Lähestymiskielto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lähestymiskielto on turvaamistoimen luonteinen[1] siviilioikeuteen kuuluva keino. Lain lähestymiskiellosta mukaan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai rikoksen uhan vuoksi voidaan kieltoon määrättyä kieltää ottamasta yhteyttä kiellolla suojattavaan. Lähestymiskiellolla voidaan myös pyrkiä estämään vastaisuudessa tapahtuvaa vakavaa häirintää. Lähestymiskiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos ja rangaistus on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta[2].

Lähestymiskiellon määrääminen on 26.9.2014 alkaen edellyttänyt objektiivisesti arvioitavissa olevaa näyttöä, eikä hakijan oma uhkakokemus ole enää riittävä peruste kiellon määräämiseksi.[3] Tällä pyritään ehkäisemään väärinkäytöksiä ja säilyttämään kieltoon haettavan oikeusturva. Korkeimman oikeuden 26.9.2014 ennakkotuomion mukaan "lähestymiskielto merkitsee kieltoon määrättävän liikkumisvapauden rajoittamista, rekisteröintiä ja jonkinasteista leimautumistakin".[3]

Lähestymiskieltoasia käsitellään kiireellisenä lähestymiskieltoa hakevan kotipaikkakunnan käräjäoikeudessa. Lähestymiskieltoasiat liittyvät kuitenkin tavallisesti rikosasioihin ja lähestymiskieltohakemusten liitteinä on viittauksia aikaisempiin tai tutkittaviin rikosasioihin. Laki lähestymiskiellosta on ollut Suomessa voimassa 1.1.1999 alkaen. Lakiuudistuksen takana vaikutti feministinen liike ja yhteiskuntapoliittinen paine naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi[4].

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lähestymiskielto on voimassa käräjäoikeuden määräämän ajan, enintään kuitenkin vuoden. Lähestymiskiellon uudistaminen edellyttää uutta lähestymiskieltohakemusta ja uuden kiellon tarve arvioidaan tuomioistuinkäsittelyssä. Perheen sisäinen lähestymiskielto on voimassa enintään kolme kuukautta. Lähestymiskiellosta on kaksi muotoa: perusmuotoinen ja laajennettu lähestymiskielto. Lisäksi on olemassa väliaikainen lähestymiskielto, jonka poliisi voi määrätä, mutta jonka myöhemmin ratkaisee käräjäoikeus.

Lähestymiskieltoa hakenut voi sellaisen määrättyä ottaa yhteyttä poliisiin, kun lähestymiskieltoon määrätty rikkoo lähestymiskieltoa. Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa ja rangaistus siitä on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta.

Kiellettävillä yhteydenotoilla tarkoitetaan esimerkiksi fyysistä vierailuyritystä sekä yhteydenottoja erilaisia kommunikaatiovälineitä käyttäen (puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköpostiviesti ym.). Lähestymiskieltoon määrätty ei saa olla samassa tilassa lähestymiskieltoa hakeneen kanssa ja siinä tapauksessa, että he ovat sattumalta samassa tilassa, lähestymiskieltoon määrätyn on poistuttava tilasta.

Lähestymiskielto merkitään poliisin sisäiseen Patja-järjestelmään (poliisin erityinen henkilörekisteri), josta se on vain poliisien nähtävissä. Lähestymiskieltoon määrätylle ei siis tule lähestymiskiellosta merkintää rikosrekisteriin. Lähestymiskieltomerkintä poistuu Patja-järjestelmästä lähestymiskiellon umpeutuessa. Aikaisemmin saatua lähestymiskieltoa ei käytetä uuden lähestymiskiellon tarpeen arvioimiseen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki lähestymiskiellosta on ollut Suomessa voimassa 1.1.1999 alkaen. Lakiuudistuksen taustalla vaikutti feministinen liike ja yhteiskuntapoliittinen paine naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi[4].

Lakiin lähestymiskiellosta lisättiin perheensisäinen lähestymiskielto ja se tuli voimaan 1.1.2005 alkaen.[5]

Korkeimman oikeuden ennakkotuomion mukaan lähestymiskiellon määrääminen on 26.9.2014 alkaen edellyttänyt objektiivisesti arvioitavissa olevaa näyttöä, eikä hakijan oma uhkakokemus ole enää riittävä peruste kiellon määräämiseksi.[3]

Hakeminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähestymiskieltoa voi hakea kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Myös viranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla sitä tehdä. Poliisi voi harkintaansa käyttäen määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, joka astuu voimaan välittömästi. Väliaikainen lähestymiskielto voidaan määrätä vaikka vastapuolta ei tavoitettaisikaan, mutta väliaikaisenkin lähestymiskiellon ratkaisee käräjäoikeus.

Lähestymiskiellon hakemisen taustalla on yleensä jotain aiemmin tapahtunutta häirintää, uhkailua tai jopa väkivaltaa, ja lähestymiskieltoa hakeva haluaa estää tällaisen häirinnän jatkossa. Tyypillisimpiä tapauksia, joissa lähestymiskieltoa voidaan käyttää, ovat entisen puolison tai seurustelukumppanin esimerkiksi puhelimitse tai vierailuyrityksin tapahtuva vakava häirintä. Lähestymiskiellon hakemisen syyt ovat kuitenkin moninaiset.

