Rikos
Rikos on oikeudenvastainen teko, josta on säädetty rangaistus.[1] Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Eräiden rikosten osalta myös yritys on rangaistavaa.
Rikos voi ilmetä sekä toimintana että laiminlyöntinä. Yleensä vain tahallinen mutta joskus myös tuottamuksellinen (huolimaton) teko on rangaistava.[2]
Rangaistuksia rikoksista ovat ehdoton tai ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, sakko, rikesakko ja yhteisösakko. Muualla kuin Suomessa käytössä voivat olla myös kuolemanrangaistus, ruumiinrangaistus ja häpeärangaistus. Rikoksesta voidaan tuomita myös muihin seuraamuksiin, kuten vahingonkorvaukseen.
Vähäisiä oikeudenvastaisia tekoja kutsutaan rikkomuksiksi.[3]
Rikoksen määritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikos on rangaistava teko, joka loukkaa yhteiskunnan arvoja ja normeja. Tämän vuoksi rankaisemisen perustana on monissa maissa lainsäädäntöelimen säätämä rikoslaki, jossa rikokset on kuvailtu.[4][5] Voimassa olevaa lainsäädäntöä täydentää oikeuskäytäntö, jonka ratkaisut määrittävät rajoja sille, minkälaisia seuraamuksia rikoksista aiheutuu. Oikeuskäytäntö ja lainvalmisteluaineisto auttavat ratkaistessa päättämään, minkä rikossäännöksen vaikutuspiiriin teko kuuluu.[6][7]
Rikos on tehty, jos teko täyttää tunnusmerkistön ja on oikeudenvastainen. Syytetyn rankaiseminen edellyttää näiden kahden lisäksi syyllisyyden toteamista.[8] Oikeudenvastaisuus tarkoittaa, että teko on objektiivisesti väärin. Syyllisyys tarkoittaa, että teko on myös subjektiivisesti väärin, eli ei ole olemassa mitään perustetta vapautua vastuusta.[9][5]
Erikoisrikos on rikos, jonka voi tehdä vain tietyssä asemassa tai tietyssä olosuhteessa oleva tai tietyn ominaisuuden omaava henkilö. Erikoisrikokseen syyllinen loukkaa sellaista oikeusnormia, johon sisältyy tai joka on luonut erikoisvelvollisuuden. Erikoisrikos on esimerkiksi virkamiehen tekemä virkarikos, sotilaan tekemä sotilasrikos tai vastaavan toimittajan tekemä päätoimittajarikkomus. Vaikka erikoisrikokseen voi syyllistyä vain tietty henkilö, voi siihen yllyttäjänä tai avunantajana olla tavanomaisessa asemassa oleva henkilö.[10][11]
Rikosten lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikokset voidaan tyypitellä sen mukaan, mitä oikeushyvää rikossäännöksellä on tarkoitus suojata. Eri rikoslajeja ovat:[12]
- Henkilöön kohdistuvat rikokset:
- Henkeen tai terveyteen kohdistuvat rikokset, kuten tappo ja pahoinpitely.
- Henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvat seksuaalirikokset, kuten raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
- Henkilön vapauteen kohdistuvat rikokset, kuten ihmisryöstö ja pakottaminen.
- Yksityisyyteen, rauhaan tai kunniaan kohdistuvat rikokset, kuten salakuuntelu, salakatselu, kotirauhan rikkominen ja kunnianloukkaus.
- Varallisuusrikokset:
- Omistajan oikeuksiin kohdistuvat rikokset, kuten varkaus, kavallus, ryöstö, vahingonteko ja luvaton käyttö.
- Vaihdannan yleisiin intresseihin kohdistuvat rikokset, kuten petosrikokset ja väärennös.
- Liikennerikokset, kuten liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja rattijuopumus.
- Alkoholirikokset ja huumausainerikokset, kuten alkoholin luvaton valmistaminen, salakuljetus ja luvaton myynti, sekä huumausaineen valmistaminen, maahantuonti ja maastavienti, myynti, toiselle luovuttaminen sekä hallussapito.
- Valtiolliset rikokset, kuten valtiopetos ja maanpetos.
- Viranomaistoimintaa ja oikeudenkäyttöä vaarantavat rikokset.
- Yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset.
- Taloudelliseen toimintaan liittyvät rikokset.
