3-MeO-PCP
| |
3-MeO-PCP
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-[1-(3-metoksifenyyli)sykloheksyyli]piperidiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H27NO |
| Moolimassa | 273,412 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Tiheys | 1.04 g/cm³ |
| Sulamispiste | 94,1−121–204-205 °C |
| Kiehumispiste | 304−331 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen Rektaalinen Nasaalinen Parenteraalinen: i.v.Kanyyli i.m. Atomisaattori Savuke |
3-metoksifensyklidiini on valkoinen, hygroskooppinen, vesiliukoinen ja huoneenlämmössä hienojakoinen kiteinen orgaaninen yhdiste jossa on kahdeksantoista hiiliatomia. Se on dissosiatiivinen anestesialääke jolla on hallusinogeeninen ja sedatiivinen vaikutus, ja sitä on myyty muuntohuumeena. Se sitoutuu NMDA-reseptoriin korkeammalla affiniteetilla kuin fensyklidiini, josta sen vaikutukset kuitenkin hivenen poikkeavat.[1][2][3][4]
Kemialliselta rakenteeltaan 3-metoksifensyklidiini kuuluu aryylisykloheksylamiinien ryhmään yhdessä fensyklamiinin, esketamiinin, metoksetamiinin, etketamiinin ja tiletamiinin kanssa. Vuonna 1924 löytyi PCC ja myöhemmin sotien jälkeen sen johdoksia PCE, tenosyklidiini sekä fensyklidiini josta on syntetisoitu myös sisarmolekyyli metoksydiini, joka sitoutuu NMDA-reseptoriin matalammalla affiniteetilla kuin 3-metoksifensyklidiini, ja on potentiaaliltaan ketamiinin luokkaa. Muita läheisiä molekyyleja ovat 3-Me-PCP, 3-MeO-PCE, 3-Meo-PCMo 3-HO-PCP sekä kolme pyrrolidiinianalogia 3-MeO-PCPy, 4-Meo-PCPy ja 3-Me-PCPy.[5]
3-metoksifensyklidiini sitoutuu NMDAR Ki 20 nM affiniteetilla. SRI Ki 216 nM affiniteetilla. σ1R Ki 42 nM affiniteetilla. Se ei sitoudu σ2 -reseptoriin eikä μ-, δ-, tai κ -opioidireseptoreihin (Ki < 10 000 nM).
Vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavanomaisen fensyklidiini:n vaikutukset kuvaillaan tutkimuskirjallisuudessa seuraavasti. Keskushermostovaikutuksina aistien heikentymistä ja aistiassosiaatioratojen häiriintymistä, makuaisti häiriintyy vähiten (ICD F44.6). Dissosiatiivisia kouristuksia (ICD F44.5). Dissosiatiivisia sulkutiloja. Lukinkalvonalaista verenvuotoa (harvinainen, ICD I60). Äkillistä näönmenetystä (hetkellistä sokeutta (ICD G45.3).
Lihasjäykkyys yhdessä kiihtyneisyyden kanssa saattavat johtaa rabdomyolyysiin ja myoglobinuriseen munuaisvaurioon (harvinainen), vain 25 tuhannesta (ICD N19).
Ekstrapyramidaalioireina lihasnykimistä (myoklonia ICD G25.3) ja tanssitautia athetoosiksella (Huntingtonin tauti ICD G25.4, R25.8). Dystonisina oireina vartalon kaartumista taaksepäin kaarelle selkälihasten voimakkaan supistustilan vuoksi (opistotonus ICD R29.3) ja kiertokaulaa (torticollis ICD M43.6) saattaa esiintyä.
Kolinergiset vaikutukset sisältävät hikoilua, mustuaisen pistemäisyyttä, sileiden lihasten supistumista keuhkoputken ympärillä, syljeneritystä. Antikolinergisinä vaikutuksina voi esiintyä kuumetta, sydämen tiheälyöntisyyttä, mustuaisen laajentumista ja virtsaumpea.
Keskushermostoa kiihdyttävät ja lamaavat, kolinergiset ja antikolinergiset sekä adrenergiset vaikutukset esiintyvät yleensä erilaisina yhdistelminä. Tavanomaisimmin fyysisiä oireita ovat dissosiatiivinen silmävärve ja kohonnut verenpaine. Hengitysmuutoksia voi myös esiintyä. Joillakuilla esiintyy silmävärvettä, ataksiaa, lihaskordinaation menetystä ja vitaaliparametrien poikkeamia ilman selkeitä viitteitä tajunnan muutoksiin.
Mortaliteetti liittyy pääasiassa käyttäytymiseen. Kiputunnottomuus ja lihaskordinaation puute saattavat johtaa hukkumiseen tai vakavaan tapaturmaan. Ei-tapaturmaisina kuolinsyinä sydänkohtaus epilepsiakohtauksen jälkeen, hengityslama ja kallonsisäinen verenvuoto.
