Aristeides (poliitikko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aristeides
Ἀριστείδης
Aristeides. Charles Brocasin maalaus, 1806.
Aristeides. Charles Brocasin maalaus, 1806.
Henkilötiedot
Syntynyt530 eaa.
Ateena
Kuollut468 eaa.
Ammatti valtiomies, sotapäällikkö
Vanhemmat Lysimakhos ja ?
Lapset Lysimakhos nuorempi

Aristeides (m.kreik. Ἀριστείδης, Aristeidēs, lat. Aristides; 530–468 eaa.), lempinimeltään ”Oikeamielinen” (Δίκαιος, Dikaios), oli antiikin kreikkalainen valtiomies ja sotapäällikkö, joka oli kotoisin Ateenasta. Hänet tunnettiin lisänimensä mukaan oikeudentuntoisena ja pyyteettömänä aikalaistensa joukossa.[1]

Aristeides taisteli vuoden 490 eaa. Marathonin taistelussa ja nousi sen jälkeen Ateenan poliittisen elämän huipulle. Hänet karkotettiin kaupungista, koska hän vastusti Themistokleen ajamaa sotalaivaston rakennusohjelmaa. Aristeides palasi Ateenaan persialaisten hyökättyä jälleen vuonna 480 eaa., ja johti ateenalaisia seuraavan vuoden Plataiain taistelussa. Vuonna 477 eaa. hän oli perustamassa Deloksen meriliittoa.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin lähteet ja henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristeides esiintyy ensimmäisen kerran historiassa vuoden 489 eaa. eponyymiarkonttina.[1][2] Herodotos kuvaa hänet aikansa parhaana ja oikeudenmukaisimpana ateenalaisena, joka ostrakisoitiin ja asettui politiikassa Themistoklesta vastaan, osoitti jaloutta ja urhoollisuutta Salamiin taistelussa, ja johti ateenalaisia Plataiain taistelussa.[1][3] Thukydides sanoo, että Aristeides toimi kerran ateenalaisten lähettiläänä Spartassa yhdessä Themistokleen kanssa.[1][4]

Laajimpia lähteitä Aristeideen elämään on Plutarkhoksen kirjoittama elämäkerta teoksessa Kuuluisien miesten elämäkertoja. Plutarkhoksen lähteinä olivat Herodotos, sokraatikko Aiskhines, Kallisthenes, Idomeneus, Ariston Khioslainen, Panaitios ja Krateros sekä Demetrios Faleronlainen, joka kirjoitti Aristeides-nimisen teoksen.[5] Lisäksi Plutarkhos käytti todennäköisesti, kuten Themistokleen elämäkerrassaan,[6] myös Eforosta, Aristeideen aikalaista Kharon Lampsakoslaista, Stesimbrotosta, Deinonia, Herakleides Pontoslaista ja Neanthesta, sekä mahdollisesti myös Hellanikoksen ja Filokhoroksen Atthides-teoksia ja Ion Khioslaista. Myös Cornelius Nepoksen Kuuluisissa miehissä on Aristeideen elämäkerta.[1]

Aristeideen nimi ostrakismos-äänestyksessä käytetyssä ostrakonissa, n. 483–482 eaa.
Aleksanteri I varoittaa Aristeidesta ennen vuoden 479 eaa. Plataiain taistelua. M. A. Barthin kuvitusta teokseen Vorzeit und Gegenwart, 1832.

