Apollon Epikurioksen temppeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apollon Epikurioksen temppeli
Apollon Epikurioksen temppeli.
Apollon Epikurioksen temppeli.
Sijainti Vásses, Oichalía, Messenia, Peloponnesos, Kreikka
Koordinaatit 37°25′47″N, 21°54′1″E
Rakennustyyppi kreikkalainen temppeli
Valmistumisvuosi noin 450–425 eaa.
Suunnittelija Iktinos
Tyylisuunta doorilainen
Julkisivumateriaali kalkkikivi
Unescon maailmanperintökohde nimellä
Apollon Epikurioksen temppeli Bassaissa
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Apollon Epikurioksen temppeli (myös Apollon Epikourioksen temppeli, Apollon Bassitaksen temppeli) on antiikin aikainen Apollon Epikuriokselle omistettu kreikkalainen temppeli Bassaissa (nykyinen Vásses) Kreikassa.[1][2][3] Arkeologinen kohde sijaitsee syrjäisessä paikassa antiikin Arkadian aluetta olleilla vuorilla nykyisen Oichalían kunnan alueella.

Temppeli on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1986.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temppeli nykyisessä suojakatoksessaan.

Temppeli rakennettiin klassisella kaudella noin vuonna 450–425 eaa. Sen suunnitteli arkkitehti Iktinos, joka oli myös yksi Parthenonin suunnittelijoista. Nykyisin paikalla oleva temppeli on todennäköisesti rakennettu varhaisemman arkaaisen, 600-luvulla eaa. rakennetun temppelin paikalle, joka oli ilmeisesti rakennettu uudestaan jo kahdesti aiemmin noin vuosina 600 ja 500 eaa. Louhokset, josta rakennuksen kiviaines saatiin, on paikallistettu alueen pohjois- ja luoteispuolelta.[1][3][5]

Temppelin pylväikköä suojakatoksen alla.

Temppeli oli yksi Figaleian kaupungin hallintaan kuuluneen Bassain alueen lukuisista pyhäköistä ja se oli omistettu Apollonille tämän ominaisuudessa alun perin sodan jumalana ja myöhemmin parantajajumalana.[1][3][5] Apollonin paikallinen epiteetti Epikurios, ”Auttava”, on peräisin kreikan sanasta epikurō, ”auttaa”.[6] Nimitys oli peräisin siitä, että jumalan nähtiin auttaneen figaleialaisia sodassa Spartaa vastaan tai estäneen ruton leviämisen peloponnesolaissodan aikana. Paikallisena Apollonin epiteettinä oli myös Bassitas.[5]

Temppeli oli käytössä roomalaiselle ajalle saakka. Pausanias, joka kävi paikalla 100-luvulla jaa., piti temppeliä yhtenä koko Peloponnesoksen kauneimmista ja harmonisimmista Athene Alean temppelin ohella.[7][2] Ajan kuluessa temppeli raunioitui, mutta säilyi silti suhteellisen hyvin Bassain syrjäisen sijainnin ansiosta, minkä vuoksi se ei ole kärsinyt esimerkiksi sodista tai rakennuskivien uudelleenkäytöstä. Temppelin katon romahdus aiheutti kuitenkin suuria vaurioita, samoin kuin sen metallisten tukirakenteiden poistaminen jossakin vaiheessa.[2] Temppeli on vaurioitunut myös maanjäristyksissä.[5]

Ranskalainen arkkitehti Joachim Bocher paikansi temppelin vuonna 1765 Pausaniaan tekstin opastuksella. Arkeologiset kaivaukset alueella aloitettiin vuonna 1812. Aluksi niitä suorittivat ulkomaalaiset. Vuonna 1815 temppelin koristeosia myytiin British Museumiin. Kaivauksia jatkettiin kreikkalaisten toimesta vuosina 1902–1906 Konstantínos Kourouniótiksen, Konstantínos Romaíoksen ja Panagiótis Kavvadíaksen johdolla. Samalla osa temppelistä kunnostettiin. Uusi restaurointiohjelma käynnistyi vuonna 1975 ja uudelleen 1982. Vuodesta 1987 rakennus on peitetty kauttaaltaan valkoisella teltalla restauroinnin ajaksi raunioiden suojaamiseksi.[2][3]

Vuonna 1986 temppeli liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon ensimmäisenä kreikkalaisena kohteena.[3] Temppeli on yksi Kreikan parhaiten säilyneitä antiikin aikaisia temppeleitä Ateenan Hefaistoksen temppelin jälkeen.[6] Syrjäisestä sijainnista huolimatta temppeli on yksi Kreikan tutkituimmista monien omalaatuisten arkkitehtoonisten piirteidensä vuoksi.

Rakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasemmalla: Temppelin pohjapiirros.
Oikealla: Rakennepiirros temppelin naoksesta eli cellasta. Piirroksessa näkyvät joonialaiset sekä keskellä oleva korinttilainen pylväs (merkitty kirjaimella a).

