Akarnania

Akarnania ja muita keskisen ja pohjoisen Kreikan antiikin aikaisia alueita kartalla.

Akarnania (m.kreik. Ἀκαρνανία, lat. Acarnania) oli antiikin Kreikan maakunta. Se sijaitsi läntisessä Kreikassa Joonianmeren rannikolla Aitolian länsipuolella. Akarnanian ja Aitolian rajana toimi Akheloos-joki.

Nykyisin Akarnanian alue on yhdessä Aitolian kanssa osa Aitolia-Akarnanian alueyksikköä.

Maantiede

Akarnanian rannikkoa Lefkakselta nähtynä.

Akarnania ulottui pohjoisessa Ambrakianlahdelle ja koillisessa Amfilokhian rajalle. Yleensä myös Amfilokhia luettiin osaksi Akarnaniaa. Lännessä ja lounaassa Akarnaniaa reunusti Joonianmeri. Joonianmeressä sijaitseva Leukaksen (nyk. Lefkas) saari oli alun perin Akarnaniaan kuulunut niemi, ja luettiin myöhemminkin osaksi Akarnaniaa. Akarnanian itäpuolella sijaitsi Aitolia. Akarnanian ja Aitolian rajana pidettiin usein Akheloos-jokea (nyk. Achelóos), mutta ainakin peloponnesolaissodan aikaan Akarnaniaan kuulunut Oiniadain kaupunki sijaitsi joen itäpuolella.

Nykyisistä Jooniansaarista Akarnaniaan kuuluivat Leukaksen lisäksi myös Ekhinadit sekä Tafiain (myös Teleboides, nyk. Tilevoḯdes) saaret. Joskus Akarnaniaan yhdistetään myös muut pohjoisemmat Jooniansaaret Korkyra (nyk. Korfu), Kefallenia (Kefalloniá), Ithaka (Itháki) ja Zakynthos (Zákynthos). Antiikin Akarnanian pinta-alaksi on arvioitu noin 4 100 neliökilometriä.

Luonnonmaantiede

Akarnania oli metsäistä aluetta, jossa oli suhteellisen matalia vuoria. Vuorten välissä oli joitakin järviä ja hedelmällisiä laaksoja. Alueen pääjoki oli Akheloos, joka on usein muuttanut reittiään alajuoksullaan, ja siksi alueen rannikko on muuttunut antiikin ajasta paljon. Akhelooksen merkittävin sivujoki alueella oli Anapos. Tärkein järvi oli Melite Akhelooksen suun pohjoispuolella. Ambrakianlahden ja Leukaksen välillä oli laguuni tai suolajärvi, josta Strabon käyttää nimeä Myrtuntion. Akarnanian länsirannikon niemiä olivat Aktion (nyk. Áktio) ja Krithote.

Polikset

Akarnanian polikset eli kaupunkivaltiot pohjoisten Jooniansaarten polikset mukaan lukien olivat:

 

• Alyzeia
• Anaktorion
• Argos Amfilokhikon
• Astakos
• Derion
• Ekhinos
• Euripos
• Fara
• Foitiai
• Herakleia
• Hyporeiai
• Ithaka
• Korkyra
• Koronta
• Krane
• Leukas
• Limnaia
• Matropolis eli Metropolis
• Medion
• Oiniadai
• Palairos
• Pale
• Pronnoi
• Same
• Sollion
• Stratos
• Thyrreion
• Torybeia
• Zakynthos

 

Historia

Varhainen historia ja mytologia

Akarnanian alkuperäisiksi asukkaiksi mainitaan antiikin lähteissä ei-kreikkalaiset tafioi (myös teleboiai), lelegit ja kureetit. Tafioi-heimo asutti pääasiassa Akarnanian länsirannikon edustan saaria, missä näiden sanotaan harjoittaneen merirosvousta. Lelegit asuttivat Akarnanian lisäksi myös osaa Aitoliasta, Lokriista ja muusta Kreikasta. Kureetit olivat asuttaneet alun perin Aitoliaa, ja olivat siirtyneet Akarnaniaan sen jälkeen, kun aitolialaiset olivat ajaneet nämä pois Aitoloksen johdolla. Antiikin lähteissä nämä heimot kuvataan barbaarisiksi eli ei-kreikkalaisiksi.

Oiniadain raunioita.

Akarnanian nimi on suhteellisen myöhäinen. Homeros kutsui aluetta yksinkertaisesti Ithakaa ja Kefalleniaa vastapäätä olevaksi maaksi tai yleisnimellä Epeiros. Akarnanialaiset eivät myöskään esiinny Homeroksen Iliaan laivaluettelossa. Kreikkalaisessa mytologiassa Akarnanian nimi oli peräisin heeroksesta nimeltä Akarnan, joka oli Alkmaionin poika ja asutti Akheloos-joen suun alueen. Tämä myytti saattaa kertoa siitä, että alueella olisi ollut varhaisina aikoina Argoksen siirtokunta. Akarnanian nimi on kuitenkin selitetty myös niin, että se viittaisi kallioisen seudun asukkaisiin (akarna, 'kallio'; -anes, 'asukkaat').