Lähestymiskieltoa haetaan poliisilta tai suoraan kotipaikkakunnan käräjäoikeudelta. Lähestymiskieltohakemukset yleensä tehdään kirjallisesti täyttämällä siihen tarkoitettu lomake, jossa on kohdat perusteluille ja todistajien ilmoittamiselle. Lähestymiskieltohakemukseen liitetään todisteita. Vuodesta 2015 alkaen asianosainen ei saa tekemänsä rikosilmoituksen ilmoitusosasta kopiota, jos siinä esiintyy rikoksesta epäillyn nimi, kunnes esitutkinta on valmistunut. Puutteellisesti täytetty lähestymiskieltohakemus tulee hakijan täydennettäväksi.

Käsittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähestymiskieltoasia käsitellään kiireellisenä hakijan kotipaikkakunnan käräjäoikeudessa. Lähestymiskieltoasia annetaan tiedoksi kieltoon haettavalle noin kymmenen vuorokauden kuluttua lähestymiskieltohakemuksen saapumisesta. Puutteellinen lähestymiskieltohakemus palautuu hakijalle täydennettäväksi. Kieltoon haettavan osallistuminen istuntoon (asian käsittelyyn) ei ole pakollista. Kieltoon haettavalta voidaan pyytää kirjallista vastinetta ennen istuntoa, jos käräjäoikeus arvioi sen tarpeelliseksi.

Lähestymiskieltoasian tuomioistuinkäsittely on noin 20 vuorokauden sisällä lähestymiskieltohakemuksen jättämisestä. Lähestymiskieltoasian istunto ei vastaa täysin rikosasian istuntoa, vaan istunto on muodoltaan kevyempi ja muistuttaa keskustelutilaisuutta. Istunnossa kuullaan vuorotellen hakijaa ja häntä, jota vastaan lähestymiskieltoa haetaan. Lisäksi istunnossa voidaan esittää todisteita sekä kuulla ulkopuolisia näkemyksiä hakijan lausuntoa tukevilta todistajilta. Istunnossa esitetään häirinnän laatu ja arvio häirinnän jatkuvuudesta. Osapuolet voivat tehdä istunnossa sovinnon, jolloin oikeuden ratkaisua ei tarvita. Lopuksi osapuolet hyväksyvät asian jättämisen tuomareiden ratkaistavaksi, osapuolet poistuvat oikeussalin ulkopuolelle ja jonkin ajan kuluttua heidät kutsutaan takaisin oikeussaliin kuulemaan ratkaisu.

Jos kieltoon määrättävä ei saavu asian käsittelyyn edes muodollisesti kiistämään syytöksiä, lähestymiskieltoon määrääminen on melko varmaa. Saapumatta jättäminen katsotaan tietynlaiseksi kannanotoksi asiaan ja oletetaan, että jos lähestymiskieltohakemus olisi perusteeton, kieltoon määrättävä olisi saapunut istuntoon ainakin muodollisesti puolustamaan itseään. Lähestymiskieltoon määräämisen täytyy silti olla lainmukainen ja hakijan on esitettävä objektiivisesti arvioitavissa oleva näyttö.[3]

Rikosasia(t) käsitellään lähestymiskieltoasiasta erikseen, mutta lähestymiskieltoasia voidaan käsitellä rikosasian yhteydessä. Lähestymiskieltoa voidaan hakea rikoksen esitutkinnan ollessa vielä käynnissä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös vain yhden tuomarin läsnä ollessa. Lähestymiskieltoasian ratkaisusta voi valittaa hovioikeuteen, mutta valittaminen maksaa.

Ongelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikuttavuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävä lähestymiskieltoon liittyvä ongelma on, että kykeneekö se suojaamaan henkilöitä tosiasiassa eli onko se tarpeeksi vaikuttava? Lähestymiskieltoja rikotaan, vaikka se on rangaistavaa. Vakavissa tapauksissa lähestymiskieltoon määrätty ehtii esimerkiksi murhata lähestymiskiellosta välittämättä (lähestymiskieltoa hakenut ei ehdi/pysty ottamaan yhteyttä poliisiin tai poliisi saapuu paikalle liian myöhään). Lähestymiskiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos, mutta siitä seuraa vain sakkoja. Lähestymiskiellon rikkomisesta ilmoittaminen on kiellolla suojatun vastuulla.

Lähestymiskielto on tutkimusten mukaan provosoinut murhia.[4]

Henkisesti epätasapainoiset hakijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähestymiskieltoa voi hakea kuka tahansa ja hakijan mielenterveyttä ei arvoida ennen tuomioistuinkäsittelyä. Lähestymiskieltoja hakevat myös epäluuloisesta persoonallisuudesta tai harhaluuloisuushäiriöstä kärsivät kannellakseen muista tai korjatakseen jonkin heihin tai johonkin läheiseen kohdistuneen vääryyden. Lähestymiskieltoja voivat hakea myös narsistit ja psykopaatit, jotka voivat käyttää lähestymiskieltoja uhriensa kiusaamiseen.

Entisen kumppanin kiusaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erotilanteissa tai eroamisen jälkeen osapuolet saattavat käyttää lähestymiskieltoa lyömäaseena, ikään kuin kostaakseen/rangaistakseen toista erosta. Esimerkiksi toinen puolisoista saattaa pian eroamisen jälkeen hakea lähestymiskieltoa ex-puolisoaan vastaan. Lähestymiskiellon määräämisen jälkeen tällaisissa tapauksissa hakenut osapuoli saattaa provosoida toista ottamaan yhteyttä tai pyrkiä toisen lähelle ja ottaa sitten yhteyttä poliisiin lähestymiskiellon rikkomisesta.[6] Lähestymiskieltoa hyödynnetään huoltajuusriidassa samankaltaisesti kuin turvakotiin hakeutumista.

Henkinen kärsimys ja itsemurhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten mukaan lähestymiskielto on ajanut monia myös itsemurhaan.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lähestymiskielto&oldid=22599493”