Nuorisorikollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nuorisorikollisuus tarkoittaa nuorten ihmisten tekemää rikollista toimintaa eli sellaista toimintaa, josta on laissa säädetty rangaistus. Suomessa nuorina rikoksentekijöinä pidetään henkilöitä, jotka olivat rikoksen tekohetkellä 15 mutta eivät 21 vuotta täyttäneitä.[1][2] Monissa muissa maissa taas nuorisorikollisuus tarkoittaa pelkästään alaikäisten tekemää rikollista toimintaa.[3] Nuoruuden on todettu olevan rikosten tekemisen kannalta varsin aktiivista aikaa: esimerkiksi Suomessa vuonna 2017 noin joka viides rikokseen syylliseksi epäilty oli alle 21-vuotias.[4]

Erityissäännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa yhteiskunnissa on laissa säädetty erityissäännöksiä nuorille rikoksentekijöille. Yhdysvalloissa osavaltiosta riippuen alle 16–18-vuotiaat tuomitaan erillisessä nuorisotuomioistuimessa, mutta alaikäinen voi tyypillisesti saada vakavimmista rikoksista yhtä ankaran tuomion kuin aikuinenkin.[5] Ruotsissa 15–20-vuotiaana rikoksen tehneet tuomitaan niin sakko- kuin vankeusrangaistuksiin lievennetyllä asteikolla porrastetusti siten, että jokaisen iän täytettyään rangaistusasteikko nousee. Esimerkiksi 15-vuotiaiden rangaistustaso on 20 prosenttia, 18-vuotiaiden 50 prosenttia ja 20-vuotiaiden 75 prosenttia siitä, mitä aikuisille rikoksentekijöille annettaisiin. Ruotsissa alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, 15–17-vuotiaiden tuomitseminen vankilaan edellyttää painavia syitä, eikä alle 21-vuotiasta voi tuomita elinkautiseen vankeuteen.[6][7]

Suomessa alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, mutta heihin kohdistetaan lastensuojelulain mukaisia toimenpiteitä ja heilläkin on vahingonkorvausvelvollisuus. 15–17-vuotiaana rikoksen tehneelle rangaistuksen määrä on enintään 3/4 siitä, mitä täysi-ikäiselle tekijälle tuomittaisiin. Alle 18-vuotiasta ei myöskään voi tuomita ehdottomaan vankeuteen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Sen sijaan 15–17-vuotias voidaan tuomita nuorisorangaistukseen, jos sakko katsotaan riittämättömäksi, mutta ehdoton vankeus liian ankaraksi rangaistukseksi.[8] 18 vuotta täyttäneelle kaikki rangaistukset mitataan täydeltä asteikolta, ja myös elinkautinen vankeusrangaistus on mahdollinen. Alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta ehdottomaan vankeuteen tuomitulla on kuitenkin aikaistettu mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen, ja rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan myös tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan.[9]

Tutkimusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosikymmeninä ensimmäisiä rikoksiaan tekevien nuorten keski-ikä on tutkimusten mukaan laskenut selvästi. Nuorisorikollisuuteen on arviolta monta syytä, ja ne voivat liittyä muun muassa kehitysvaiheeseen, ryhmäpaineeseen, päihderiippuvuuteen, syrjäytymiseen, impulsiivisuuteen tai käytöshäiriöihin.[10] Erään tutkimuksen mukaan jopa 60–80 prosenttia nuorista on tehnyt jonkin laittoman teon nuoruutensa aikana.[11] Teot voivat vaihdella esimerkiksi alaikäisen päihteiden käytöstä tai koulupinnaamisesta omaisuus- ja väkivaltarikoksiin.[11] Useimmat nuorten tekemät rikokset ovat kuitenkin suhteellisen lieviä, eivätkä ne yleensä sisällä väkivaltaa. Suurin osa nuorten rikoksista on kasautunut pienelle tekijäjoukolle, ja huomattava joukko nuorista syyllistyy rikoksiin vain ani harvoin jos koskaan.[2] Ne nuoret, jotka tekevät toistuvasti laittomia tekoja tai syyllistyvät väkivaltarikoksiin, jatkavat muita todennäköisemmin rikollista toimintaansa myös nuoruutensa jälkeen.[12] Jos nuoren rikollisuuteen ei puututa, on suurempi riski että nuori uusii rikoksensa ja hänestä kehittyy taparikollinen.[13] Vähemmän rikoksia tehneet nuoret kuitenkin usein luopuvat rikosten tekemisestä varhaisaikuisuudessa, kun rikosten tekeminen ei enää kiehdo kuten nuorempana, tai aikuistumiseen kuuluvien elämänmuutosten sysäämänä. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saaminen taikka parisuhteen vakiintuminen.[2]

Tutkimusten mukaan rikkinäinen perhe, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen kaltoinkohtelu, konfliktit kotona sekä nuoren koulunkäyntiongelmat, käytöshäiriöt ja varhainen päihteiden käytön aloittaminen lisäävät nuoren riskiä ajautua rikolliseen toimintaan. Sen sijaan vanhempien kiintymys, tuki ja huolenpito ovat suojaavia tekijöitä väkivaltaa ja rikollisuutta vastaan.[14][15][16]

Yleisesti ottaen miehet tekevät naisia selvästi enemmän rikoksia, mutta nuoruusiässä sukupuolten välinen ero on pienimmillään. Nuoret tytöt ja pojat tekevät lähes yhtä paljon lieviä varkauksia ja vahingontekoja. Samoin yhtä yleisiä ovat huumekokeilut. Sen sijaan väkivaltarikokset ja törkeämmät omaisuusrikokset ovat selvästi yleisempiä pojilla.[2][17][18]

