiin itsemurhayrityksen jälkeen vankimielisairaalaan tutkittavaksi, jonka jälkeen hänet sijoitettiin Kuopion vankilaan. Valjakkala itse kiisti itsemurhayrityksen rikoslehti Alibin haastattelussa (1/2007) ja väitti maanneensa sellin lattialla viinan ja väsymyksen takia. Valjakkalan epäiltiin syyllistyneen pakomatkansa aikana moottoriajoneuvon käyttövarkauteen ja varkauteen, mutta Kotkan kihlakunnansyyttäjä ilmoitti helmikuussa 2008, että ei tule nostamaan syytettä.
• 23. marraskuuta 2011 Valjakkala poistui luvatta Keravan avovankilasta. Hän oli istumassa muutaman kuukauden tuomiota rattijuopumuksesta ja muista pienistä rikkeistä. Valjakkala saatiin kiinni Helsingin Vallilassa 1. joulukuuta, ja kuljetettiin suljettuun laitokseen jatkamaan entistä tuomiotaan.
• 18. marraskuuta 2015 Valjakkala lähti Jokelan avovankilan suljetulta osastolta hänelle myönnetylle opiskeluvapaalle ja jätti palaamatta. Hän oli istumassa vuoden ja kahden kuukauden tuomiota pahoinpitelystä, törkeästä rattijuopumuksesta ja muista pienistä rikoksista. Hänet saatiin kiinni 20. joulukuuta 2015 helsinkiläisen talon ullakolta.
• 24. lokakuuta 2022 Valjakkala karkasi jälleen Keravan avovankilasta lääkärikäynnin yhteydessä.

Pahoinpitely vankilassa

Valjakkala joutui pahoinpitelyn kohteeksi Helsingin keskusvankilassa 21. huhtikuuta 1998. Vankitoveri kävi Valjakkalan kimppuun tämän ollessa poistumassa vankilan ruokalasta. Valjakkala toimitettiin hoidettavaksi Töölön sairaalaan. Häneltä murtui pahoinpitelyssä poskiluu.

Oikeudenkäynti valtiota vastaan

Valjakkala vaati vuonna 2004 Iisalmen käräjäoikeudessa Sukevan vankilan ylivartijalta ja valtiolta 1 500 euron korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä, koska häntä ei viety vankilasta terveyskeskuslääkärin puheille tammikuussa 2004. Valjakkala olisi halunnut kriisiapua, koska hänen vaimonsa oli joutunut liikenneonnettomuuteen, jossa tämä ei tosin loukkaantunut vakavasti. Päivystävä ylivartija ei suostunut sunnuntai-iltana esitettyyn pyyntöön.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen 3. kesäkuuta 2004 vedoten siihen, ettei Valjakkala enää seuraavana arkipäivänä hakeutunut lääkärinhoitoon. Mitään lääkärinlausuntoa Valjakkalalla ei ollut esittää väittämästään kärsimyksestä.

Valtio joutui maksamaan Valjakkalan oikeuskuluja vajaat 2 400 euroa.

Armahdusanomukset

Valjakkala anoi vankeutensa aikana armahdusta presidenteiltä useita kertoja, mutta tammikuuhun 2006 saakka korkein oikeus (KKO) katsoi, ettei anomusta tule hyväksyä. Lopulta tammikuussa 2006 KKO otti kannan, jonka mukaan anomus voitaisiin hyväksyä. Valjakkalan vapautuminen oli kiinni enää presidentti Tarja Halosen päätöksestä, jota KKO:n kanta ei sitonut millään tavoin. Ruotsin viranomaiset ja muun muassa oikeusministeri Beatrice Ask ilmaisivat tuolloin julkisesti vastustavansa Valjakkalan armahdusta. KKO:n kannanoton jälkeen Valjakkala pakeni jälleen vankilasta marraskuussa 2006. Tasavallan presidentti Tarja Halonen hylkäsikin Valjakkalan armahdusanomuksen 12. lokakuuta 2007.

