Ä
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ä (ä) on suomen aakkosten 28. ja viimeistä edellinen kirjain. Ä-kirjaimen nimi on suomen kielessä ää ja äännearvo [æ]. Ä:n pisteet, (katso treema) ovat jäänne e-kirjaimesta, joka joskus merkittiin a-kirjaimen päälle.
Ä on skandinaavinen erikoismerkki eli ääkkönen eli skandi. Muita skandeja ovat Å ja Ö.
Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen Ӓ (ӓ) on yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkki Unicode-merkistössä.
Ä suomen kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kielessä Ä käsitetään omaksi kirjaimekseen. Ä-kirjaimella merkitään suomessa ja virossa laveaa lähes väljää etuvokaalia ([æ]).
Ä-kirjain on alusta alkaen, jo 1500-luvulta asti kuulunut suomen kirjakieleen. Aluksi ä:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.[1]
Vanhassa kirjasuomessa ä-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: ä saattoi edustaa e:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.[1]
Ä muissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ä-kirjain esiintyy oman aakkospaikan omaavana kirjaimena myös ruotsin ja viron kielten aakkosissa. Ä:tä käytetään myös saksan ja slovakin kielissä. Niissä sillä ei kuitenkaan ole omaa paikkaa aakkosissa, vaan pisteet käsitetään diakriittiseksi merkiksi.
Saksassa ä ääntyy e:nä ja sitä käytetään e-kirjaimen asemasta yleensä silloin, kun sanalla on taivutusmuotoja tai sukulaissanoja, joissa e-äänteen paikalla on a. Esim. adjektiivin alt (vanha) komparatiivi, joka lausutaan [eltər], kirjoitetaan älter. Poikkeus periaatteesta on, että die Eltern (vanhemmat) kuitenkin kirjoitetaan e:llä.
Ruotsissa ä ääntyy r:n edellä ä:nä, muulloin e:nä. Sana är (verbinmuoto on) saatetaan ääntää sekä [æ:r] että [e:] (kaksoispiste vokaalin jäljessä tarkoittaa, että vokaali on äännettävä pitkänä).
Norjassa ja tanskassa Ä-kirjainta vastaa Æ-kirjain.
Turkkilaisessa tataarin kielessä ä-kirjainta käytetään sen latinalaisessa versiossa, joka kyrillisen ohella on rajatussa käytössä.[2] Sittemmin sitä on kuitenkin alettu korvata azerista tutulla ə-kirjaimella, etenkin sosiaalisessa mediassa kieliaktivistien toimesta.[3][4][5][6]
Muita esitystapoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ä koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
- Morseaakkosissa Ä merkitään: ._._
- Radioaakkosissa Ä on suomalaisen standardin mukaan äiti ja NATO-standardin mukaan Alfa-Echo
- Pistekirjoituksessa (Braille) Ä merkitään:
- Tietokoneissa Ä koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Ä | ä | |
|---|---|---|
| ASCII | 196 | 228 |
| Unicode | U+00C4 | U+00E4 |
- HTML-merkkiviittauksissa iso kirjain merkitään Ä ja vastaava pienaakkonen ä
- Url-koodaus pienelle ä-kirjaimelle on %C3%A4 ja suurelle %C3%84
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4
- ↑ "Tatarstanin tasavallan laki tataarin kielen käytöstä Tatarstanin tasavallan valtionkielenä" (venäjäksi) cdnstatic.rg.ru. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ Neo-alif bababashqort.notion.site. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ Bulat Şəymi instagram.com. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ Learn Tatar instagram.com. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ Tatar Grammar instagram.com. Viitattu 22.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ä Wikimedia Commonsissa