Rikoksen vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikos voi olla valmisteluasteella, yritysvaiheessa tai täytetty.[12]
Valmisteluasteella rikos on silloin, kun varsinaista rikosta on vasta alettu valmistella, mutta täytäntöönpanotoimeen ei ole ryhdytty. Rikoksen valmistelu on rangaistavaa ainoastaan erikseen säädetyissä tapauksissa, kuten joidenkin erityisen vaarallisten rikosten yhteydessä.[12]
Yritysvaiheessa rikos on silloin, kun on jo ryhdytty täytäntöönpanotoimiin, eli ollaan tekemässä rikostunnusmerkistössä kuvattuja tekoja. Joskus tämä vaihe määritellään sen mukaan, onko olemassa konkreettinen vaara rikoksen täyttymisestä. Tahallinen rikoksen yritys on rangaistavaa vain silloin, kun niin on erikseen säädetty. Yrityksen jättäminen puolitiehen tai rikoksen seurauksien syntymisen aktiivinen estäminen voivat joskus vapauttaa rikosvastuusta.[12]
Kun rikoksen tunnusmerkistöt ovat toteutuneet kokonaisuudessaan, rikos on täytetty. Joskus puhutaan päättyneestä yrityksestä, millä tarkoitetaan sitä, että tekijä on tehnyt kaiken, mitä rikoksen toteuttaminen on vaatinut, mutta rikokseen kuuluvaa seurausta ei ole vielä ilmentynyt.[12]
Rikoksen osalliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikokseen voi osallistua yksi henkilö, tai useampi henkilö, joilla on erilainen suhde rikokseen. Osallisten vastuu hahmotetaan kolmella roolityypillä: tekijäntoimella, avunannolla ja yllytyksellä.[12]
Päätekijä ja hänen rikoskumppaninsa ovat rikosvastuussa rikoksen tekijöinä. Välillinen tekijä on käyttänyt toista henkilöä välikappaleenaan, kun tämä ei itse voi olla rikosvastuussa esimerkiksi nuoren ikänsä johdosta tai erehdyksen vallassa toimiessaan.[12]
Avunanto rikokseen tarkoittaa rikoksen edistämistä neuvolla, toiminnalla tai kehotuksella ennen tekoa tai sen jälkeen.[12]
Rikokseen yllyttäminen tarkoittaa toisen taivuttamista tai kehottamista rikokseen. Yllytys on rangaistavaa vain, jos yllytetty toteuttaa rikoksen. Joskus yllyttäminenkin on erikseen määrätty rangaistavaksi.[12]
Rikosilmoitus ja syyteoikeus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikoksen tutkiminen lähtee liikkeelle, kun se tulee viranomaisen tietoon. Niitä rikosasioita, joissa poliisi voi käynnistää esitutkinnan omasta aloitteestaan sanotaan virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Tällaisia ovat useimmat rikokset. Niitä tekoja, joista esitutkinta käynnistyy vain jos uhri eli asianomistaja sitä pyytää, kutsutaan puolestaan asianomistajarikoksiksi. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi näpistys, lievä pahoinpitely, kunnianloukkaus ja vaikkapa tekijänoikeusrikkomus.[13]
Rikosilmoituksen ja esitutkinnan jälkeen epäillystä rikoksesta voidaan nostaa syyte yleisessä tuomioistuimessa. Säännönmukaisesti syytteen ajaminen syytettyä vastaan kuuluu viralliselle syyttäjälle. Jos syytettä ei ajeta määräajassa, rikos vanhentuu tietyn ajan kuluttua.[14][15] Epäiltyyn voidaan kohdistaa lainmukaisia pakkokeinoja kuten kiinniotto, noutaminen kuulusteluun, pidätys ja vangitseminen.[16]
Mikäli tutkittavana olevasta rikoksesta on laissa säädetty vähintään 6 kuukauden vankeusrangaistus (kuten lähes kaikissa rikoksissa, kaikkien lievimpiä, sakkorangaistuksella sovitettavia, lukuun ottamatta) saa poliisi suorittaa lisäksi henkilöön käyvän tarkastuksen ja kotietsinnän.[17]
Rikosasian käsittelyn eteneminen Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Rikosprosessi
- Rikoksen uhri tai joku muu henkilö tekee rikosilmoituksen poliisille tai eräissä tapauksissa rikos tulee ilmi muulla tavalla.
- Poliisi ryhtyy tutkimaan rikosta, eli esitutkinta käynnistyy kun on syytä epäillä rikosta. Tähän kuuluu mm. todistusaineiston kerääminen, mahdolliset kotietsinnät ja asianosaisten (rikoksesta epäillyt, todistajat) kuulustelu.
- Asia siirtyy poliisilta syyttäjälle. Asia siirtyy syyteharkintaan. Syyte nostetaan jos sen tueksi on todennäköiset syyt. Syyttäjä nostaa syytteen toimittamalla haastehakemuksen käräjäoikeuteen tai päättää, ettei syytettä nosteta. Jos syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen tai poliisi jo ennen asian syyteharkintaan lähettämistä tekee omaan toimivaltaansa kuuluvan ratkaisun jättää asian tutkimatta mm. sillä perusteella, että rikoksen tunnusmerkistö ei täyty, voi asianosainen viedä sen itse joko rikos- tai riita-asiana itse käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Tutkinnanjohtajana oleva päällystöön kuuluva poliisimies voi myös esittää syyttäjälle esitutkinnan rajoittamista.
