Anders Josef Europaeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anders Josef Europaeus suunnilleen vuosien 1830 ja 1840 välisenä aikana.

Anders Josef Europaeus (20. marraskuuta 1797[1] Kuolemajärvi – 24. toukokuuta 1870 Liperi) oli suomalainen kirkkoherra, rovasti, teologian tohtori ja valtiopäivämies. Hän oli Suomen hammaslääketieteen perustajan Matti Äyräpään isä.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europaeuksen vanhemmat olivat Kuolemajärven ja myöhemmin Parikkalan kappalainen Isak Emanuel Europaeus (1768–1840) ja Lempäälän nimismiehen tytär Maria Kristina Steen (1769–1848). Hän oli yhdeksästä sisaruksesta kolmanneksi vanhin. Hänen vanhin veljensä oli Novgorodin sotaväen-sairashuoneen ylilääkäri, Moskovan yliopistossa opiskellut todellinen valtioneuvos Johan Jakob Europaeus (1795–1875).[2][3] Hänen nuoremmat sisarensa olivat Maria Vilhelmina Europaeus (1805–1899), joka oli Käkisalmen pormestarin Simo Gabrielinpoika Merónin puoliso; Amalia Lovisa Europaeus (1807–1851), joka oli Parikkalan nimismies Bengt Herman Caloniuksen kolmas puoliso sekä valtioneuvoksetar Alexandra Emilia von Dohrdet os. Europaeus (1809–1889).

Europaeuksen ollessa muutaman kuukauden ikäinen perhe muutti Parikkalaan. Hän kävi Lappeenrannan ja Käkisalmen piirikouluja ja opiskeli Viipurin saksalaisessa lukiossa. Viipurin lääni oli silloin ns. Vanhaa Suomea ja osa Venäjää muun Suomen kuuluessa yhä Ruotsiin. Läänin koulut olivat saksankielisiä. Suomen sodan jälkeen Vanha Suomi liitettiin hallinnollisesti muun Suomen yhteyteen ja Europaeus siirtyi Porvoon lukioon, jossa opetus annettiin ruotsiksi. Ylioppilastutkinnon hän suoritti Turussa vuonna 1817, jatkoi sitten opiskeluja Turun akatemiassa ja valmistui vuonna 1820 filosofian kandidaatiksi. Kesällä 1823 hän osallistui promootioon ja hänet vihittiin filosofian maisteriksi. Europaeus jatkoi opintojaan kohti pappistutkintoa. Näiden jatko-opintojen aikana hän toimi opettajana Loviisassa vuosina 1821–1822, Savonlinnassa vuosina 1822–1825 ja entisessä koulussaan Viipurin saksalaisessa lukiossa vuosina 1825–1834.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitä huolimatta, että Europaeus koki opettajan työn mielekkääksi, hän halusi suuntautua pappisuralle. Hän suoritti papin- ja pastoraalitutkinnon Turun yliopistossa kesäkuussa 1829, ja samana syksynä hänet vihittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa. Hänet valittiin Liperin kirkkoherraksi 31.8.1832, ja hän astui virkaansa syksyllä 1834. Hänen edeltäjänsä Henrik Renqvist oli aloittanut seurakunnassa herätysliikkeen, jonka seurauksena kansa oli jakautunut kahtia. Europaeus onnistui sovittelemaan osapuolten välejä ja vähitellen herännäiset liittyivät takaisin muun kirkkokansan yhteyteen.[3]

Liperin kirkkoherra Europaeus koki kansan sivistystason kohottamisen tärkeäksi. Vuonna 1845 hän perusti Liperiin kirjaston, joka oli Suomen ensimmäinen suomenkielinen kansankirjasto,[4] ja vuonna 1857 Pohjois-Karjalan ensimmäisen pysyvän kansakoulun. Uno Cygnaeus sai Europaeukselta hyödyllisiä neuvoja kansakouluasetusten pohjaksi. Europaeus kehitti myös ansiokkaasti seurakuntansa taloudellisia oloja perustamalla Liperiin vaivaishoidon ruodutusjärjestelmän sekä katovuosia varten lainajyvästön ja pitäjänmakasiinin.

Europaeus oli kirkkolakikomitean jäsen vuodesta 1852 ja pappissäädyn edustaja Tammikuun valiokunnassa 1862. Hän edusti pappissäätyä vuosien 1863–1864 säätyvaltiopäivillä ja jatkoi siellä toimintaa koulutuksen kehittämiseksi, esittämällä suomenkielisen yläalkeiskoulun perustamista Joensuuhun ja suomensukuisten kansojen kielen- ja historian tutkimuksen oppituolin perustamista yliopistoon. Edellä mainittu esitys meni läpi, jälkimmäinen toteutui vasta 30 vuotta myöhemmin. Kansansivistyksen lisäksi Europaeus kannatti kunnallishallintouudistusta maallisen ja kirkollisen hallinnon erottamiseksi toisistaan.