Temppeli on rakennettu Kotylion (nyk. Kotílio) -vuoren ylärinteelle noin 1 130 metrin korkeuteen. Temppelin arkkitehtuuri yhdistelee luovalla tavalla perinteisiä arkaaisia aineksia ja klassisen kauden innovatiisivia ideoita.[2][3]

Temppeli edustaa julkisivultaan doorilaista tyyliä. Sen rakentamiseen on käytetty paikallista harmaata kalkkikiveä. Temppeli on peripteraalitemppeli ja siinä on 6 × 15 pylvästä, yhteensä 38 pylvästä. Näin se on arkaaisille temppeleille tyypillisesti suhteellisen pitkä leveyteen nähden. Temppelin stylobaatin koko on 38,24 × 14,48 metriä. Temppelissä on naos eli cella sekä pronaos ja opisthodomos, joiden kummankin julkisivussa on kaksi pylvästä.[1][2]

Eräs mahdollinen ennallistus temppelin naoksesta. Idänpuoleisesta ovesta tuleva valo valaisee Apollonin kulttipatsaan ja korinttilaisen pylvään.

Temppeli on rakennettu poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuunnassa. Pronaos ja ovi ovat pohjoiseen päin. Temppelin adytonissa, joka sijaitsee naoksen eteläpäässä, on kuitenkin toinen, itään päin aukeava ovi. Naoksen kummallakin sivustalla oli kaksi viiden joonialaisen puolipylvään riviä. Puolipylväät oli yhdistetty seinään lyhyillä väliseinillä niin, että pylväiden väliin jäi syvennykset. Kaksi eteläisintä puolipylvästä oli yhdistetty seinään vinoilla väliseinillä. Näiden kahden pylvään keskellä eli naoksen eteläosan keskellä oli yksi korinttilaista tyyliä edustanut pylväs, joka on varhaisin tunnettu esimerkki kyseisestä tyylistä. Pylvään jäänteet ovat nykyisin Kansallisessa arkeologisessa museossa Ateenassa. Erään teorian mukaan myös sen kummallakin puolella olleet naoksen kaksi eteläisinä puolipylvästä olisivat olleet korinttilaisia, ei joonialaisia.[1][2][3]

Sisällä naoksessa on todennäköisesti ollut Apollonin kulttipatsas. Temppelin veistoskoristelussa ja pylväiden päissä on käytetty marmoria.[2] Temppelin ulkopuolinen friisi oli koristelematon. Sisäpuolella naoksen joonialaisten ja korinttilaisten pylväiden yläpuolella kulki joonialainen friisi, joka esitti Heraklesta, kentauromakhiaa ja amatsonomakhiaa. Sen pituus oli 31 metriä ja sen oli mahdollisesti tehnyt Paionios. Suurin osa siitä on nykyisin British Museumissa ja osa Kansallisessa arkeologisessa museossa. Pronaoksen friisi kuvasi Apollonin paluuta Olymposvuorelle ja opisthodomoksen friisi Dioskuureja ja Leukippoksen tyttäriä. Temppelissä oli marmorilaatoista tehty harjakatto.[1][2][3][5]

Temppeli on selvästi suunniteltu ottamaan valo ja varjo huomioon osana sitä, miten rakennus näyttäytyy sitä lähestyvälle katsojalle. Erään teorian mukaan temppelin keskimmäinen korinttilainen pylväs oli suunniteltu heijastamaan kesäpäivänseisauksen päivän ensimmäisiä auringonsäteitä, jotka osuivat siihen idänpuoleisesta ovesta.[3] Toisen teorian mukaan valo on valaissut Apollonin patsaan, joka on ollut adytonin länsiseinustalla. Tämän kaiken voidaan nähdä yhdistyvän Apollonin rooliin auringon ja valon jumalana.

Tutkijoiden mukaan varhaisempi arkainen temppeli sijaitsi samansuuntaisena noin 10 metriä etelämpänä, ja siinä oli suunnilleen samanlainen pohja- ja sisätilaratkaisu sekä ovi itäpuolella. Myöhemmässä temppelissä arkaaisen temppelin perusidea vaikuttaa sovitetun peristyyliin, mikä teki temppelistä suuremman. Tämä selittää osaltaan monia temppelin erikoisuuksia.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Bassae, Temple of Apollo Perseus. Viitattu 7.12.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i Temple of Apollo Epikourios Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 4.3.2008. Viitattu 7.12.2015.
  3. ↑ a b c d e f g h i Temple of Apollo Epicurius Visit Greece. Viitattu 7.12.2015.
  4. ↑ Temple of Apollo Epicurius at Bassae UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 7.12.2015.
  5. ↑ a b c d e Bassae: History Ministry of Culture. Arkistoitu 9.5.2007. Viitattu 7.12.2015.
  6. ↑ a b Temple of Epikourios Apollo Katakolon.org. Viitattu 7.12.2015.
  7. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.41.8.
  8. ↑ Kelly, Nancy: The Archaic Temple of Apollo at Bassai. Correspondences to the Classical Temple. Hesperia, 1995, 64. vsk, nro 2, s. 227–. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cooper, Frederick A.: The Temple of Apollo Bassitas: The architecture. ASCSA, 1996. ISBN 0876619464

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikka
Unescon maailmanperintökohteet Kreikassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apollon_Epikurioksen_temppeli&oldid=22766937”