Arvo Vikström
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. |
Arvo Johannes Vikström (22. toukokuuta 1915 Halikko – 21. joulukuuta 1999[1] Washington) oli Suomen armeijan kapteeni ja myöhemmin USA:n armeijan everstiluutnantti toisen maailmansodan jälkeen. Arvo Vikström kuului Marttisen miehiin, jotka lähtivät Suomesta pakoon Punainen Valpon paljastettua laajan asekätkennän.[2]
Asekätkentäoperaatio ja sen paljastuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asekätkentä eli Päämajan organisoima aseiden ja materiaalin hajavarastointi mahdollista sissisotaa varten Neuvostoliittoa vastaan. 8. toukokuuta 1945 Punaisesta Valpon määräyksestä annettiin Oulun sotilaspiirin 2. ye-upseeria Aito Keravuorta koskeva etsintäkuulutus. Asekätkentäoperaation oikeaan johtoon kuulunut eversti Usko Haahti antoi Keravuorelle kehotuksen poistua välittömästi maasta. Keravuoren maasta poistumisen tarkoitus oli rajata paljastunut asekätkentä vain yhden sijaiskärsijän vastuulle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, pidätyksiä seurasi ja asekätkentäorganisaation avainhenkilöille annettiin eri keinoin kehotuksia poistua maasta. Ruotsi oli ainoa vaihtoehto maasta poistumiseen. Tästä alkoi ”Marttisen miesten” tarina, jonka keskeisiin henkilöihin Vikström kuului. Ryhmää kutsutaan Marttisen miehiksi johtajansa, Mannerheim-ristin ritarin sekä Suomen ja myöhemmin myös Yhdysvaltain armeijan everstin Alpo Marttisen mukaan.[3]
Pako Suomesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vikström oli toiminut Antero Aakkulan aisaparina siitä lähtien, kun Olavi Pihala oli järjestänyt heidän pakomatkansa Uudenkaupungin saaristosta Ruotsiin samassa veneessä. Vikström joutui jättämään perheensä, raskaana olevan vaimonsa ja kaksi pientä lasta.
Osa muista asekätkijäupseereista poistui Ruotsiin turvapaikan toivossa, jossa heille myönnettiin vain väliaikainen turvapaikka. Heitä ei vangittu vaan siirrettiin leireihin ja haluttiin palauttaa Suomeen. Työnteko muun muassa metsätöissä sallittiin. Koko ryhmä piti tiivisti yhteyttä toisiinsa. Paenneiden merkittävänä apuna toimi vapaaherratar, linnanrouva Wera von Essen. Mukana ollut eversti Alpo Marttinen muodosti USA:n suhteidensa ansiosta pakoryhmän, joka aikoi Yhdysvaltoihin. Ruotsi päätti palauttaa, Valpon pyynnöstä, asekätkennästä syytetyt miehet takaisin Suomeen tai ainakin karkottaa Ruotsista.
Viisumivaikeuksien vuoksi ryhmä meni New Yorkiin hakemaan oleskelulupaa Venezuelan viisumilla, jossa heitä auttoi Suomi-USA seura.
Vikström pyysi perhettään tulemaan perässä USA:an. Vaimo ei halunnut jättää vanhaa äitiään, jota hän hoiti ja päätti jättää päätöksen muuttamisen ajankohdasta myöhemmäksi.
Aika USA:n armeijassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vikström oli sijoitettu Coloradoon heti suoritettuaan peruskoulutuksen vuonna 1948. Hän osoittautui erityisen hyväksi vuoristokiipeilijäksi ja toimi muiden suomalaisten opettajana heidän kiipeilykursseillaan. Vikström kutsuttiin USA:n armeijan aktiivipalvelukseen kapteenina 11.5.1951 ja palveli vuoristo- ja talvisotakoulutuksen erikoisyksikössä.
Hän osoittautui tarmokkaaksi ja pystyväksi upseeriksi, olipa kysymys mistä hyvänsä tehtävästä. Niinpä hänet komennettiin oppilaaksi Fort Leavenworthin sotakorkeakouluun 1961. Hänen yleisesikuntaupseerin tietojaan ja taitojaan käytettiin hyväksi mm. USA:n Iranissa toimivassa sotilaallisen avustuksen ja neuvonnan esikunnassa, jonka toimipaikkana oli Teheran. Hänen Iran komennuksensa aikana samaiseen ryhmän esikuntapäällikkönä toimi eversti Alpo Marttinen.
Vikström aloitti melko aikaisessa vaiheessa USA:ssa uuden suhteen, jonka vuoksi muiden "Marttisen miesten" suhtautuminen Vikstömiin muuttui viileämmiksi. Heidän mielestä uuden suhteen solmiminen oli täysin sopimatonta, sillä hän oli naimisissa Suomessa. Tämä johti suorastaan välirikkoon muiden "Marttisen miesten" välille. Vikström otti eron Suomessa olevasta vaimostaan ja meni Yhdysvalloissa uusiin naimisiin. Heille syntyi uudessa avioliitossa kaksi tyttöä.
Kunniamerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvo Vikströmille Suomen talvi- ja jatkosodassa myönnetyt kunniamerkit: Vapaudenristi 3tlk, Vapaudenristi 3mk, Vapaudenristi 4tlk, Vapaudenristi 3mk, Vapaudenmitali 2lk , Muistomitali 39-40 ja Muistomitali 41-45.
Tiedot USA:n armeijan myöntämistä kunniamerkeistä ovat vailinaiset. Syy tähän oli välirikko, Paavo A Kairisen kirjoittaman kirjan mukaan.[3] Kairinen kirjoitti: ”Koska yhteydenottoyritykseni Vikströmiin ovat jääneet tuloksettomiksi, en ole tietoinen hänen sijoituksistaan, tehtävistään ja saavutuksistaan.”
Koska Vikströmillä oli vain kansakoulupohja, ei häntä olisi voitu ylentää everstiluutnanttia korkeampaan arvoon.
Yhteydenpito Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vikström kirjoitti koko USA:ssa olo aikana ainoastaan muutaman kirjeen Suomeen ja nekin serkulleen Ellen Koskiselle.
Viimeinen leposija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvo Vikström on haudattu Washingtonissa sijaitsevalle hautausmaalle, armeijan veteraanien alueelle. Arvon yhdysvaltalainen vaimo Thelma Raye [4] (14.11.1926-3.3.2019) on myös haudattu samalla alueella olevalle hautausmaalle.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arvo Johannes Vikstrom Find a Grave. Viitattu 19.1.2022.
- ↑ Seppo Simola: Upseereista alokkaiksi – Marttisen miehille räätälöitiin poikkeuksellinen urapolku Yhdysvaltojen armeijassa Reserviläinen. 10.9.2021. Viitattu 19.1.2022.
- ↑ a b Kairinen, Paavo: Marttisen Miehet. 1987. ISBN 951-0-19802-1.
- ↑ Vikstrom. Find a Grave.