- Lievät rikosasiat voidaan käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä.
- Tuomioistuin käsittelee rikoksen oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetyn lain mukaisesti. Pääkäsittelyn jälkeen tuomioistuin antaa asiasta tuomion.
- Syyttäjä, rikoksen uhri eli asianomistaja ja syytetty voivat valittaa tuomiosta, jos he eivät ole siihen tyytyväisiä.
- Jos tuomiosta valitetaan, käsittely jatkuu ylemmässä tuomioistuimessa eli hovioikeudessa. Tuomioistuin päättää valitusten hyväksymisestä.
- Kun rangaistuksen sisältävä tuomio saa lainvoiman, se pannaan täytäntöön. Sakkorangaistusten perinnästä vastaa oikeusrekisterikeskus. Vapausrangaistukset pannaan täytäntöön rikosseuraamusviraston toimenpiteillä.
Syksyllä 2006 tuli voimaan säännökset kirjallisesta rikosprosessista käräjäoikeudessa. Tässä menettelyssä pääkäsittelyä ei järjestetä, koska syytetty on luopunut oikeudestaan asian suulliseen käsittelyyn.
Seuraamukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Rangaistus – ja erityisesti artikkelin osio ”Rangaistukset Suomen lain mukaan”.
Rikoksista on määrätty rangaistukset. Suomessa rangaistusten yleisiä periaatteita ovat, että rangaistukset eivät saa olla julmia tai loukata suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteita, rangaistusten tulee kohdistua vain rikoksen tekijään, eikä tälle saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, ja rangaistusjärjestelmän tulisi olla taloudellinen.[12]
Suomessa käytössä olevat rangaistukset luokitellaan vapausrangaistuksiin (ehdoton tai ehdollinen vankeus ja yhdyskuntapalvelu) ja varallisuusrangaistuksiin (sakko, rikesakko ja oikeushenkilölle määrättävä yhteisösakko). Muita rangaistusmuotoja ovat kuolemanrangaistus, ruumiinrangaistus ja häpeärangaistus, mutta näitä ei Suomessa pidetä hyväksyttävinä.[12]
Eritysrangaistukset koskevat eräitä tiettyjä tekijäryhmiä. Nuorisorangaistus koskee nuoria henkilöitä, ja viraltapano ja varoitus koskevat virkamiehiä.[12]
Rangaistus määrätään valitsemalla rangaistuslaji ja rangaistusasteikko (soveltuvan rikossäännöksen asettamat rajat) sekä mittaamalla rangaistus valitun rangaistusasteikon sisällä. Samanlaisesta teosta kuuluu määrätä samanlainen rangaistus. Rangaistukseen voi liittyä yleisiä koventamis- tai lieventämisperusteita.[12]
Rangaistuksen lisäksi voidaan tuomita muita seuraamuksia, kuten maksettavaksi vahingonkorvauksia, pakkolaitokseen eristäminen, ajokielto, rikoksentekovälineen menetetyksi tuomitseminen, liiketoimintakielto tai lähestymiskielto.[12]
Tietyillä perusteilla rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, vaikka rikos luetaankin syytetyn syyksi. Rangaistavaksi säädetty teko voi jäädä rankaisematta tekijään liittyvistä syistä, kuten jos hän on syyntakeeton, ja eräissä muissa poikkeustapauksissa, kuten hätävarjelu, pakkotila ja esimiehen käsky.[12]
Rikoksen vanhentuminen Suomen rikoslain mukaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikosoikeudellista vanhentumista on kolmea päälajia: syyteoikeuden vanhentuminen, rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentuminen ja rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden vanhentuminen.[18]
Yleisen syyteoikeuden vanhentumisen vaikutus on se, että ellei syytettä ole nostettu määräajassa rikoksen tekemisestä, rangaistusta ei saa tuomita. Vanhentumisen vaikutus katsotaan aineellisoikeudelliseksi, se poistaa teon rangaistavuuden. Vanhentumisajan pituus on yleensä porrastettu rikoksesta määrätyn enimmäisrangaistuksen mukaan. Jos rikoksesta voi seurata elinkautisrangaistus, se ei vanhennu. Myöskään rikokset ihmisyyttä tai rauhaa vastaan eivät vanhennu riippumatta siitä, mikä on ankarin mahdollinen niistä seuraava rangaistus.
Syyttäjällä on mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pidennystä syyteoikeuden vanhentumisaikaan. Vanhentumista voidaan siirtää kerran yhdellä vuodella, mikäli erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista ja
- rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen,
- rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai
- rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä.
