Haikon kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haikon kartanon päärakennuksen sisäänkäynti.
Haikon kartanon päärakennuksen puoli Itämeren puolella.

Haikon kartano (ruots. Haiko gård) on entinen allodisäteri,[1] aatelin asuinkartano eli säteri ja sittemmin kartanohotelli Porvoossa. Se sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Kartano kuuluu Porvoon kansallisen kaupunkipuiston kohteisiin.

Päärakennuksessa on kartanohotelli, jonka yhteydessä toimii ravintola. Päärakennuksen välittömässä läheisyydessä on kylpylähotelli ja konferenssikeskus.[1] Hotelli avattiin vuonna 1966, ja sitä on laajennettu vuosina 1974 ja 1983. Nykyään hotellissa on yli 200 huonetta, joista 24 sijaitsee kartanohotellissa ja 184 kylpylähotellissa. Kokoustiloja on runsaat 20. Alueeseen kuuluu myös erillinen juhlatila Villa Haikko ja 14 hehtaarin merenrantapuisto.[2][3]

Keskiajalta 1800-luvulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen merkintä Haikon kartanosta on vuodelta 1382, jolloin mainitaan "Grels j Hajckå" käräjien lautamiehenä.[4] Toisen tiedon mukaan ensimmäinen maininta on jo vuodelta 1362. [5] 1400-luvulla kartano oli Viipurin dominikaaniluostarin omaisuutta. Vuonna 1451 luostari myi tilan Viipurin käskynhaltija Jöns Olavinpojalle 70 markalla.[6]

Päärakennus on palanut useaan otteeseen. Vanhin tieto palamisesta on vuodelta 1508, jolloin tanskalaiset merirosvot hävittivät Uudenmaan rannikkoa. Venäläiset joukot polttivat kartanon kolmesti, muun muassa isovihan aikaan.[7]

Walleenien ja von Etterien aika 1852–1965

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haikko siirtyi valtioneuvos Carl Edvard Walleenille 1852 ja hänen kuoltuaan perintönä kuvernööri Vladimir Alfons Walleenille, joka rakennutti 1860-luvulla uuden nikkarityylisen päärakennuksen. Rakennus paloi uudenvuodenyönä 1911.[8]

Albert Edelfeltin maalaus Emelie von Etteristä, joka oli Haikon kartanon emäntä 1900-luvun alussa. Edelfelt vietti siellä useita kesiä.

Vuonna 1871 kartano myytiin Turkin sodassa kunnostautuneelle kenraali Sebastian Albrekt von Etterille. Hänen sukunsa omisti Haikon lähes sata vuotta, ja sinä aikana siellä kävi muun muassa Venäjän keisarisuvun jäseniä.[2]

Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov perheineen pakeni vuonna 1917 puhjennutta Venäjän vallankumousta Haikon kartanoon. Perheeseen syntyi samana vuonna poika Vladimir Kirilovitš Romanov, jonka kastetilaisuus järjestettiin kartanossa. Pojasta tuli myöhemmin ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies.[2]

Taidemaalari Albert Edelfelt vietti Haikon maisemissa 24 kesää ja maalasi saaristomaisemia ihmisineen.[2] Alueella on Albert Edelfeltin säätiön omistama Edelfeltin ateljeemuseo[1].

Muita tunnettuja vieraita olivat muun muassa vuonna 1935 Espanjan prinssi Alfonso de Orleans ja C. G. Mannerheim, joka vietti siellä 1930-luvulla monta viikkoa kesäisin.[9]

Kartanon edellinen päärakennus paloi uudenvuodenyönä 1910–1911,[8] kun juopottelun takia erotettu renki sytytti rakennuksen tuleen.[7] Professori Armas Lindgren piirsi palaneen päärakennuksen tilalle monumentaalistyylisen rakennuksen. Rakennustyöt aloitettiin suunnitelman mukaan 1911, ja seinät ja katto valmistuivat 1914 mennessä. Rakennuksen lattia ja keskuslämmitys saatiin kuntoon vasta vuonna 1930, ja vuonna 1932 omistajat, von Etterit, muuttivat siihen asumaan.[10]

