Miltiades nuorempi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miltiades
Μιλτιάδης
Miltiades nuoremman rintakuva, roomalainen kopio kreikkalaisesta alkuperäisveistoksesta 400–300-luvulta eaa. Slovenian kansallisgalleria.
Miltiades nuoremman rintakuva, roomalainen kopio kreikkalaisesta alkuperäisveistoksesta 400–300-luvulta eaa. Slovenian kansallisgalleria.
Henkilötiedot
Syntynytn. 550 eaa.
Ateena
Kuollut489 eaa.
Ateena
Vanhemmat Kimon Koalemos ja tuntematon
Puoliso tuntematon
Hegesipyle
Lapset Metiokhos
Kimon
Elpinike

Miltiades nuorempi (m.kreik. Μιλτιάδης, Miltiadēs; n. 550–489 eaa.) oli antiikin kreikkalainen sotapäällikkö ja valtiomies, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän nousi Traakian Khersonesoksen tyranniksi setänsä Miltiades vanhemman jälkeen.[1][2]

Persialaissotien aikana Miltiades ja hänen poikansa kunnostautuivat Ateenan puolustajina. Persialaisten ensimmäisen hyökkäyksen aikaan vuonna 490 eaa. Miltiades toimi strategoksena, ja hänen johtamansa ateenalaiset voittivat persialaiset Marathonin taistelussa. Vuonna 466 eaa. Miltiadeen poika Kimon voitti persialaiset Eurymedonin taistelussa.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miltiades oli Kimon Koalemoksen poika ja Stesagoras II:n veli. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitosta poika nimeltä Metiokhos. Miltiadeesta tuli Traakian Khersonesoksen tyranni Stesagoraan kuoleman jälkeen, kun Ateenan tyranni Peisistratos lähetti hänet ottamaan vapaaksi jääneen toimen. Miltiades sai juonen avulla Khersonesoksen johtomiehet valtaansa ja vangitutti heidät, ja palkkasi itselleen palkkasotilasarmeijan. Todennäköisesti vahvistaakseen asemaansa lisää hän nai Hegesipylen, joka oli Traakian kuningas Oloros I:n tytär. Hegesipylen kanssa hän sai pojan, Kimonin, sekä tyttären, Elpiniken.[2][4][5]

Miltiadeen Traakian Khersonesoksella lyöttämä raha, n. 495–494 eaa.

Miltiades liittyi Dareioksen mukaan tämän sotaretkelle skyyttejä vastaan. Siellä hänet ja muut kreikkalaiset jätettiin vartioimaan siltaa, joka johti Tonavan yli.[2][6] Herodotos ja muut antiikin lähteet kertovat, että kun sovittu aika oli kulunut eikä Dareios ollut palannut, Miltiades olisi kehottanut kreikkalaisia tuhoamaan sillan ja jättämään Dareioksen oman onnensa nojaan. Kertomusta on kuitenkin epäilty muun muassa siksi, että jos se olisi totta, Dareioksen olisi täytynyt saada asia tietoonsa, mutta Miltiades sai silti pitää Khersonesoksen rauhassa hallussaan useita vuosia, vaikka persialaiset suorittivat sotatoimia lähiseudulla. Erään ehdotuksen mukaan kertomus olisi keksitty myöhemmin Ateenassa Miltiadeen tultua sinne, puolustamaan häntä, kun häntä syytettiin tyranniksi. Jonkun aikaa Dareioksen sotaretken jälkeen skyytit ajoivat Miltiadeen pois Khersonesokselta tehtyään sinne ryöstöretken, mutta traakialaiset dolonkialaiset toivat hänet takaisin skyyttien vetäydyttyä.[2][7]