Platonin Gorgiaassa Aristeides on esimerkki oikeudenmukaisuuden hyveestä, joka oli harvinainen ominaisuus valtiomiehillä: hän sanoo, että silti ”niitä on, sekä sekä meillä että muualla, hyveellisiä ja kunnollisia miehiä jotka oikeudentuntoisesti täyttävät velvollisuutensa. Yksi heistä, Aristeides Lysimakhoksen poika on saavuttanut kuuluisuutta kaikkialla Hellaassa”.[1][7] Lisänimi ”Oikeamielinen” esiintyy puhuja Aiskhineella.[1][8]

Varhainen elämä ja poliittisen uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristeides oli Lysimakhoksen poika ja vanhaa ja ylhäistä sukutaustaa; hän oli esimerkiksi rikkaudestaan tunnetun Kallias II:n serkku. Politiikassa hän oli Kleistheneen oppilas, ja osaksi tästä syystä ja osaksi henkilökohtaisten syiden vuoksi vastusti Themistoklesta.[1][9] Aristeides ja Themistokles taistelivat yhdessä vuoden 490 eaa. Marathonin taistelussa, Aristeides fylensä johtajana. Kun Miltiades kiirehti taistelusta suojaamaan kaupunkia, Aristeides jäi vastuuseen sotasaaliista.[1]

Seuraavana vuonna, 489 eaa., ja mahdollisesti Marathonin tapahtumien seurauksena Aristeides toimi eponyymiarkonttina. Tästä voidaan päätellä, että hän oli vielä tuohon aikaan varakas ja kuului Solonin ylimpään pentakosiomedimnoi-luokkaan.[1] Vuonna 483 tai 482 eaa. (tai Nepoksen mukaan kolme vuotta aiemmin) Aristeides karkotettiin Ateenasta ostrakismiäänestyksellä. Syynä oli joko vihamielisyys, jota hän oli nostattanut tinkimättömällä rehellisyydellään, oikeudenmukaisuudellaan ja korruptionvastaisuudellaan, tai lähinnä Themistokleen johtaman demokraattisen ja merivaltaa kannattaneen puoluekunnan nousu. Kerrotaan, että äänestyksessä Aristeides kirjoitti ostrakoniin oman nimensä erään toisen kansalaisen puolesta, kun tämä ei tunnistanut häntä ja pyysi apua, koska ei osannut itse kirjoittaa.[1]

Paluu Ateenaan ja poliittiseen elämään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristeideen karkotuspäätös vaikuttaa olleen voimassa vielä vuonna 480 eaa.,[1][10] jolloin hän oli Aiginassa. Sieltä hän siirtyi Themistokleen luo Salamiihin kuultuaan siitä, että persialaiset lähestyivät Ateenaa, ja pyysi armahdusta. Seuranneessa taistelussa hän oli suureksi hyödyksi maanmiehilleen.[1]

Vuonna 479 eaa. Aristeides toimi yhtenä strategoksista eli kenraaleista, ja hänelle kuuluu todennäköisesti suuri kunnia ateenalaisesta politiikasta ja sotatoimista kyseisenä vuonna, jolloin ateenalaiset tekivät vastaiskuja persialaisia vastaan. Merkittävin oli Plataiain taistelu. Plutarkhos mainitsee myös Aristeideen Spartaa kohtaan tunteman pelon, Aristeideen osallisuuden persialaismielisen salaliiton kukistamisessa Ateenan aristokraattisten piirien keskuudessa, sekä sen, että hän oli pyhittämässä Plataiaita ja perustamassa sen Eleutheria-juhlaa sotavoiton kunniaksi.[1][11]

Ateenaan paluun jälkeen Aristeides vaikuttaa olleen paremmissa väleissä Themistokleen kanssa, kun kaupunkia jälleenrakennettiin. He kävivät yhdessä lähettiläinä Spartassa, ja turvasivat käynnillään Ateenan kaupunginmuurien eli niin kutsuttujen Themistokleen muurien rakentamisen. Aristeides myös ehdotti Themistokleen politiikan mukaisesti ja mahdollisesti sodan seurauksena tapahtuneiden omaisuusmuutosten seurauksena, että arkontinvirka ja areiopagin paikat avattiin kaikille kansalaisille.[1]

Deloksen meriliiton perustaminen ja loppuelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aristeides ja kansalaiset. William Raineyn kuvitusta Plutarkhoksen Kuuluisien miesten elämäkertoihin.