Elinkautisesta ehdonalaiseen vapauteen

Lokakuussa 2006 voimaan tullut laki mahdollisti ehdonalaisen vapautuksen hakemista Helsingin hovioikeudelta. Valjakkala haki vapautusta kesäkuun 2007 alkupuolella ja asiaa puitiin oikeudessa saman vuoden marraskuussa. Hovioikeus ilmoitti 3. joulukuuta 2007, että Valjakkala päästetään ehdonalaiseen vapauteen 1. heinäkuuta 2008. Lain mukaan Rikosseuraamusvirastolla on kaksi kuukautta aikaa hakea muutosta päätökseen, mutta Rikosseuraamusviraston päällikkö, Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka ilmoitti että ei aio hakea muutosta.

Valjakkalan koevapaus alkoi 25. helmikuuta 2008. Saman vuoden toukokuun alussa poliisi etsintäkuulutti hänet. Häntä ei löytynyt asunnostaan, ja hänen valvontapuhelimensakin oli jäänyt asuntoon. Pian Valjakkala jäi kiinni Pohjois-Suomessa Inarissa 11. toukokuuta. Etelä-Suomen aluevankilan johtaja Marjatta Kaijalaisen mukaan karkaaminen ei kuitenkaan vaikuta ehdonalaiseen pääsemiseen, vaan päätös kumoutuu vain, jos Valjakkalaa epäillään niin vakavasta rikoksesta, että hänet vangitaan sen takia. Kesäkuun loppupuolella 2008 Helsingin hovioikeus kuitenkin perui Valjakkalan ehdonalaisen vapauden.

Valjakkala valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja se päätti 17. joulukuuta 2008, että Valjakkala voidaan laskea ehdonalaiseen 2. helmikuuta 2009, koska hänen koevapaudellaan tekemät rikokset olivat lieviä.

21. lokakuuta 2009 Valjakkala jäi vaimonsa kanssa kiinni näpistyksestä Kannelmäen Prismassa. He olivat kätkeneet lihatiskiltä ottamansa tuotteet kärryihin takin alle. Tapauksesta lankesi pariskunnalle sakot.

Heinäkuussa 2010 Valjakkala tuomittiin muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta, rattijuopumuksesta sekä laittomasta uhkauksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Moninkertaisena lainrikkojana hän istuu siitä kaksi kolmasosaa. Saman kuun 5. päivä Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Valjakkalan valtiota vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen. Hän oli vaatinut 30 000 euron korvauksia, koska hänen ehdonalaiseen pääsynsä lykkääntyi puolella vuodella Rikosseuraamuslaitoksen aloitteesta.

Toukokuussa 2011 Fouganthine tuomittiin tammikuussa 2011 tapahtuneesta muun muassa kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja törkeästä rattijuopumuksesta 90 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Saman kuun 13. päivä Valjakkala syyllistyi tuhotyöhön sytytettyään tahallaan Helsingin Vallilan kaupunginosassa sijaitsevan kerrostaloasuntonsa palamaan. Asunto tuhoutui asuinkelvottomaksi. Kesäkuun alussa 2011 edelleen ehdonalaisessa vapaudessa oleva Fouganthine joutui jälleen poliisin kanssa tekemisiin ja poliisin kiinniottamiseksi heiluttuaan aseen kanssa baarissa. Ase paljastui pian leikkiaseeksi. 15. kesäkuuta Fouganthine tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta ja laittomasta uhkauksesta neljän kuukauden ja 20 päivän ehdottomaan vankeuteen.

Kesäkuussa 2012 Fouganthine tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan asuntonsa polttamisesta, tästä rikosnimike oli tuhotyö, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, rattijuopumuksesta sekä kahdesta pahoinpitelystä. Tuomio tuli kesäkuulta 2011, jolloin hän pahoinpiteli kahden muun miehen kanssa ravintolasta raahaamansa miehen sekä sumutti kaasusumuttimella tätä auttanutta naista. Heinäkuussa 2013 hovioikeus alensi tuomion vuoden ja 10 kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi.