Näiden tapahtumien ja Ateenaan vetäytymisen välille vaikuttavat ajoittuvan Lemnoksen ja Imbroksen saariin liittyvät tapahtumat. Miltiades valloitti saaret, karkotti niiden pelasgilaiset asukkaat ja teki saarista Ateenan alaisia.[2][8] Herodoros kertoo ateenalaisten ja mainittujen pelasgien vihanpidosta sekä siitä, kuinka oraakkeli kehotti pelasgeja luovuttamaan saarensa ateenalaisille. Pelasgit yrittivät vesittää kehotuksen tarjoutumalla antautumaan, jos laivasto purjehtisi heidän luokseen Attikasta yhdessä päivässä pohjoistuulella. Miltiades lähti matkaan laivastolla Khersonesokselta, joka sijaitsi saarista pohjoiseen ja oli tavallaan attikalaista maata, ja täytti näin mahdottomalta vaikuttaneen ehdon. Lemnos ja Imbros kuuluivat Persian alueisiin,[2][9] ja siksi on arveltu, että tämä olisi voinut olla syynä siihen, että Miltiades sai päälleen Dareioksen vihan ja joutui pakenemaan Khersonesokselta, kun foinikialainen laivasto lähestyi sitä Joonian alistamisen jälkeen.[2]

Miltiadeen hautajaiset. Jean-François Pierre Peyronin maalaus, 1782.

Miltiades pääsi Ateenaan turvallisesti, mutta hänen vanhin poikansa Metiokhos jäi persialaisten vangiksi.[2][10] Ateenassa Miltiadesta syytettiin, kuten jo mainittua, tyranniasta, mikä oli rangaistavaa kaupungin oman tyrannian kukistamisen jälkeen, mutta hänet vapautettiin syytteistä. Kun persialaiset uhkasivat Ateenaa vuonna 490 eaa. Datiin ja Artaferneen johdolla, Miltiades valittiin yhdeksi kymmenestä strategoksesta eli kenraalista. Pausaniaan mukaan hänen neuvostaan Persian lähettiläät, jotka olivat tulleet vaatimaan maata ja vettä alistumisen merkiksi, teloitettiin. Kun ateenalaiset etenivät persialaisia vastaan, Miltiades sai argumenteillaan polemarkki Kallimakhoksen antamaan ratkaisevan äänen taistelun puolesta, kun kymmenen strategoksen äänet olivat muutoin tasan. Tämä johti Marathonin tasangolla käytyyn Marathonin taisteluun, jonka tärkeimpiä ateenalaisia johtajia Miltiades oli.[2][11]

Persialaisten kärsittyä taistelussa tappion Miltiades kehotti ateenalaisia kostotoimenpiteisiin ja sai heidät antamaan käyttöönsä 70 sotalaivaa tietämättä täsmällisesti, mihin tarkoitukseen hän aikoi niitä käyttää. Miltiades hyökkäsi laivastolla Parokselle tarkoituksena oma henkilökohtainen kostonsa. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui, ja Miltiades itse haavoittui vakavasti jalkaan. Niin hän joutui luopumaan piirityksestä ja palaamaan Ateenaan. Siellä Ksanthippos syytti häntä kansan pettämisestä ja virkavirheestä. Miltiadeen jalkavamma meni kuolioon, ja hänet jouduttiin kantamaan oikeuden istuntoon, ja koska hän ei kyennyt puhumaan puolestaan, häntä puolusti hänen veljensä Teisagoras. Miltiades tuomittiin, mutta hänen aikaisempien palvelustensa vuoksi tuomio lievennettiin 50 talentin sakoksi, millä piti kattaa laivaston kärsimät vahingot. Koska Miltiades ei kyennyt maksamaan suurta sakkoa, hänet vangittiin, ja hän kuoli vankeudessa pian vammaansa. Sakon maksoi myöhemmin hänen poikansa Kimon.[2][12] Miltiadeen kuoleman jälkeen Marathonin tasangolle pystytettiin hänen muistomerkkinsä.[2][13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 986–987. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Miltiades (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 163, 169, 200. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  4. ↑ Sealey, Raphael: A History of the Greek City States, 700–338 B. C. s. 167. University of California Press, 2023. ISBN 9780520342750 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Herodotos: Historiateos 6.39.
  6. ↑ Herodotos: Historiateos 4.137.
  7. ↑ Herodotos: Historiateos 6.40.
  8. ↑ Herodotos: Historiateos 6.137, 6.140.
  9. ↑ Herodotos: Historiateos 5.26.
  10. ↑ Herodotos: Historiateos 6.41.
  11. ↑ Herodotos: Historiateos 6.104, 6.109, jne.
  12. ↑ Herodotos: Historiateos 6.132–136; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 480d.
  13. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.15.3.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miltiades_nuorempi&oldid=22796834”