Alexander Lavonius

Alexander Lavonius (4. tammikuuta 1802 Viipuri – 17. maaliskuuta 1875 Forshem, Ruotsi) oli suomalainen virkamies ja Oulun läänin kuvernööri.

Elämäkerta

Lavonius suoritti tuomarintutkinnon vuonna 1820. Tutkinnon jälkeen hän toimi lyhyen aikaa Turun hovioikeuden auskultanttina, mutta siirtyi jo 1821 Venäjän ulkoasiainkollegion palvelukseen ja toimi lähetystön attaseana ensin Berliinissä ja sitten vuonna 1823 alkaen Tukholmassa. Tukholman lähetystössä Lavonius eteni lopulta Venäjän pääkonsuliksi, joksi hänet nimitettiin vuonna 1841. Vuonna 1849 Lavonius nimitettiin Oulun läänin kuvernööriksi.

Alexander Lavonius seurasi kuvernöörinä kevättalvella 1849 kuollutta hyvin suosittua kuvernööriä Robert Wilhelm Lagerborgia. Toisin kuin edeltäjänsä ja useimmat muutkin Oulun aiemmat maaherrat ja kuvernöörit Lavonius ei ollut sotilastaustaa. Lavonius oli vuonna 1842 avioitunut Sofia Rosina von Haartmanin, Frans Mikael Franzénin tyttärentyttären kanssa, mikä lienee vaikuttanut Lavoniusten haluun muuttaa Tukholman seurapiireistä kaukaiseen Ouluun.

Lavoniuksen maaherrakauteen vuodesta 1849 vuoteen 1862, jolloin hän eläkeikään päästyään erosi virasta, sisältyi Krimin sodan aika, jolloin Oulun ja Raahen satamia hävitettiin. Sodan päätyttyä läänin kehitystyötä haittasivat vuoden 1857 kato ja sitä seurannut taloudellinen lamakausi. Uudelta kuvernööriltä myös odotettiin paljon, kun hänen edeltäjänsä oli onnistunut työssään niin hyvin.

Erottuaan vuonna 1862 Lavoniukset muuttivat Etelä-Suomeen, jossa asuivat ainakin Haikon kartanossa ennen kuin muuttivat takaisin Ruotsiin vuonna 1872. Alexander Lavonius kuoli Årnäsin kartanossa Forshemin pitäjässä Länsi-Götanmaalla.

Aiheesta muualla

• Maaherrat sodassa -verkkonäyttely: Lavonius ja englantilaiset^{[vanhentunut linkki]}