Yoshiaki Onishi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yoshiaki Onishi
Henkilötiedot
Syntynyt15. marraskuuta 1981 (ikä 43)
Hokkaidō, Japani
Ammatti säveltäjä, kapellimestari, klarinetisti
Muusikko
Aktiivisena 2000–
Tyylilajit nykymusiikki
Soittimet klarinetti
Aiheesta muualla
Kotisivut

Yoshiaki Onishi (大西　義明 Onishi Yoshiaki, s. 1981 Hokkaido, Japani) on säveltäjä ja kapellimestari. Hän on saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja kunniakirjoja. Hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1997.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshiaki aloitti vuonna 2000 musiikkiopinnot Kaliforniassa Tyynenmeren yliopiston konservatoriolla pääaineinaan sävellys ja klarinetti. Hän valmistui vuonna 2004.[1] Vuosina 2005–2008 hän suoritti sävellyksen ylemmän korkeakoulututkintonsa Yalen yliopistossa.[2] Helmikuussa 2015 hän väitteli tohtoriksi Columbian yliopistosta, missä häntä ovat opettaneet Fabien Lévy, Tristan Murail and Fred Lerdahl.

Onishi on saanut vuonna 2011 Gaudeamus-säätiön kansainvälisten säveltäjien palkinnon,[3] vuonna 2012 Civitella Ranieri -säätiön stipendin[4] sekä vuonna 2018 John Simon Guggenheimin muistosäätiön stipendin.[5]

Yoshiaki Onishi säveltäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onishin musiikkia osaltaan leimaa sointivärien arkkitehtoninen käyttö. Vuonna 2009 säveltämässään jousikvartetossa Culs-de-sac (en passacaille) Onishi esittelee monipuolisesti jousisointinten laajennettuja tekniikoita. New York Times -lehden Anthony Tommasini kommentoi teosta: “Kuka kaipaa elektronisia soittimia silloin, kun säveltäjällä on taito maalata näin kirjavia, aavemaisen vietteleviä ääniä vanhoista kunnon jousisoittimista?”[6]

Onishin töitä ovat tilanneet monet esiintyjät ja organisaatiot, muiden muassa Mayumi Miyata, Pacific Music Festival sekä Norfolk Festival ja Lucerne Festival.[7] Vuonna 2010 Takefun kansainvälinen musiikkifestivaali tilasi häneltä sävellyksen Départ dans…, joka myös voitti vuoden 2011 Gaudeamus-palkinnon säveltäjäsarjassa.

Useat yhtyeet, kuten JACK Quartet, Yarn/Wire, Nieuw Ensemble ja Ensemble Intercontemporain, ovat esittäneet Onishin teoksia.[7]

Vuodesta 2014 lähtien Onishin teoksia on julkaissut Edition Gravis Verlag.[8]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosluettelo on osittainen.

  • Tréma/Trame I (2011) neljälle soittajalle
  • Tr (2011) sellolle ja pianolle
  • Palinody (2010) neljälletoista soittajalle seitsemässä ryhmässä
  • Départ dans... (2010) viidelle soittajalle
  • Sans Percussion – Une Esquisse-Sculpture (2009) 51-henkiselle orkesterille
  • Culs-de-sac (en passacaille) (2009, rev. 2010) jousikvartetille
  • Tu n’y trouveras que du vent II (2008) kolmelle japanilaiselle gagaku-soittimelle
  • Vague II «molto ritardando» (2008) 36 instrumentalistille
  • Marche du Supplice (2007) 12 lyömäsoittajalle
  • Vague I (2007), kaksi miniatyyriä 13 soittajalle (Ligetin kamarikonserttijärjestyksessä)
  • ref. (2006-7) orkesterille
  • Lost Geometry (2006) (Ventiform-teoksen kolmas osa) 41 muusikolle

Onishi kapellimestarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onishi toimi apulaiskapellimestarina Columbian yliopiston orkesterissa vuoteen 2013 asti.[9] Hän johtaa nykyään New Yorkissa toimivan Iktus Percussion -lyömäsoitinyhtyeen Iktus+-haaraa.[10] Hän on myös toiminut vierailevana kapellimestarina useissa yhtyeissä kuten Wet Ink Ensemblessa.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.pacific.edu/About-Pacific/Success-Stories.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ music.yale.edu 17.03.2017 11:49:54 UTC
  3. ↑ Archived copy muziekcentrumnederland.nl. Arkistoitu February 26, 2011. Viitattu July 5, 2012.
  4. ↑ civitella.org (Arkistoitu – Internet Archive) 17.03.2017 14:35 UTC
  5. ↑ John Simon Guggenheim Foundation | Fellows gf.org. Arkistoitu 14.2.2021. Viitattu 25.4.2020.
  6. ↑ Tommasini, Anthony: New Faces Head Off to a Venerable Spot. New York Times, 1 July 2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4 July 2012.
  7. ↑ a b Archived copy yoshionishi.com. Arkistoitu July 18, 2011. Viitattu January 25, 2009.
  8. ↑ Edition Gravis - New Authors editiongravis.de.
  9. ↑ Archived copy columbia.edu. Arkistoitu October 26, 2012. Viitattu July 5, 2012.
  10. ↑ iktuspercussion.com 17.03.2017 14:40 UTC
  11. ↑ Kozinn, Allan: New Music Opens a New Hall. New York Times, 27 January 2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4 July 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yoshiaki_Onishi&oldid=22711846”