Theofrastos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theofrastos

Theofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen kouluun kuulunut filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas, ja hänestä tuli peripateettisen koulun johtaja tämän jälkeen. Aristoteles testamenttasi Theofrastokselle paitsi koulunsa, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.[1]

Theofrastos jatkoi Aristoteleen työtä omilla filosofisilla ja empiirisillä tutkimuksillaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli hyvin laaja, mutta siitä on säilynyt vain vähän.[1] Theofrastosta pidetään muun muassa kasvitieteen isänä.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Theofrastos.

Theofrastos oli kotoisin Eresoksen kaupungista Lesbokselta. Hänen alkuperäinen nimensä oli Tyrtamos. Kerrotaan, että hän sai lempinimensä Theofrastos, "jumalainen puhuja", Aristoteleelta, joka halusi sillä korostaa hänen armoitettuja puhujanlahjojaan.

Theofrastos sai opetusta Lesboksella muuten melko tuntemattomalta Leukippokselta (tai Alkippokselta). Sen jälkeen hän muutti Ateenaan ja tuli osaksi Platonin Akatemian piirejä. Platonin kuoltua hän liittyi Aristoteleen seuraajiin, ja todennäköisesti seurasi häntä Stageiraan. Tämä voidaan päätellä siitä, että hänellä kerrotaan olleen läheinen suhde Kallistheneeseen, joka oli Aleksanteri Suuren opiskelutoveri. Hän myös mainitsee hänelle Stageirassa kuuluvan asunnon testamentissaan, sekä kaupungin ja sen museon teoksessaan Kasvioppi. Theofrastos toimi myös Aristoteleen pojan Nikomakhoksen opettajana.

Aristoteles teki testamentissaan Theofrastoksesta lastensa suojelijan, sekä testamenttasi hänelle laajan kirjastonsa ja kaikkien teostensa alkuperäiset versiot, ja määräsi hänet Lykeionin peripateettisen koulun johtoon. Eudemos Rhodoslainen oli vaatinut tehtävää itselleen, samoin Aristoksenoksen sanotaan vastustaneen Aristoteleen tekemää valintaa.

Theofrastos johti peripateettista koulua 35 vuotta, ja kuoli vuonna 287 eaa. Koulu eli hänen johdossaan kukoistuskauttaan, sillä oli parhaimmillaan yli 2 000 opiskelijaa. Kuoltuaan hän testamenttasi talonsa pylväikköineen ja puutarhoineen vakituiseksi opetuspaikaksi koululle.

Theofrastoksen oppilaisiin kuului muun muassa tunnettu näytelmäkirjailija Menandros. Theofrastos nautti vallanpitäjien, kuten Filippos II, Kassandros ja Ptolemaios, suurta arvostusta. Hänen suosionsa näkyy myös siinä, että häntä vastaan nostettu jumalanpilkkasyyte kuivui kokoon nopeasti. Häntä kunnioitettiin julkisilla hautajaisilla, ja Diogenes Laertios kertoo, että "ateenalaiset kuuluvat kunnioittaneen yhtenä miehenä seuraamalla jalan hänen hautajaissaattoaan".

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historia plantarum, 1549.

Theofrastoksen tuotanto oli vielä laajempi kuin Aristoteleen. Diogenes Laertios luettelee hänen kirjoittamikseen 226 teosta, 232 808 riviä tekstiä. Samoin kuin Aristoteleen, hänen tuotantonsa käsittelee aikakautensa tieteen kaikkia aloja. Hänen kirjoituksensa eivät todennäköisesti poikenneet juurikaan Aristoteleen samoja asioita käsittelevistä teoksista, mutta ne täydensivät niitä yksityiskohdissa. Theofrastosta voidaan pitää tieteen suurena popularisoijana, sillä hänen teoksensa käsittelivät enimmäkseen hyvin konkreettisia luonnontieteellisiä asioita.

Joitakin Theofrastoksen merkittävimpiä teoksia ovat:

  • Kasvioppi (Peri fytōn historiōn, Historia plantarum)
  • Kasveja koskevia syitä (Peri fytōn aitiōn, Causae plantarum)
  • Kivistä (Peri lithōn)
  • Luonnonfilosofien käsityksistä (Fysikōn doksai)
  • Luonteita (Kharaktēres)
  • Metafysiikka (Ta meta ta fysika)
  • Tulesta (Peri pyrōn)
  • Tuulista (Peri anemōn)

Kasvitiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theofrastoksen merkittävimmät teokset ovat kaksi suurta kasvitieteen eli botaniikan tutkielmaa, yhdeksän (alun perin kymmenen) kirjaa käsittävä Kasvioppi (Historia plantarum), sekä kuusi (alun perin kahdeksan) kirjaa käsittävä Kasveja koskevia syitä (Causae plantarum). Näissä teoksissa hän teki selkoa eksoottisista kasveista, jotka Aleksanteri Suuren valloitusretket olivat tuoneet kreikkalaisten tietoisuuteen. Ne olivat merkittävin panos kasvitieteeseen koko antiikin ja keskiajan aikana.