On mahdollista, että teosta on nostettu syyte ja vastaaja on saatu haastettua, mikä katkaisee syyteoikeuden vanhentumisen. Jos vastaajaa ei kuitenkaan saada oikeuteen tai oikeudenkäynti pitkittyy jostain muusta syystä, rangaistuksen tuomitseminen voi viivästyä. Tällöin rangaistusta ei saa tuomita, jos rangaistukseen tuomitsemisen estävä vanhentumisaika ylittyy.
Edellä mainitulla kovimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä on asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa tehdystä rikoksesta säädetty enimmäisrangaistukseksi.
Kerran tuomittu rangaistus voi jäädä täytäntöönpanematta esimerkiksi viranomaisen virheen tai tuomitun karkaamisen vuoksi. Tällöin tarpeeksi kauan kestänyt pakoilu voi merkitä sitä, että rangaistus raukeaa. Jos rangaistuksen täytäntöönpanoa ei ole lainkaan aloitettu, sen raukeamisaika lasketaan tuomitsemishetkestä. Muutoin raukeaminen lasketaan hetkestä, jolloin täytäntöönpano keskeytyi esimerkiksi karkaamisen vuoksi.
| Kovin mahdollinen rangaistus (tai tuomittu rangaistus) | Syyteoikeuden vanhentumisaika | Rangaistukseen tuomitsemisen vanhentuminen | Rangaistuksen täytäntöönpanon vanhentuminen |
|---|---|---|---|
| sakkoa tai enintään vuosi | 2 vuotta | 10 vuotta | sakko viidessä vuodessa, vankeus kymmenessä |
| yli 1 vuosi ja enintään 2 vuotta | 5 vuotta | 20 vuotta | 10 vuotta |
| yli 2 vuotta ja enintään 4 vuotta | 10 vuotta | 20 vuotta | 10 vuotta |
| yli 4 vuotta ja enintään 8 vuotta | 10 vuotta | 20 vuotta | 15 vuotta |
| yli 8 vuotta | 20 vuotta | 30 vuotta | 20 vuotta |
| elinkautinen vankeusrangaistus | ei koskaan | ei koskaan | ei koskaan |
Asianomistajarikosten erityinen yhden vuoden vanhentumisaika poistui laista 1. tammikuuta 2006.
Virkarikokset vanhentuvat muiden rikosten tapaan, kuitenkin siten, että niiden lyhyin vanhentumisaika on viisi vuotta. Lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset vanhentuvat vasta, kun niiden uhri täyttää 28 vuotta eli on kulunut kymmenen vuotta hänen tulemisestaan täysi-ikäiseksi. Luonnonsuojelu-, ympäristö- ja rakennussuojelurikokset vanhentuvat kymmenessä vuodessa.
Rikoksista, joista määrätään suurempi rangaistus kuin sakko, jää merkintä rikosrekisteriin rajatuksi ajaksi, poikkeuksena siviilipalvelusrikos ja asevelvollisuudesta kieltäytyminen, joista ei merkintää tule.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rikollisuus
- Kriminologia
- Dekriminalisointi
- Luettelo Suomen rikoslain mukaisista rikoksista
- Sotarikos
- Sovittelu
- Suomen rikoslaki
- Politiarikos
- Peloteteoria
- Retributiivinen rangaistusteoria
- Terapeuttinen eli korjaava teoria
- Nuorisorikollisuus
- Ulkomaalaisten rikollisuus Suomessa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus. Edita, 2008. Teoksen verkkoversio (maksullinen).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ rikos. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ oikeusministerio.fi oikeusministerio.fi. Viitattu 1.7.2024.
- ↑ rikkomus. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Havansi, Erkki: Oikeudenkäynti ja pakkotäytäntö, s. 12. Forum Iuris, 2007.
- ↑ a b Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti: Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi, s. 3–8. Talentum, 2013.
- ↑ Frände 2008, s. 9–12.
- ↑ Frände 2008, s. 50.
- ↑ Frände 2008, s. 3.
- ↑ Tolvanen, Matti: Tieliikennerikokset, s. 4–6. Kauppakaari Oyj, 1999.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana erikoisrikos.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana delictum.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Rikosoikeuden peruskäsitteitä ja -periaatteita Helsingin yliopiston avoin yliopisto. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ Havansi 2007, s. 60–61.
- ↑ Havansi 2007, s. 61.
- ↑ Havansi 2007, s. 146.
- ↑ Havansi 2007, s. 127.
- ↑ Havansi 2007, s. 130, 133.
- ↑ Tämä luku perustuu kokonaisuudessaan Rikoslain (Arkistoitu – Internet Archive) 8. lukuun, sellaisena kuin se on muutettuna viimeksi lailla 297/2003.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto: Rikokset
- Rikospaikka, kotimaisia rikoksia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Findikaattori – Poliisin tietoon tulleet rikokset (aikasarja vuodesta 1980 alkaen)