Vuonna 477 eaa. Aristeides johti spartalaisen Pausaniaan alaisuudessa toimineita ateenalaisia joukkoja. Aristeides sai omalla ja hänen alaisuudessaan olleen Kimonin toiminnalla Ateenalle johtoaseman syntyneessä meriliitossa, josta tuli Deloksen meriliitto. Hänelle itselleen annettiin tehtäväksi sen sääntöjen muotoilu ja rahaverojen keruu. Ensimmäinen rahaveroerä, foros (φόρος), jonka suuruus oli 460 talenttia ja joka talletettiin Delokselle, kantoi hänen nimeään, ja liittolaiset pitivät myöhempinä aikoina Aristeideen aikaa liiton kultakautena.[1]

Tämä oli viimeinen antiikin lähteiden mainitsema toimi, jossa hän oli mukana. Theofrastoksen mukaan hän eli vielä joutuakseen näkemään sen, että liiton rahavarat siirrettiin Ateenaan, ja piti tätä toimea, joka oli merkittävä askel meriliiton muuttamisessa kohti Ateenan imperiumia, epäoikeudenmukaisena. Tuona aikana Aristeides ilmeisesti auttoi neuvoillaan Kimonia, joka nousi Ateenan merkittävimmäksi poliittiseksi johtajaksi.[1]

Vanhuutensa Aristeides vietti köyhänä. Hän oli mahdollisesti menettänyt omaisuutensa persialaisten vuoden 480 eaa. hyökkäyksessä. Hän toimi todistajana Kalliasta vastaan suunnatussa oikeudenkäynnissä, ja kun häntä pilkattiin oikeudessa hänen köyhyydestään, hän sanoi, että oli saanut rikkaalta serkultaan avuntarjouksia, mutta kieltäytynyt niistä. Aristeides kuoli joidenkin mukaan Pontoksessa, mutta todennäköisemmin ehkä kuitenkin kotona Ateenassa. Kuolema ajoittuu vuoden 471 eaa., jolloin Themistokles karkotettiin ostrakismilla, jälkeen. Todennäköisesti kuolinvuosi on Nepoksen mainitsema 468 eaa.[1]

Aristeideen hautaa näytettiin Plutarkhoksen aikana Faleronissa. Se oli pystytetty hänelle julkisilla varoilla. Kerrotaan, ettei Aristeides jättänyt jälkeensä tarpeeksi varoja edes hautajaiskustannuksiinsa. Tämä saattaa olla keksitty lähinnä havainnoillistamaan hänen pyyteettömyyttään, mutta suuremmalla varmuudella tiedetään, että Aristeideen jälkeläiset tarvitsivat taloudellista tukea. Sitä annettiin hänen tyttärilleen, ja hänen poikansa Lysimakhos sai maita ja rahaa Alkibiadeen päätöksellä. Aristeideen jälkeläisiä tuettiin usean sukupolven ajan ja vielä ainakin Demetrios Faleronlaisen aikana.[1][12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Smith, William: ”Aristeides (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Paroslainen kronikka 50.
  3. ↑ Herodotos: Historiateos 8.79, 8.82, 8.95, 9.28.
  4. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.91, 5.18.
  5. ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.80–81.
  6. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Themistokles 100.27.
  7. ↑ Platon: Gorgias 526a, suomennos Pentti Saarikoski.
  8. ↑ Aiskhines: Timarkhosta vastaan s. 4.1.23, Ktesifonia vastaan s. 79.1.38, 90.11.18, 20, ed. Steph.
  9. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aristeides 2, Pitääkö vanhan miehen osallistua politiikkaan (An seni respublica gerenda sit) 790.
  10. ↑ Herodotos: Historiateos 8.79; Demosthenes: Aristokratesta vastaan ii. p. 802. 1.16.
  11. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aristeides 11, vrt. 16 ja 20, ja Herodotos: Historiateos 9.
  12. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aristeides 27; vrt. Demosthenes: Leptinestä vastaan 491. 25.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aristeides_(poliitikko)&oldid=22669001”