Heinäkuussa 2014 Fouganthine tuomittiin vuosina 2012 ja 2014 tehdyistä yhdeksästä rikoksesta vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rikosnimikkeitä oli muun muassa varkaus, pahoinpitely, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. Fouganthine valitti rangaistuksestaan Helsingin hovioikeuteen, joka vahvisti vankeusrangaistuksen toukokuussa 2015.

Tammikuussa 2019 Fouganthine jäi verekseltään kiinni murtautumisesta ravintola Kaisaniemeen, josta hän oli anastamassa alkoholia. Häntä vaadittiin rikosten jatkamisvaaran ja rikoskierteen katkaisun perusteella vangittavaksi, mutta Helsingin käräjäoikeus ei siihen suostunut.

Syyskuussa 2019 Helsingin käräjäoikeus muunsi Bergenströmin aiemmin saaman yhdyskuntapalvelurangaistuksen ehdottomaksi vankeudeksi, koska hän ei ollut suorittanut rangaistuksesta tuntiakaan. Rangaistus oli alun perin tullut törkeästä rattijuopumuksesta sekä kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Bergenströmillä on mahdollisuus hakea ratkaisuun valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

Avioliitot

Valjakkala on ollut useita kertoja naimisissa. Toukokuussa 2008 hän solmi seitsemännen avioliittonsa. Yksi hänen puolisoistaan oli Alexandra Fouganthine.

Yenon Levin murha 1988

Vuonna 2012 Ruotsin poliisi alkoi tutkia, oliko Fouganthinella osuutta vuonna 1988 Ruotsissa tapahtuneeseen israelilaisen Yenon Levin murhaan. Thomas Quick oli tuomittu Levin murhasta, mutta oikeus purki tuomion vuonna 2010. Poliisin mukaan Fouganthine ja Routalammi liikkuivat tapahtuma-aikaan alueella, sillä muun muassa huoltoaseman valvontakamera oli tallentanut heidät tankkaamassa varastettua autoa. Suomen poliisi kuulusteli Fouganthinea Levin murhasta jo kesällä 1988, mutta näyttöä ei löytynyt.

Kuolema

Bergenström kuoli 57-vuotiaana 27. helmikuuta 2023. Kuolinsyytä ja -paikkaa ei ole julkaistu.

Elokuva ja kirjat

Vuonna 1991 Jan Troell ohjasi Åmselen murhista elokuvan nimeltä Il Capitano. Pääosaa esitti Antti Reini.

Ruotsalainen toimittaja David Lagercrantz kirjoitti murhista reportaasikirjan Änglarna i Åmsele (1998). Valjakkalan asianajajana toiminut Pelle Svensson puolestaan kirjoitti teoksen Utan nåd vuonna 2005. Kirjaan sisällytetyt ruumiinavauskuvat aiheuttivat Ilta-Sanomien mukaan järkytystä Ruotsissa. Vuonna 2014 ruotsalainen kirjailija Victoria Larsson julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Ett norrländskt trauma, jossa hän kertoo muun muassa kirjeenvaihdostaan Valjakkalan kanssa.

Valjakkala julkaisi myöhemmällä nimellään Nikita Bergenström muistelmateoksen Nikita vuonna 2021.

Kirjallisuutta

• Bergenström, Nikita: Nikita. Helsinki: Oy Gevalt!, 2021. ISBN 978-952-94-4310-9
• Pohjolan poliisi kertoo 1991 (Artikkeli: Åmselen murhat)

Aiheesta muualla

• Aimo Massisen kolumni 18.5.2002: Barabbas pantiin takaisin häkkiin
• Turun Sanomat 27.3.2004: Kolmoismurhaajan pako päättyi lyhyeen Sukevalla
• Yle Uutiset 28.11.2006: Myös Ruotsin poliisi jahtaa Valjakkalaa
• Ylen Elävä arkisto: Kolmoismurhaaja Juha Valjakkala