Z3 Max Schultz
| Z3 Max Schultz | |
|---|---|
 Z3 Max Schultz |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Deutsche Werke, Kiel |
| Kölinlasku | 2. tammikuuta 1935 |
| Laskettu vesille | 30. marraskuuta 1935 |
| Palveluskäyttöön | 8. huhtikuuta 1937 |
| Poistui palveluskäytöstä | Uponnut osuttuaan miinaan 22. helmikuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 206 t |
| Pituus | 119 m |
| Leveys | 11,3 m |
| Syväys | 4,23 m |
| Koneteho | 2 x Wagner-turbiinia 70 000 shp |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 325 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 × 12,7 cm tykkiä 4 × 3,7 cm ilmatorjuntatykkiä 6 × 2 cm ilmatorjuntatykkiä 8 × 533 mm torpedoputkea 60 × miinaa |
Z3 Max Schultz oli Saksan laivaston vuonna 1935 vesillelaskettu tyypin 1934 hävittäjä. Hieman toisen maailmansodan alkamisen jälkeen alus törmäsi Saksan laivaston torpedoveneeseen kohtalokkain seurauksin torpedoveneen upotessa. Helmikuun puolivälissä 1940 alus osallistui Pohjanmerellä partiomatkaan, jonka aikana Z1 Leberecht Maass joutui Saksan ilmavoimien upottamaksi. Pelastustöiden aikana Max Schultz osui miinaan upoten nopeasti ja vieden mukanaan koko miehistönsä.
Alus oli nimetty tammikuussa 1917 taistelussa kaatuneen Saksan keisarikunnan laivaston torpedoveneen SMS V69:n päällikön Max Schultzin mukaan.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tyypin 1934 hävittäjä
Alus tilattiin 7. huhtikuuta 1934 telakkanumerolla 244 Deutsche Werkeltä Kielistä, missä köli laskettiin 2. tammikuuta 1935. Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla 30. marraskuuta ja valmistui 8. huhtikuuta 1937.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Max Schultz otettiin palvelukseen 8. huhtikuuta 1937 ensimmäisenä päällikkönään korvettenkapitän Martin Balzer. Alus osallistui 22. elokuuta Kielissä laivastokatselmukseen ja sotaharjoitukseen, jotka järjestettiin Prinz Eugenin vesillelaskua juhlistamaan. Elokuussa aluksen päällikkyyden vastaanotti korvettenkapitän Claus Trampedach. Alus kolaroi 25. elokuuta 1939 Bornholmin lähistöllä torpedovene Tigerin kanssa, jolloin torpedovene upposi. Z2 Georg Thiele hinasi pahoin vaurioituneen sisaraluksensa Swinemündeen, josta se siirrettiin Oderwerken telakalle Stettiniin.[1]
Alus palasi palvelukseen syyskuussa 1939 ja se suojasi Pohjanmerellä Gneisenauta ja Kölniä 8.-10. lokakuuta. Se valvoi kuukauden lopulla Skagerrakin meriliikennettä, joka päättyi 28. lokakuuta aluksella tapahtuneeseen turbiiniräjähdykseen. Aluksen kattilahuone 1 täyttyi vedellä. Ilman konetehoa jäänyt alus laski ankkurin, mutta sen hinaaminen ei kovassa merenkäynnissä onnistunut. Lopulta alus saatiin liikkeelle omin voimin ja se siirtyi Z14 Friedrich Ihnin ja Z16 Friedrich Eckoldtin saattajinaan Kieliin telakalle.[1]
Alus liitettiin Pohjanmerelle sijoitettuun 2. hävittäjälaivueeseen. Alus oli 22. helmikuuta merellä viiden muun hävittäjän kanssa upottaakseen Doggermatalikolla kalastaneet brittialukset operaatio Wikingerissä. Matkan aikana osasto joutui Saksan ilmavoimien X ilma-armeijakunnan lentokoneiden maaliksi, jolloin Z1 Leberecht Maass menetti ohjattavuutensa. Pahoin vaurioitunut alus ajautui brittiläiseen miinakenttään osuen miinaan katketen kahtia. Pelastustöiden aikana Max Schultz osui miinaan upoten, jolloin kaikki aluksella olleet 308 miehistönjäsentä saivat surmansa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Destroyers of World War II. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2003. ISBN 1-85367-540-7 (englanniksi)
- Cajus Bekker: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraaja: Tyypin 1936 hävittäjät |