Antero Aakkula
Antero Aakkula (8. elokuuta 1909 Kangasala – 11. joulukuuta 2006 Colorado Springs, Yhdysvallat) oli suomalainen majuri ja Lahden suojeluskuntapiirin toinen yleisesikuntaupseeri, joka johti jatkosodan lopussa ja Moskovan välirauhan aikana aseiden hajavarastoinnin, jota joukkotiedotusvälineissä kutsuttiin asekätkennäksi.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uransa alussa Aakkula oli palvellut varusmiehenä ja sittemmin ammattiupseerina Lahden varuskunnassa Tampereen rykmentissä. Aakkula valmistui vuonna 1936 kadettikurssilta 18. Kesällä 1944 Aakkula palveli majurina IV armeijakunnassa tiedustelu-upseerina. Hän liittyi 1948 Yhdysvaltain asevoimiin.
Aseiden hajasijoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen hajasijoitusta Aakkula toimi syksyllä 1944 Saimaan kanavalla Mustolan sululla IV armeijakunnan esikunnan tiedustelutoimiston päällikkönä. Aakkula ja kolme muuta upseeria saivat 27. syyskuuta 1944 kello 16 everstiluutnantti Usko Haahdilta käskyn ryhtyä suojeluskuntapiirien toisiksi yleisesikuntaupseereiksi, joiden tehtävinä oli johtaa alueellisesti aseiden hajasijoitus. Aakkula sopi Haahdin kanssa siitä, että hänen esimiehensä jääkärieversti Karl-Vilhelm Grünn saisi tietää Aakkulan todellisen tehtävän, koska tunsi tämän hyvin.
Lahden suojeluskuntapiirissä Aakkulaa auttoi majuri Urho Purhonen. Toiseksi avustajaksi hän sai Lahden tiemestarin kuljetuksia varten. Lisäksi hankittiin johtajat Asikkalasta, Hartolasta, Heinolasta, Hollolasta, Joutsasta, Luhangasta, Nastolasta ja Sysmästä. Heinolassa hajasijoitettava viestikalusto muurattiin porraskäytävän alle.
Aakkula sai kutsun Valpon kuulusteltavaksi Helsinkiin heinäkuun alussa 1945 ja lähti matkaan junalla Lahdesta. Riihimäen rautatieasemalla hän joutui vaihtamaan junaa ja nousi Helsingin junan asemesta ”vahingossa” länteenpäin menevään junaan. Näin Aakkulaa ei koskaan saatu kuulusteltavaksi eikä päästy selville hänen apulaisistaan eikä hänen piirinsä kätköistä. Urho Purhonen taas kiisti kuulusteluissa koko kahdeksan kuukautta kestäneen pidättämisensä ajan tietävänsä kerta kaikkiaan mitään Aakkulan puuhista.[1]
Pako Suomesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kuului Marttisen miehiin, jotka pakenivat Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin. Suomen valtiollinen poliisi ei ehtinyt kuulustella Aakkulaa, koska hän pakeni Suomesta ennen sitä. [2] Antero Aakkula oli toiminut Arvo Vikströmin aisaparina siitä lähtien, kun Olavi Pihala oli järjestänyt heidän pakomatkansa Uudenkaupungin saaristosta Ruotsiin samassa veneessä. Aakkula oli viimeinen hengissä ollut asekätkijä, joka kuoli Yhdysvaltain asevoimien everstinä 97-vuotiaana. Asekätkennän paljastuttua hän pakeni ensin Ruotsiin ja sieltä Yhdysvaltoihin välttäen näin vankeustuomion. Aakkula oli viimeinen elossa ollut asekätkentäjutussa tuomion saaneista.
Palvelu ulkomailla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aakkula palveli Alaskassa, Pohjois-Carolinassa ja Coloradossa sekä Länsi-Saksassa. Aakkula oli Vietnamin sodan veteraani, ja siellä saavuttamistaan ansioista hänet ylennettiin everstiksi 1968. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala myönsi Aakkulalle sotilasansiomitalin vuonna 2005.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Matti Lukkari: Asekätkentä, s. 149–151. Helsinki: Otava, 1984.
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 270–271. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
- ↑ Seppo Kääriäiselle sotilasansiomitali (Arkistoitu – Internet Archive) Pääesikunta, puolustusvoimat (vanhentunut linkki)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet. Asekätkijäveljet. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14664-1
- Aakkula, Antero; koonnut ja toimittanut Tepa Härönoja: Asetakista toiseen. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26387-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antero Aakkulan muistokirjoitus. Helsingin Sanomat (käyttäjätunnuksella).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