Arkaainen kausi

Korintista tulleet siirtokuntalaiset perustivat 600-luvulla eaa. Leukaksen, Anaktorionin, Sollionin ja muita Akarnanian rannikkokaupunkeja. Samalla alkuperäiset asukkaat ajettiin enemmän sisämaahan. Alueen kreikkalaiset polikset muodostivat Akarnanian liiton, jolla oli yhteinen valtiomuoto. Aristoteles kirjoitti siitä kadonneen tutkielman, joka oli osa kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodot. Liiton oikeudenkäytön paikkana toimi Olpai-kukkula lähellä Argos Amfilokhikonia. Muutoin kokoontumiset olivat Stratoksessa, joka oli Akarnanian merkittävin kaupunki. (Myöhemmin roomalaisella kaudella kokoontumispaikkana toimi kuitenkin Thyrreion tai Leukas.) Liitolla oli neuvosto ja kansankokous, ja sen johdossa oli sotajoukkoja johtanut strategos, joka valittiin vuosittain. Toinen merkittävä tehtävä oli Aktionin Apollonin temppelin ylipapin (hierapolos) virka. Vuosia laskettiin näiden virkojen mukaan.

Klassinen kausi

Stratoksen teatteri.

Akarnanian historiasta tiedetään antiikin lähteistä enemmän vasta peloponnesolaissodan ajalta 400-luvun eaa. jälkimmäiseltä puoliskolta. Sodassa akarnanialaiset asettuivat Ateenan puolelle, koska vastustivat alueelle siirtokuntia perustaneita korinttilaisia. Välittömänä syynä Ateenan puoleen kääntymiseen oli se, kun Ambrakiaa asuttaneet korinttilaiset ajoivat amfilokhialaiset pois Argos Amfilokhikonista noin vuonna 432 eaa. Akarnanialaiset asettuivat amfilokhialaisten puolelle, ja pyysivät Ateenan apua. Ateenalaiset tekivät sotaretken alueelle Formionin johdolla, ja valtasivat Argos Amfilokhikonin, ajoivat ambrakialaiset pois ja palauttivat kaupungin amfilokhialaisille ja akarnanialaisille.

Tämän jälkeen solmittiin muodollinen liitto Akarnanian ja Ateenan välillä. Akarnanian poliksista sen ulkopuolelle jäivät vain Oiniadai ja Astakos. Akarnanialaisten avulla oli suuri merkitys Ateenan vallan ylläpitämisessä läntisen Kreikan alueella. Akarnanialaiset kunnostautuivat erityisesti Olpain taistelussa vuonna 426 eaa. Siinä ateenalaisen Demostheneen johtamat joukot voittivat peloponnesolaiset ja ambrakialaiset. Sotaretken jälkeen akarnanialaiset solmivat rauhan naapureidensa kanssa, mutta pysyivät edelleen liitossa Ateenan kanssa.

Vuonna 391 eaa. akarnanialaiset olivat sodassa akhaialaisten kanssa, sillä nämä olivat vallanneet Kalydonin Aitoliassa. Akhaialaiset pyysivät apua Spartasta. Spartalaiset lähettivät Akarnaniaan joukkoja Agesilaoksen johdolla, vaikkakaan sotaretkellä ei ollut pitkäkestoisia seurauksia.

Hellenistinen ja roomalainen kausi

Akarnanian lyömä raha, n. 300–167 eaa.

Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen aitolialaiset valtasivat suuren osan läntisen Akarnanian kaupungeista. Seurauksena akarnanialaiset liittoutuivat Makedonian kanssa. Akarnanialaiset pysyivät uskollisena Makedonialle loppuun saakka, eivätkä esimerkiksi hylänneet Filippos V:tä tämän sodassa Roomaa vastaan. Vuonna 239 eaa. akarnanialaiset vetosivat Rooman myötätuntoon huomauttamalla, että eivät olleet osallistuneet Troijan sotaan Rooman edeltäjäksi katsottua Troijaa vastaan; tätä on pidetty ensimmäisenä kertana, jolloin jotkut kreikkalaiset kehuskelivat sillä, etteivät olleet mukana tällä herooisella sotaretkellä.

Akarnanialaiset taipuivat roomalaisten vallan alle vasta sen jälkeen, kun nämä olivat vallanneet Akarnanian tuohon aikaan merkittävimmän kaupungin Leukaksen, ja Filippos oli kärsinyt tappion Kynoskefalain taistelussa vuonna 197 eaa. Antiokhos III:n hyökättyä Kreikkaan vuonna 191 eaa. akarnanialaiset liittyivät vielä tämän puolelle, mutta tämän kärsittyä tappion he jäivät lopullisesti Rooman vallan alle.

Roomalaisten kukistettua Perseuksen vuonna 168 eaa. Leukas erotettiin muusta Akarnaniasta, mutta sen alueeseen ei tehty muita muutoksia. Roomalaisella kaudella Akarnania kuului joko Achaean tai Epirus Vetuksen provinssiin. Augustuksen perustettua Nikopoliin kaupungin vuonna 31 eaa. Aktionin taistelussa saamansa voiton kunniaksi monien Akarnanian, samoin kuin Aitolian ja Epeiroksen, kaupunkien asukkaat siirrettiin uuteen kaupunkiin. Seurauksena alue oli Strabonin aikaan suurelta osin asumattomana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akarnania Wikimedia Commonsissa