Tilastoja Suomesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Suomessa alle 21-vuotiaiden osuus kaikista rikoslakirikoksiin syylliseksi epäillyistä oli 19,8 prosenttia. Nuorten osuudet olivat suuria alkoholirikoksissa, ryöstöissä, vahingonteoissa, moottoriajoneuvon varkauksissa sekä törkeissä liikenneturvallisuuden vaarantamisissa. Ryöstöihin syylliseksi epäillyistä 39,2 prosenttia ja vahingontekoihin epäillyistä 40,3 prosenttia on nuoria. Sen sijaan pahoinpitelyihin epäillyistä viidennes[4] ja henkirikoksiin syyllistyneistä vajaa kymmenesosa on nuoria.[19][20] Nuorten tekemät varkaudet ja vahingonteot ovat vähentyneet Suomessa 25 viime vuoden aikana.[21] Nuoria tuomitaan Suomessa harvemmin vankilaan kuin aikuisia. Vuonna 2014 alle 18-vuotiaille langetetuista tuomioista yksi prosentti oli ehdottomia vankeustuomioita, 18–20-vuotiailla vastaava luku oli viisi prosenttia ja yli 21-vuotiailla kymmenen prosenttia. Samana vuonna Suomen vangeista alle kolme prosenttia oli alle 21-vuotiaita.[22]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Siegel, Larry J.; Welsh, Brandon C.: Juvenile Delinquency: The Core. 4 painos. Belmont, Kalifornia: Larry J. Siegel, 2010. ISBN 978-0-495-80986-9 (englanniksi)
  • Steinberg, Laurence: Adolescence. 8 painos. Boston, Massachusetts: Laurence Steinberg, 2007. ISBN 0-07-340548-5 (englanniksi)
  • Moffitt, Terrie E.: ”Life-Course-Persistent versus Adolescence-Limited Antisocial Behavior”, Developmental Psychopathology. 2 painos. Hoboken, New Jersey: Terrie E. Moffitt, 2006. ISBN 0-471-23737-X Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bergström, Gunnar: Kriminalitet som livsstil. 4 painos. Tukholma, Ruotsi: Gunnar Bergström, 2010. ISBN 91-88872-56-4 (englanniksi)
  • Lilly, J. Robert; Cullen, Francis T.; Ball, Richard A.: Criminological theory: context and consequences. 5 painos. Thousand Oaks, Kalifornia: J. Robert Lilly, 2011. ISBN 978-1-4129-8145-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ungdomar och brott. Tukholma: Brottsrummet, 2013. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja kielitoimistonsanakirja.fi.
  2. ↑ a b c d Nuorisorikollisuus Kriminaalihuollon tukisäätiö. 15.1.2018. Arkistoitu 6.10.2019. Viitattu 6.10.2019.
  3. ↑ Siegel & Welsh 2010
  4. ↑ a b Rikos- ja pakkokeinotilasto - Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus 2017 (PDF) Tilastokeskus. 8.5.2018. Viitattu 6.10.2019.
  5. ↑ Yli 2 000 alaikäistä istuu elinkautista USA:ssa Turun Sanomat. 13.10.2005. Arkistoitu 19.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
  6. ↑ 2 kap. 7 § Brottsbalken lagen.nu. (ruotsiksi)
  7. ↑ Vilka olika ”rabatter” på straff för brott förekommer i Sverige? Lexiqon.se. Viitattu 19.12.2019. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Nuori rikoksentekijä Oikeus.fi. 10.7.2019. Arkistoitu 6.10.2019. Viitattu 6.10.2019.
  9. ↑ Nuorten ehdollisen vankeuden valvonta Rikosseuraamuslaitos. 25.6.2019. Arkistoitu 13.5.2021. Viitattu 6.10.2019.
  10. ↑ Lilly, Cullen & Ball 2011
  11. ↑ a b Steinberg & Welsh 2008
  12. ↑ Moffitt 2006
  13. ↑ Bergström 2006
  14. ↑ Farrington, David P.; Gaffney, Hannah; Ttofi, Maria M.: Systematic reviews of explanatory risk factors for violence, offending, and delinquency. Aggression and Violent Behavior, 2017, 33. vsk, s. 24–36. doi:10.1016/j.avb.2016.11.004 (englanniksi)
  15. ↑ Nuori rikollinen napattava kaidalle polulle ajoissa Yle Uutiset. 2.12.2015. Viitattu 6.10.2019.
  16. ↑ Miten nuoresta tulee rikollinen? Nämä tekijät ennustavat Suomen Kuvalehti. 9.4.2010. Viitattu 6.10.2019.
  17. ↑ Brottsrummet 2013
  18. ↑ Teinien väkivallassa uusi ilmiö: Tappelut videoidaan kaikkien nähtäville – ”Jumppausvideoissa” käydään porukalla uhrin kimppuun HS Kaupunki. 23.9.2020. Paananen, Veera; Näveri, Anna. Viitattu 23.9.2020.
  19. ↑ Nuoret miehet henkirikosten tekijöinä Väkivallan vähentäminen. 28.2.2014. Arkistoitu 6.10.2019. Viitattu 6.10.2019.
  20. ↑ Nuorten tekemät henkirikokset ovat harvinaista, mutta usein raaempia, kuin aikuisten tekemät Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2019.
  21. ↑ Nuorten kokonaisrikollisuus 1995-2016 findikaattori.fi. Arkistoitu 6.2.2020. Viitattu 6.10.2019.
  22. ↑ Seuraamusjärjestelmä 2015 - kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Viitattu 6.10.2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nuorisorikollisuus&oldid=22606995”