Viisivuotiailla ja nuoremmilla lapsilla sairaalloista horrosta, vakavaa tajunnantilan muutosta, ataksiaa, silmävärvettä ja kaukaisuuteen tuijottelua. Myös apneaa, kouristuksia, opistotonusta, koreaa ja mioosista saattaa esiintyä. Muilla vanhemmilla lapsilla esiintyy oireina selittämätön sulkutila tai kooma, kouristelut, ataksia, silmävärve, omintakeinen käytös, kaukaisuuteen tuijottelu tai epätavanomaiset asennot.[6]
3-MeO-PCP:n Ruotsissa sairaalahoitoa vaatineissa yliannostustapauksissa on esiintynyt kliinisinä sydänoireina:
1) Kohonnutta verenpainetta (hypertensio ≥ 140 mmHg).
2) Tiheälyöntisyyttä (takykardia ≥ 100/min).
Muuntuneen tajunnantilan oireina:
- sekavuustilaa (konfuusiota; tajunnan häiriö, jolle on ominaista häiriintynyt orientaatio aikaan, paikkaan ja/tai henkilöön nähden ICD R41.0).
- Desorientaatiota (ajan ja paikan tajun hämärtymä, tietämättömyys ajankohdasta ja paikasta sekä omasta suhteesta ympäristön ihmisiin ICD R41.0).
- Dissosiaatiota (kyvyttömyys yhdistää tietoisuudessaan ajatuksia, tunteita, havaintoja tai muistoja mielekkääksi kokonaisuudeksi).
- Ja joskus aistiharhaoja (hallusinaatio).[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vignon J, Vincent JP, Bidard JN, Kamenka JM, Geneste P, Monier S, Lazdunski M: Biochemical properties of the brain phencyclidine receptor. European Journal of Pharmacology, 1982, 81. vsk, nro 4, s. 531–42. PubMed:6214413 doi:10.1016/0014-2999(82)90342-9
- ↑ Manallack DT, Wong MG, Costa M, Andrews PR, Beart PM: Receptor site topographies for phencyclidine-like and sigma drugs: predictions from quantitative conformational, electrostatic potential, and radioreceptor analyses. Molecular Pharmacology, 1988, 34. vsk, nro 6, s. 863–79. PubMed:2849051
- ↑ Chaudieu I, Vignon J, Chicheportiche M, Kamenka JM, Trouiller G, Chicheportiche R: Role of the aromatic group in the inhibition of phencyclidine binding and dopamine uptake by PCP analogs. Pharmacology, Biochemistry, and Behavior, 1989, 32. vsk, nro 3, s. 699–705. PubMed:2544905 doi:10.1016/0091-3057(89)90020-8
- ↑ Manallack DT, Davies JW, Beart PM, Saunders MR, Livingstone DJ: Analysis of the biological and molecular properties of phencyclidine-like compounds by chemometrics. Arzneimittel-Forschung, 1993, 43. vsk, nro 10, s. 1029–32. PubMed:8267664
- ↑ Wallach J, De Paoli G, Adejare A, Brandt SD.: Preparation and analytical characterization of 1-(1-phenylcyclohexyl)piperidine (PCP) and 1-(1-phenylcyclohexyl)pyrrolidine (PCPy) analogues.. Drug Test Anal., 2014, 6. vsk, nro 7-8, s. 633–50. PubMed:23554350 doi:10.1002/dta.1468
- ↑ Medical Toxicology. Dart, R.C. (ed). Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia, PA. Third Edition 2004 p. 1007
- ↑ Bäckberg M, Beck O, Helander A.: Phencyclidine analog use in Sweden--intoxication cases involving 3-MeO-PCP and 4-MeO-PCP from the STRIDA project.. Clinical Toxicology (Philadelphia, pa.)., 2015, 53. vsk, nro 9, s. 856–64. PubMed:26295489 doi:10.3109/15563650.2015.1079325
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koulu, Mervaala (2022), Farmakologia & Toksikologia (Arkistoitu – Internet Archive) 11 p. Kuopio:Medicina. ISBN 978-951-97316-4-3
- Hardman JG, Limbird LE, Gilman AG. (2001). Goodman & Gilman's The Pharmacological Basis of Therapeutics (Arkistoitu – Internet Archive) 10 p. New York: McGraw-Hill. DOI:10.1036/0071422803. ISBN 0-07-135469-7.
- Thomas L. Lemke, David A. Williams, ur. (2007). Foye's Principles of Medicinal Chemistry 6 p. Baltimore: Lippincott Willams & Wilkins. ISBN 0-7817-6879-9.