Anders Johan Sjögren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anders Johan Sjögren

Anders Johan Sjögren (ven. Андре́й Миха́йлович Шёгрен, Andrei Mihailovitš Šogren, 8. toukokuuta 1794 Iitti – 18. tammikuuta 1855 Pietari) oli suomalainen kirjailija ja suomen kielen, kansatieteen tutkija, historiantutkija ja tutkimusmatkailija.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sjögren oli pitäjänsuutarin ainoa eloon jäänyt lapsi, joka lahjakkaana pääsi pitäjän papiston tuella koulutielle. Hänen koulutiensä kulki Loviisan alakoulusta Porvoon kymnaasiin ja sitten Turun akatemiaan, josta hän valmistui vuonna 1819. Hän toimi vuosina 1820–1821 Pietarissa kotiopettajana piispa Zacharias Cygnaeuksen perheessä.[1] Vuodesta 1823 hän toimi kreivi Nikolai Rumjantsevin kirjastonhoitajana, vuodesta 1831 ylimääräisenä akateemikkona ja vuodesta 1844 suomalais-ugrilaisen ja kaukasialaisen kieli- ja kansatieteen varsinaisena akateemikkona Pietarin tiedeakatemiassa, vuodesta 1845 sen kansatieteellisen museon johtajana.

Sjögrenin ensimmäinen tutkimusmatka suuntautui vuosina 1824–1829 Karjalan ja Lapin kautta vepsäläisalueille ja sieltä lähelle Uralia Permin kuvernementtiin tutkimaan suomensukuisia kansoja. Tutkimusten aiheet olivat niin kieli- ja kansatieteellisiä kuin maantieteellisiä ja taloudellisia. Matkan tuloksena hän julkaisi vuonna 1826 kirjoitelman Anteckningar om församligarne i Kemi-Lappmark. Matkan aikana hän identifioi ensi kertaa vepsäläiset ja heidän kielensä. Saman matkan tuloksena hän julkaisi vuonna 1829 tutkielman komeista eli syrjääneistä, Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch. Matkan jälkeen hän sai Venäjän historian ja muinaistieteen apulaisen viran Pietarin tiedeakatemiassa. Tässä asemassa hän esitteli tiedeakatemialle lisää matkansa tuloksia. Yksi tällainen tutkielma oli teos Über die Finnische Bevölkerung des St.-Peterburgschen Gouvernements und über den Ursprung es Names Ingermanland, joka esitteli Inkerinmaan väestöä. Myöhemmät tutkimusmatkat koskivat vuosina 1835–1837 Pohjois-Kaukasiassa osseetteja ja Krimillä tataarien kieltä sekä vuosina 1846 ja 1852 Baltian liiviläisiä.

Sjögrenin merkitys korostuu siinä, että hän oli varhainen tutkimusmatkailija, joka aluksi keskittyi suomensukuisiin kansoihin. Myös hänen yhteytensä itseään nuorempaan Elias Lönnrotiin oli merkittävää. Sjögren ja Lönnrot tapasivat ensi kerran vuonna 1834. Heidän välilleen kehkeytyi kirjeenvaihto, joka käsitteli erityisesti suomen kieltä ja kansanrunoja. Pietarin asemastaan käsin Sjögren pystyi helpottamaan muiden suomalaisten tutkijoiden, kuten M. A. Castrénin, tavoitteita Venäjälle suoritettavissa tutkimusmatkoissa. Kielitieteilijänä ja kielinerona hän oli sittemmin kiinnostunut myös muista kielistä, esimerkiksi osseettien kielestä, jonka kieliopin ja sanakirjan hän laati.[2] Sjögren kirjoitti myös päiväkirjoja koko toimintansa ajan.

Sjögrenin muistokivi sijaitsee Iitin Sitikkalassa Sjögrenin mäellä ja muistomerkki Iitin kirkonkylässä vastapäätä kirkkoa. Vladikavkazissa on Sjögrenille nimetty katu. Hänen muistoaan vaalii A. J. Sjögrenin seura, jolla oli vuonna 2018 yhteensä 46 jäsentä[3].

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Über die finnische Sprache und Ihre Litteratur (1821)
  • Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark (1828)
  • Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch (1829)
  • Über die finnische Bevölkerung des St. Petersburgischen Gouvernements und über den Ursprung des Namens Ingermannland (1833)
  • Ossetische Sprachlehre (1841)
  • Grammatik der ossetischen Sprache (1844)
  • Ossetische Studien (1848)
  • Zur Ethnographie Livlands (1849)
    • Historisch-ethnographische Abhandlungen über den finnisch-russischen Norden
    • Livische Grammatik nebst Sprachproben
    • Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch
  • Gesammelte Schriften I–II (postuumi 1861, uusintapainos 1969)
  • Tutkijan tieni, käsikirjoituksesta suomentanut Aulis J. Joki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1955.
  • Sjögren, Anders Johan, Allmänna Ephemerider. Dagböckerna 1806–1855. (Utgivna av Michael Branch, Esko Häkli och Marja Leinonen, Nationalbiblioteket 2020, Nationalbibliotekets skrifter 86) http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6139-0[vanhentunut linkki]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Arno Forsius: Zacharias Cygnaeus (1763–1830) – piispa, hallintomies ja kulttuurihenkilö Lääketiedettä, kulttuuria, ihmisiä, kuvauksia historiasta. 1999. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 23.11.2008.
  2. ↑ Anteeksi, puhutteko osseettia? Turun Sanomat 10.8.2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ A.J. Sjögrenin Seura: Mikä seura? A.J. Sjögrenin Seura. Viitattu 29.8.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Michael A. Branch: A. J.Sjögren – Studies of the North, Suomalais-Ugrilainen Seura, 1973, Helsinki
  • Päivi Ronimus-Poukka: Anders Johan Sjögren – edelläkävijä ja suurmies? TaY/Suomen historia, Tutkijakoulun jatkokoulutusseminaari, 3.–4.6.2002, Tampere

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anders_Johan_Sjögren&oldid=22602466”