Theofrastos ei vain tutkinut ja kirjannut yksittäisiä lajeja, vaan häntä pidetään kasvitieteen isänä. Theofrastoksen tarkastelun kohteena olivat kasvien morfologia, niiden suhde ulkoisiin olosuhteisiin ja lisääntymistapa. Teoksessa Kasvioppi käsitellään kasvien morfologiaa sekä kuvailevaa ja taloudellista kasvitiedettä. Teoksessa Kasveja koskevia syitä puolestaan käsitellään kasvien kasvuun ja lisääntymiseen liittyviä kysymyksiä, jotka nykyisin sisältyisivät kasvifysiologiaan. Theofrastos hylkäsi Aristoteleen kasvitieteessä käyttämät kasvi-eläin-rinnastukset mukaan lukien ajatuksen kasveista ylösalaisin, suu maassa olevana eläiminä. Hän myös hylkäsi Aristoteleen essentia-ajattelun eli käsityksen eliön sisimmästä olemuksesta. Hän totesi, että essentia muodostuu kasvien osista, jotka muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden.[2]

Theofrastos totesi kasveissa ominaisuuksia, jotka myöhemmin osoittautuivat systematiikassa arvokkaiksi; näitä ovat mm. hypogynia, perigynia ja epigynia, lehtimuoto sekä yksi- ja monivuotisuus. Hän myös erotteli kasvit taksonomisiin pääryhmiin. Theofrastos tarkasteli ensimmäisenä kasvien suhdetta ympäristöönsä. Tämän vuoksi häntä on pidetty myös kasvimaantieteen ja -ekologian perustajana.[2]

Luonteenkuvaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos Luonteita ansaitsee erillisen maininnan. Se koostuu lyhyistä, voimakkaista ja terävistä moraalisten ihmistyyppien kuvauksista, joista saa hyvän kuvan hänen aikansa ihmisten elämästä. Theofrastoksen esittämiä luonteita ovat mm. kunnianhimoinen, taikauskoinen ja voitontavoittelija. Kuvaukset muodostavat ensimmäisen säilyneen yrityksen kuvata ihmisten luonteita järjestelmällisesti. Jotkut pitävät teosta itsenäisenä työnä; toiset taas uskovat Theofrastoksen kirjoittaneen kuvaukset aikojen kuluessa, ja että ne olisi koottu ja toimitettu hänen kuolemansa jälkeen; toiset taas pitävät teosta osana suurempaa systemaattista työtä, mutta teoksen tyyli on tätä vastaan. Teoksen tyyliä on imitoitu paljon, erityisesti 1600-luvulla, jolloin sitä jäljittelivät muun muassa Joseph Hall (1608), sir Thomas Overbury (1614–1616) ja Jean de La Bruyère (1688).

Theofrastokselta on säilynyt katkelmina myös teokset Aisteista ja Fysiikka, sekä metafysiikkaa käsittelevä Airoptai, joka alun perin muodosti todennäköisesti laajemman systemaattisen tutkielman. Erilaisia pienempiä katkelmia on koottuna J.G. Schneiderin kokoelmassa (1818–1821) ja F. Wimmerin kokoelmassa (1842–1862), sekä Usenerin teoksessa Analecta Theophrastea.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Theofrastos: Luonteita. (Suom. Pentti Saarikoski) Helsinki: Otava, 1968.
  • Theofrastos: Kivistä. ((Peri lithon.) Suomentaneet ja johdannolla ja selityksillä varustaneet Risto Piispanen ja Erkki Sironen) Oulu: Erikaforlag, 1992. ISBN 952-9727-00-3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 173–183 (V.2), 503–506. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Theophrastus The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 6.5.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Morton, A. G.: Kasvitieteen historia. Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään, s. 36–44. (Suomentaneet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen) Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Theofrastos.
Antiikin filosofia – Peripateettinen koulukunta
Kreikkalainen aika
Roomalainen aika
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Theofrastos&oldid=22815224”