Ympäristömerkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ympäristömerkki kertoo tuotteen tai palvelun vaikutuksista ympäristöön, ja merkinnän tavoitteena on lisätä puolueetonta tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista. Näin merkkien avulla voidaan muuttaa kulutustottumuksia sekä tuotteiden valmistusta ympäristöä säästävään suuntaan.[1]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristömerkit sisältävät yleensä myös vaatimuksia tuotteen ympäristövaikutusten suhteen, mutta vaatimukset saattavat koskea vain yhtä tuotteen elinkaaren osaa kuten tuotantomenetelmää (mm. luomu), käytön aikaista energiankulutusta (mm. EU:n energiamerkki) tai kierrätettävyyttä. Vain muutamat merkit (esim. Joutsenmerkki ja EU:n ympäristömerkki) kertovat tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista.

Merkit voivat olla joko viranomaisten tai epävirallisten tahojen kuten järjestöjen tai yritysten hallinnoimia ja valvomia. Pääasiassa merkit ovat vapaaehtoisia ja ne myönnetään hakemuksesta tietyin tuoteryhmäkohtaisin kriteerein. EU:n energiamerkki on kuitenkin pakollinen tietyissä elektroniikkalaitteissa, ja EU:n luomumerkin käyttö on pakollista kaikissa esipakatuissa elintarvikkeissa, joita myydään EU:ssa ja jotka on tuotettu EU:n luomuviljelysäädösten mukaisesti [2].

Viralliset ympäristömerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joutsenmerkki

Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki on Pohjoismaiden yhteinen merkki, jonka perusti Pohjoismaiden ministerineuvosto marraskuussa 1989. Käytännön toiminta alkoi seuraavana vuonna ja ensimmäiset myöntämisperusteet vahvistettiin 1991. Joutsenmerkin myöntämisperusteet on laadittu usealle kymmenelle tuoteryhmälle. Merkin käyttöä valvoo kunkin maan ympäristömerkintäorganisaatio, Suomessa Motiva. Valvonnan tarkoitus on taata, että merkkiä ei käytetä ilman lupaa ja että merkin saanut tuote todella täyttää sille asetetut vaatimukset.

EU:n ympäristömerkki eli EU-kukka on Euroopan unionin käyttöön ottama ympäristömerkki. Suomessa merkin myöntää Motiva. Joutsenmerkkiä ja EU:n ympäristömerkkiä pyritään Suomessa kehittämään rinnakkain. Muutaman vuoden vanhempi Joutsenmerkki on kuitenkin eurooppalaista vastinettaan tunnetumpi.

EU:n energiamerkki kertoo tuotteen energiankulutuksesta. Merkissä tuotteet on luokiteltu keskimääräistä vähemmän (A–C), keskimäärin (D) ja keskimääräistä enemmän (E–G) sähköä kuluttaviin. Merkki on pakollinen kylmälaitteissa, pyykinpesukoneissa, kuivausrummuissa, astianpesukoneissa, sähköuuneissa, lampuissa ja ilmanvaihtolaitteissa.

EU:n luomumerkki osoittaa, että tuote on valmistettu EU:ssa ja että tuotanto, jalostus tai pakkaus kuuluu EU:n luomuasetuksen mukaiseen valvontaan.

Hyötykäyttöjärjestelmien merkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rinki-merkki kertoo, että tuotteen valmistanut yritys kuuluu Pakkausalan ympäristörekisteriin.

Hyötykäyttöjärjestelmien merkeillä voidaan kertoa, että pakkaus kuuluu johonkin hyötykäyttöjärjestelmään. Näitä merkkejä ovat esimerkiksi NP-kierrätysmerkki maito- ja mehutölkeissä ja vastaavissa nestekartonkipakkauksissa. Merkin omistaa Suomen NP-kierrätys Oy, joka myöntää sen käyttöoikeuden järjestelmässä mukana oleville yrityksille.

Vastaavasti Saksassa on käytössä mm. Duales System Deutschland GmbH:n (DSD) Vihreä piste (saks. Der Grüne Punkt), jonka käyttöoikeuden sai aiemmin maksamalla DSD:lle markkinoille saattamiensa pakkausten hyödyntämisestä. Nykyisin merkki on laajemmin käytössä Euroopassa ja se viestii merkin käyttäjän kuuluvan maan omaan hyötykäyttöjärjestelmään. Suomessa Suomen pakkauskierrätys Rinki on ottanut käyttöön oman Rinki-merkin, joka korvaa Vihreä piste -merkin.[3] Merkkiä saavat käyttää pakkauksissaan yritykset, jotka ovat tehneet sopimuksen Ringin kanssa.[4]