Kartanohotelli 1966–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satu ja Leo Vuoristo ostivat Haikon kartanon vuonna 1965, ja he halusivat saattaa Lindgrenin suunnitelman loppuun. Päärakennuksen julkisivuun rakennettiin pylväitä, ja rannalle vie portaikko. Vuonna 1966 rakennus sai nykyisen klassistisen asunsa, ja samana vuonna siellä avattiin Suomen ensimmäinen kartanohotelli.[1][2]

Arkkitehti Osmo Solansuun suunnittelema kylpylähotelli valmistui vuonna 1974, ja vuonna 1983 avattiin kongressikeskus, jota laajennettiin vuonna 1989. Vuonna 1999 valmistui japanilaishenkinen Yorokobi-allasosasto. Vuonna 2008 puistoon rakennettiin juhla- ja kokouskäyttöön merenrantahuvila Villa Haikko sekä ulkopelialue Haikko-Areena, jossa on ministadion.[2][10]

Hotellitoimintaa johtaa perheyritys Vuoristo-Yhtiöt, jonka toimitusjohtaja on Juha Mähönen. Leo ja Satu Vuoriston poika Veikko Vuoristo oli yhtiön toimitusjohtaja 29 vuotta, kunnes hän siirtyi vuonna 2012 hallituksen puheenjohtajaksi. Hän omistaa yhtiöstä 71 prosenttia, hänen tyttärensä omistavat kumpikin 10 prosenttia ja loput yhdeksän prosenttia kuuluu hänen äidilleen Satu Vuoristolle.[11]

Lokakuun lopussa 2023 ilmoitettiin Haikon kartanon siirtyvän osaksi Lapland Hotels -ketjua. Lapland Hotelsin omistaja North European Invest osti Vuoristo-Yhtiöiden koko osakekannan. Haikon kartanon henkilökunnan ilmoitettiin siirtyvän vanhoina työntekijöinä uuden omistajan palvelukseen. Vuoristo-Yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja, Satu Tiivolan ja Leo Vuoriston poika Veikko Vuoristo perusteli myyntiä sillä, ettei perheestä enää löytynyt toiminnalle jatkajaa. Lapland Hotelsin toimitusjohtaja Ari Vuorentausta puolestaan kertoi kaupan tukevan Lapland Hotelsin kasvustrategiaa ja vakuutti Haikon kartanon historiallisen ilmeen säilyvän muuttumattomana. Kauppa vaati vielä Kilpailu- ja kuluttajaviraston hyväksynnän.[12][13]

  1. a b c d Haikko. Facta 2001, osa 5, palsta 416. WSOY 1982.
  2. a b c d e f Haikon historia Haikon kartano. Viitattu 6.9.2016.
  3. Huoneet Haikon kartano. Viitattu 6.9.2016.
  4. Museovirasto: Haikkoo 1. Viitattu 30.12.2017.
  5. Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 268, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  6. Kansallisarkisto: Diplomatarium Fennicum 2887, viitattu 30.12.2017.
  7. a b Haikon kartano tarjoaa kartanoromantiikkaa, elämyksiä ja aktiviteetteja 1.9.2004. Turun Sanomat. Viitattu 3.1.2018.
  8. a b Timo Jussila, Ville Laakso, Timo Sepänmaa: Haikkoon kartano muinaisjäännösinventointi 2013 22.12.2013. Mikroliitti.
  9. Ylimykset ja Edelfelt ovat värittäneet Haikon historiaa 4.7.1965. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016. (Vain tilaajille)
  10. a b Armas Lindgrenin suunnitelma toteutuu Haikon kartanossa 1.7.1966. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016. (Vain tilaajille)
  11. Nuori rakkaus piristää hotellibisnestä – 50-vuotias Haikon kartano hakee pelastusta pariskunnista 18.8.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016. (Vain tilaajille)
  12. Okkonen, Katja: Haikon kartano siirtyy osaksi Lapland Hotels -ketjua 31.10.2023. Ilta-Sanomat.
  13. Laukkanen, Joona: Poika kertoo: Näin perustaja Satu Tiivola, 99, suhtautuu Haikon kartanon myyntiin 1.11.2023. Ilta-Sanomat.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]