Europaeus oli kiinnostunut suomalaisuusaatteesta. Hän oli isänmaan ystävä ja suomalaisen sivistyksen edistäjä. Kirkkoherran työssään hän saarnasi suomeksi ja edisti mahdollisimman paljon suomen kielen käyttöä, vaikka ei kyennytkään täysin sujuvasti suomen kielellä keskustelemaan. Europaeus kirjoitti kuulutukset suoraan suomeksi kuulutuskirjaan, ja joskus hän jäljensi ne myös pitäjänkokousten pöytäkirjoihin huolimatta siitä, että kaikki viralliset asiakirjat siihen aikaan oli kirjoitettava ruotsin kielellä. Hän kirjoitti suomankielisiä artikkeleita mm "Sanan Saattaja Wiipurista" -lehteen. Europaeus oli tutustunut suomalaisuusaatteeseen opiskeluvuosinaan Turun yliopistossa, jolloin hän oli perehtynyt myös Porthanin esittämiin teorioihin suomalaisten alkuperästä. Opiskeluajan ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa Adolf Ivar Arwidsson, A. J. Sjögren, G. F. Aminoff, A. Lavonius, K. G. Åkerstedt ja Carl Axel Gottlund. Anders Josef Europaeuksen yhteydenpito ja keskustelut pikkuserkkunsa, kansanrunojen kerääjän David Emanuel Daniel Europaeuksen kanssa vahvistivat osaltaan kiinnostusta Suomen varhaishistoriaan ja kieleen.

Teologian kunniatohtorin arvon Anders Josef Europaeus sai 18.12.1856. Hänen työnsä kirkkolakikomiteassa on ilmeisesti ollut yhtenä perusteena kunniatohtorin arvolle. Suomen varhaishistoriaa ja kieltä käsittelevistä tutkimuksistaan Europaeus laati useita julkaisuja, kuten teoksen Karjalan ajantiedot Täyssinän rauhaan asti, vuonna 1595 ja esitti historiallisia tutkielmiaan myös lehdissä ja muissa julkaisuissa, kuten Muutamia arveluita Väinölästä, Pohjolasta ja muista Kalevalassa esiintyvistä nimistä vuonna 1862. Skandinaavinen tieteellinen seura "Det Konglige Nordiske Oldskrift Selskab" kutsui Anders Josef Europaeuksen jäsenekseen jo vuonna 1843.

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europaeus oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Sofia Wilhelmina Boije af Gennäs (1814–1836), joka kuoli ensimmäisen lapsensa synnytyksen jälkeen. Jäätyään leskeksi hän meni vuonna 1837 naimisiin Helsinkiin muuttaneen ruotsalaisen kauppiaan Johan Lampan tyttären,[5] Selma Augusta Lampan (1814–1852) kanssa,[6] joka kuoli kuukausi yhdeksännen lapsensa syntymän jälkeen.[7] Ensimmäisestä avioliitosta Europaeuksella oli poika, Uudenmaan läänin lääninagronomi Anders Theodor Europaeus (1836–1912).[8][3] Tämän ja Kristina Sofia Riikosen poika oli arkeologi Aarne Äyräpää.

Toisesta avioliitosta hänellä oli yhdeksän lasta:

• Josefina Lovisa Europaeus (1838–1915)

• Selma Maria Europaeus (1840–1848), kuoli lapsena

• Johan Reinhold Europaeus (1842–1874)

• Natalia Wilhelmina Rytkönen os. Europaeus (1844–1926)

• Thekla Augusta Valtavuo Rikström os. Europaeus (1845–1933)

• Hilda Johanna Cajanus Hällström os. Europaeus (1848–1921)

• Alexandra Eleonora eli Nora Pöyhönen os. Europaeus (1849–1938), kasvitarhaopetuksen uranuurtaja

• Fridolf Emmanuel Europaeus (1849–1857), kuoli lapsena

• Mathias Anselm Europaeus, vuodesta 1876 Matti Äyräpää (1852–1927), lääketieteen tohtori, Suomen hammaslääketieteen isä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: WSOY, 1955. Sivu 178.

[4]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Martti Ruutu : Rovasti A. J. Europaeus Suomen muinaisuuden tutkijana. Helsinki 1939
  • Martti Ruutu : A. J. Europaeus koulukysymysten ajajana 1850- ja 1860-luvuilla. Helsinki 1940
  • Anne Petersen-Jessen: "Liperin rovasti Anders Josef Europaeus". Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 39. Pieksämäki 1987
  • A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry: "Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten sukukirja". Balto Print, 2021.
  • Eino Suolahti: "Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus". Helsinki 1940

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anders_Josef_Europaeus&oldid=22402736”