Muita ympäristöasioihin liittyviä merkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmukainen viljely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmukaisen viljelyn luomumerkkejä EU:n luomumerkin lisäksi luomutuotteen valvontamerkki eli ns. Aurinkomerkki sekä Leppäkerttu-merkki. Aurinkomerkki takaa, että tuotteen maatalousperäisistä raaka-aineista vähintään 95 % on tuotettu luonnonmukaisesti EU:n luomuasetuksen mukaisesti. Merkin omistaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen käyttöoikeuden myöntää Ruokavirasto. Aurinkomerkillä merkitty tuote on Ruokaviraston, ELY-keskuksen, Ahvenanmaan maakuntahallituksen tai Valviran valvonnassa.[5]

Leppäkerttu-merkin vaatimuksia ovat EU:n luomuasetuksen noudattaminen, tuotteen suomalaisuus ja Luomuliiton jäsenyys. Tuotteella on oltava voimassa oleva luomusertifikaatti. Leppäkerttu-merkin käyttöoikeuden myöntää Luomuliiton hallitus.[6]

Demeter-merkki on biodynaamisten tuotteiden tuotemerkki. Suomessa merkkiä hallinnoi Biodynaaminen yhdistys. Demeter-merkitty tuote täyttää luonnonmukaisen tuotannon ehtojen lisäksi biodynaamisen viljelyn ehdot.[7][8]

Energiantuotanto ja -kulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen luonnonsuojeluliiton myöntämä Ekoenergia-merkki on energian ympäristömerkki. Se myönnetään uusiutuvista energianlähteistä tuotetulle sähkölle ja lämmölle tietyin kriteerein. Kriteerien täyttymistä valvotaan vuosittaisella tilintarkastuksella. Merkin tavoitteena on edistää uusiutuvan energian käyttöä sekä vähentää energiantuotannon ympäristövaikutuksia.

TCO-merkki

Yhdysvalloista lähtöisin oleva Energy Star -merkki kertoo mm. tietokoneiden vähäisestä energiankulutuksesta. Ruotsalainen TCO-merkki kertoo mm. toimistolaitteiden vähäisestä energiankulutuksesta, pienhiukkaspäästöistä, melusta ja hyvästä ergonomiasta.

Kierrätysmerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrätysmerkkejä käytetään pakkauksissa ja esimerkiksi erilaisissa muoveissa varsin vaihtelevasti. Merkki saattaa olla osoituksen joko kierrätysmateriaalin käytöstä tai tuotteen tai pakkauksen kierrätettävyydestä. Jos merkissä tai sen yhteydessä on prosenttiluku, se osoittaa kierrätysmateriaalin osuuden tuotteessa. Ilman prosenttilukua merkki tarkoittaa, että tuotteen voi kierrättää, mutta välttämättä tarvittavaa keräysjärjestelmää ei ole olemassa. Kierrätysmerkkien käyttöä ei valvo mikään kolmas osapuoli.

Kierrätysmerkki eli Möbiuksen nauha (kääntyvien avonuolien muodostama kolmio) on saanut standardin (ISO 14021:1999). Siinä annetaan ohjeet siitä, millä perusteilla merkkiä voi käyttää omaehtoisena ympäristömerkkinä.

Muut merkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäalan FSC ja PEFC -merkit kertovat Forest Stewardship Council -järjestön (FSC) ja Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes -ohjelman (PEFC) sertifioinneista. Marine Stewardship Council -järjestöllä on sertifiointijärjestelmä ja ympäristömerkki kestävästi tuotetuille mereneläville.

Öko-Tex 100 -merkki on keskieurooppalainen merkki, joka myönnetään tekstiileille, joissa ei ole mm. torjunta-aine-, raskasmetalli- ja formaldehydijäämiä. Tuotteessa ei saa myöskään olla myrkyllisiä tai allergisoivia väriaineita. Öko Tex 1000 -merkki asettaa lisäksi vaatimuksia tuotantolaitoksen ympäristövaikutuksille.

Suomen markkinoilla näkee lisäksi aika ajoin muitakin muiden maiden ympäristömerkkejä, esimerkiksi Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen Bra Miljöval -merkkiä tai Saksan Sininen Enkeli -merkkiä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ympäristömerkit Suomen ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 18.10.2010.
  2. ↑ Merkki - Luonnonmukainen viljely - EUROOPPA Euroopan komissio. Viitattu 6.3.2011.
  3. ↑ Usein kysyttyä - Muita kysymyksiä Pakkausalan Ympäristörekisteri. Viitattu 6.3.2011.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Mikä PYR-merkki on? Pakkausalan Ympäristörekisteri. Viitattu 6.3.2011.
  5. ↑ Aurinkomerkki 20.7.2021. Ruokavirasto. Viitattu 9.8.2022.
  6. ↑ LEPPÄKERTTU-MERKKI Luomuliitto. Viitattu 9.8.2022.
  7. ↑ Demeter Biodynaaminen yhdistys. Viitattu 9.8.2022.
  8. ↑ Demeter-ehdot Biodynaaminen yhdistys. Viitattu 9.8.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ympäristömerkki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ympäristömerkki&oldid=20700064”